Jokin aikaa sitten vastaanotolleni pölähti iäkäs, hyvin säilynyt mies. Hän antoi erikseen kysymättä maksuttoman tiedonannon: ”Minut asetettiin kuusi vuotta sitten lonkkaleikkausjonoon. Miten olisi, josko se tekonivel nyt laitettaisiin?”

Kyseinen potilaaksi määriteltävissä oleva mies puki sanoiksi omatoimisen viisauden: hän itse koki, että nyt oli oikea leikkauksen aika ja paikka. Vaihtoehtoisilta viisasten ki­viltä ja maallikkosaarnaajien foorumeilta esille kuulutetaan, että tekonivel kuuluisi asentaa hyvissä ajoin ennen kuin oma sellainen menee liian huonoksi. Kyllä ei pidä tämä paikkaansa.

Olen kohtuullisen mittaisen urani aikana saanut todeta, että monta kertaa parhaiksi asiantuntijoiksi itsensä määrittelevät sellaiset yksilöt, jotka asia­kokonaisuudesta vähiten ymmärtävät.

Käytännössä kulumisprosessin aikajanalla ei missään vaiheessa ole liian myöhäistä ryhtyä varaosien asentamiseen. Määräävä muuttuja on potilaan itsensä kokemus tilanteestaan. Olen saanut nähdä, että potilas on saattanut tulla mallikkaasti toimeen kuvienvaraisesti aivan hirvittävän näköisillä nivelillä. Ratkaisevaa eivät ole nivelistä napatut kuvat vaan potilaan kokema subjektiivinen toiminnallinen haitta.

Perusasia on, että liikut – vaikka sitten konttaat kotipesälle. Tässäkin käytännön elämä on osoittautunut oletettuja perinteiseen luuloon perustuneita ohjeita paremmaksi. Nyt jopa maan vetovoimaa vastaan suuntautuvan kohtuullisen pomppivan liikkeen on havaittu olevan polvien nivelrikossa lopulta ennusteeseen suotuisasti vaikuttavaa. Aikaisemmin moinen sijaitsi paavillisessa pannassa. Onneksi tiede korjaa itse itseään. Aina pitää kuitenkin muistaa, että yksilötasolla asia kuin asia voi näyttäytyä toisenlaiselta. Artroosin päättövaiheessa tuskin kannattaa ryhtyä trampoliini­akrobatiaan.

Keskimäärin lonkan ja polven nivelrikko käyttäytyvät eri tavalla: lonkka etenee suora­viivaisemmin tekonivelvaiheeseen – polven kulku osoittautuu usein aaltomaiseksi. Ei ole kerta tai kaksi, kun polvileikkaukseen menevä on palau­tettu jonoon, koska toimen­piteeseen mennessä tarvetta operaatioon ei enää ollutkaan.

Onko apua lisäravinteista kuten glukosamiinista? Tieteellisesti näyttö on vaatimatonta, minkä vuoksi sitä ei voi Käypä hoidossa suositella. ­Sama koskee lähinnä polven osalta hyaluronihappoa, mistä huolella valitut potilaat kokevat subjektiivista hyötyä, minkä vuoksi pistän sitä satunnaisesti.

Jatkuva särkylääkkeiden syöminen ei ole järkevää, varsinkin jos ne ovat tulehduskipusellaisia. Parasetamoli (Panadol) on turvallisempi, mutta melkoisen heikko teholtaan ja liika-annosteltuna maksalle vaarallinen eikä muutenkaan aivan niin harmiton kuin on uskottu.

Niinpä: liiku, tanssi ja laula – elä! Käytä apuna fysioterapeuttivalmentajaa, manuaalista hoitoa ja vain tarvittaessa kipulääkkeitä. Mikäli kärsivällisyytesi on pidempiaikaisesti ylitsevuodatettu, valitse puukkohenkilö. Käsityöläisissä on eroja, joten valitse viisaasti kuten Indiana Jones Graalin maljaa.