Lääkäri on suomentanut kaularangastasi otetut kuvat mainiosti. Juuri tuosta on kysymys. Mikä on sitten sairautta ja mikä normaalia ikääntymistä.

Mikä tahansa koneisto ikääntyy ennen pitkää. Ihmisen kokonaisuudessa se näyttäytyy yleensä, mutta ei aina, mielen seestymisenä, oman paikan ja identiteetin löytämisenä ja kykynä hahmottaa sitä, mistä tässä elämässä on kysymys. Sitä kutsutaan kilometrien näkymiseksi. Elämänkokemus ilmenee rauhoittumisena, karisman lisääntymisenä ja työsuoritteissa oleellisen hahmottamisena (ellei sitten ”pää pehmene”, millä en tarkoita muistisairautta).

Sairaus mielletään tilaksi, jossa esiintyy oireita. Toisaalta korkea riski, joka johtaa hyvin todennäköisesti sairastumiseen/oireisiin, voidaan joskus sellaiseksi määritellä (liiallinen pahanlaatuisen kolesterolin pienten molekyylinen määrä ja verenpaine). Syöpäsairaus voi edetä todella pitkälle ilman minkäänlaisia oireita kuten sepelvaltimotautikin. Joustoa on siten sairauden määritelmässä oltava. Ydinasia on sairastumisen ja kuoleman vaara.

Kansa puhuu kulumasta ja kulumaviasta. Saarijärvellä vaikuttaa satunnaisesti kansanmusiikkikokoonpano Sukuvika (viulut vinkuvat naapureiden iloksi tai harmiksi useassa sukupolvessa). Musiikin harrastamiseen vaikuttaa perimä ja ympäristötekijät aivan samoin kuin ”kulumaankin”.

”Kuluma” tarkoittaa lääketieteessä suurin piirtein artroosia, nivelrikkoa, mutta on käsitteenä ymmärrettävissä laajempana tukielimistön ruostumisena. Artroosi on alkujaan nivelruston sairaus, mutta se vaikuttaa lopulta kaikkiin nivelen rakenteisiin. Ikääntyessä elimistö sopeutuu tilanteeseen keskimäärin hyvin etenkin silloin, kun yksilö pyrkii säilyttämään toimeliaan ja liikunnallisen elämisen tavan. Tietenkin poikkeuksia esiintyy.

Selkäruodossa maan vetovoiman vaikutus kohdistuu eniten nikamapalikkatornin alimpiin osiin. Sen vuoksi kulumisen merkkejä näkyy eniten lanne-, rinta- sekä kaularangan alaosissa kuten Sinullakin. Kun nikamien väleissä olevat iskunvaimentajat (välilevy) rappeutuvat ja madaltuvat, nikamarakenteisiin syntyy väljyyttä. Luonto alkaa korjata ylimääräistä liikkuvuutta luunmuodostuksella, mikä näkyy kuvissa piikkeinä. Oikeasti ne eivät ole teräviä – ne vain projisoituvat yhteen tasoon otetuissa kuvissa sellaisina, mutta ovat todellisuudessa laakeita muodostumia. Lopulta luunmuodostus korjaa liian liikkuvuuden ja ranka jäykistyy. Samalla luutuminen/rustottuminen saattaa alkaa painaa hermorakenteita (selkäydin ja siitä lähtevät hermot). Seurauksena voi olla raajoihin säteileviä kipuja, puutumista ja lihasheikkoutta, joita on joskus helpotettava leikkauksella.

Selkärangan röntgenkuvissa näkyvät ”kulumat” eivät tavanomaisessa tapauksessa korreloi potilaan oireisiin, joten niillä ei keskimäärin pidä mennä liiaksi spekuloimaan. Tällöin potilas saattaa alkaa sairastaa ”kulumaa”, vaikka siihen ei olisi mitään aihetta.

Elät täsmällisesti oikein. Aktiivista reipasta elämää, joka sisältää monipuolista liikkumista ja pitää yllä toimintakykyä, ei korvaa mikään. Lisäapua voi saada manuaalisesta hoidosta sekä fysioterapiasta. Lääkkeitä ja joskus lääkäriäkin voi ikääntyvä tilapäisesti tarvita. Jos sitten ”kuluma” aiheuttaa oikeasti ja liiallisesti hermorakennepuristusta, voi ortopedi tai neurokirurgi yleensä auttaa, mutta puukkoa ei kovin herkästi ole syytä tupesta kaivaa tai voi käydä kuin perimätiedon mukaan Härmässä pohojalaasissa häissä.