Kun kaasu pyrkii ulos, niin poishan se pitää töräyttää. Vanhan ajan kansakoulussa pidin koulukypsyyden mittarina mieluummin salaa pieraisemisen kuin yhdellä jalalla hyppimisen taitoa. Kassu Halosen mainiossa tuoreessa muistelmakirjassa Kassu kertoo herkullisen ­tarinan yhdestä täydessä junavaunussa toteuttamastaan suolikaasun päästöstä ja sen sosiaalisista vaikutuksista.

Kokemukseni varaisesti vastaan, että suolikaasun muodostumisella ei ole yhteyttä rauhallisessa vaiheessa olevaan colitis ulcerosaan eikä sen Asacol-­hoitoon. Probiooteista ei ole luotettavaa tutkimusnäyttöä tähänkään vaivaan. Varmuudeksi soitin kahdelle gastroenterologille, sairaala Novaan Jyväskylään Inka Koskiselle ja nykyään freelancerina toimivalle saarijärveläiselle Markku Peräaholle, jonka olen tuntenut jo vuosikymmenien ajan. Tiedustelin Markulta samalla, onko hänen sukunimellään jotain yhteyttä lääketieteen erikoisalan valintaan. Kyllähän hänen ammattikuntansa joutuu usein toimimaan myös peräpään valvojana. Markku oli juuri päättänyt paksunsuolen tähystyksen, joten hän ehti kommentoimaan. Hän vahvisti, ­etteivät suolikaasut, rauhallinen colitis ulcerosa ja siihen käytettävä lääkitys liity toisiinsa – eikä sukunimi ainakaan tietoisesti ole ohjannut hänen uravalintaansa.

Inka Koskinen oli samaa mieltä. Hän muistutti, että potilaalla saattaa olla samanaikaisesti ärtyvän suolen oire­yhtymä, joka voisi selittää suolikaasun koetun lisääntymisen. Siihen kannattaa kokeilla ruokajärjestyksen vaihtelua, johon saa ohjeita muun muassa googlettamalla luotettavasta Terveyskirjastosta. Inka oli samaa mieltä siitäkin, ettei ­probioottien tehosta ole näyttöä. Colitis ulcerosassa niitä pitää pikemminkin varoa, jos lääkityksenä on immuunipuolustusta heikentävä valmiste. Asacol ei sellainen ole. Jotkut kokevat saavansa ärtyvän suolen oireyhtymässä apua ­probiooteista, mutta hyvää tutkimus­näyttöä niiden hyödyistä ei ole.