Suomen ykkösartisteihin kuuluva Kasmir, oikealta nimeltään Thomas Kirjonen, 37, ihaili teini-iässä valtavasti Korn-yhtyeen solistia Jonathan Davisia ja Incubus-yhtyeen nokkamiestä Brandon Boydia. Kirjonen oli itsekin alkanut kiinnostua yläasteella musiikista, mutta asiassa oli vain yksi ongelma: hän ei näyttänyt omasta mielestään poptähdeltä.

– Etenkin Boyd oli mielestäni ja on edelleen äärimmäisen kaunis mies ja todella hyvä laulaja. Hänen fanittamisensa aiheutti nuorelle miehelle aika paljon ulkonäköpaineita, sillä ajattelin, että bändin keulahahmon pitää olla samannäköinen.

Todellisuudessa Kirjonen katsoi itseään kriittisesti peilistä jo paljon nuorempana.

– Vihasin erityisesti poskiani. Minulla on muistikuvia, että olen peilin edessä ja revin ja venytän poskiani sekä yritän työntää niitä sisään. Tuntui, että pääni on valtava ja poskeni isot. En tiedä ovatko kaikki pikkupojat yhtä neuroottisia, mutta ehkä olen ollut liikaa kosketuksissa popkulttuuriin. Se iskosti liian syvälle komeus- ja kauneusihanteita, joiden raameista en löytänyt itseäni. Se oli hirveä kriisi.

1990-luvulla ja 2000-luvun alussa miesten ulkonäköpaineista ei puhuttu paljon, eikä laulajakaan muista jutelleensa aiheesta kenenkään kanssa.

– Ei bändikavereiden kanssa etenkään, hekin vain vittuilivat kun tukkani alkoi ohentua 20 ikävuoden jälkeen. En tiennyt kenelle olisin jutellut, mutta toivon, että tänä päivänä nuorilla on enemmän rohkeutta puhua keskenään tai luottamalleen ihmiselle epävarmuuksistaan. Kukaan ei ole yksin näiden aiheiden kanssa. Ymmärrän hyvin, että huono itsetunto, pelko ja epävarmuus voivat helposti johtaa negatiiviseen käyttäytymiseen.

Kun Kirjonen alkoi kaljuuntua, hän myöntää suoraan asian olleen traumaattinen tapahtuma.

– Vaikka kaljuuntuminen tulee lähisukuni miehiltä, oli kauhea hetki huomata ohimoiden nousevan. Ensin se oli hidasta, mutta vääjäämätöntä. Häpesin sitä todella paljon ja yritin peitellä tapahtuvaa parhaani mukaan. Hiukset ja parta ovat vain pinnallisia asioita, mutta siihen menee pitkä tovi, että kaljuuntumisen kanssa oppii elämään. Se vaikuttaa kaikkeen tosi pitkään. Moni kokeilee lääkkeitä tai hiussiirtoja, mutta ne ovat todella kalliita hoitoja. Voihan, että olla itsekin pamautan Turkkiin hakemaan tuuhean kuontalon kun täytän muutaman vuoden päästä 40 vuotta, hän nauraa.

Kun Kasmir taas vakavoituu, hän miettii, miten monisyinen asia ihmisen suhtautuminen omaan vartaloon onkaan.

– Ehkä olennaista on keksiä tapa klaarata tässä elämässä sen kanssa, mitä on annettu.

Kirjonen ei muista tarkalleen, koska hän alkoi hyväksyä itsensä paremmin.

– Ehkä minussa oli lapsen pyöreyttä ja kasvuspurtti hoikensi niitä poskiakin teininä, vaikkei tässä Brandon Boydilta vieläkään näytetä, hän veistelee.

– Eniten ulkonäkökriittisyyteen on auttanut ehkä ikä ja oman lapsen saaminen. Tärkeintä on olla sen viivan alapuolella, jonka toiselta puolelta alkavat ylipainosta johtuvat terveysriskit.

Kasmir on mukana Elämäni biisi -ohjelmassa lauantaisin TV1:llä klo 21.