Käytännön työn tekeminen opettaa. Se opettaa lääkäreitä siinä missä kaikkia ihmisiä, eikä sitä hiljaista osaamista tule väheksyä. Toki taustalla tulee olla perustietoa sekä oman alansa aktiivista seuraamista.

Kunnanlääkäreillä oli parhaimmillaan sellaista tietoa, mitä yliopistomaailmassa ei voinut olla. Sitä samaa oli pitkään runsasta potilastyötä tehneillä muillakin kollegoilla. Sokeritaudissa hyvän hoitotasapainon merkitys ymmärrettiin jo paljon ennen kuin se vasta 1990-luvulla lopullisesti todennettiin. Heinolan Reumasäätiön sairaalassa tiedettiin, että autoimmuunipohjainen niveliä tuhoava nivelreuma on se ”oikea” reuma ja seronegatiivinen ei tavallaan ole reuma ollenkaan.

Vastaukseni olisi varsin ontto ilman tuoretta professori Tuulikki Sokka-Islerin esitystä palaverissamme. Tuulikki on piskuisen Soinin pitäjän kasvatti, myös Amerikoissa ja Sveitsissä työskennellyt, Keski-Suomen keskussairaalan reumadivisioonan ylilääkäri ja Itä-Suomen yliopiston alan professori.

Polymyalgiasta (kansanomaisesti lihasreuma) olen tällä palstalla kirjoittanut monta kertaa, joten kaikkea en voi kerrata.  Yli 60-vuotiaista siihen sairastuu vuosittain 5–10 henkilöä kymmenestätuhannesta. Kaksi kolmasosaa on naisia. Tauti on harvinainen alle 50-vuotiailla. Oireet alkavat melko nopeasti muutaman päivän tai viikon kuluessa. Tyypillistä on niska-hartia- ja lantion-reisien seudun kipu ja jäykkyys. Kipua on etenkin yöllä ja aamulla, ja siihen liittyy pitkittynyt aamujäykkyys (se ei valitettavasti koske penistä). Polymyalgiaan voi liittyä monimuotoisia yleisoireita, joskus ohimovaltimon tulehdus (ehkä laajempikin valtimotulehdus) ja joskus myös nivelturvotuksia. Kudostuhoa mittaavat testit kohoavat yleensä (senkka ja Crp). Taudin oireita pidetään kurissa kortisonihoidolla, kunnes se sammuu.

Kyse on nyt siitä, miten diagnoosi on Sinulle tehty. Onko kyseessä todella polymyalgia? Se sekoittuu helposti krooniseen kipuun, mikä on yleistä etenkin yli 50-vuotiailla naisilla. Krooninen kipu on luonteeltaan laaja-alaista. Siihen liittyy unihäiriöitä, uupumusta ja mielen apeutta.

Kroonisessa kivussa kokeillaan joskus kortisonihoitoa, jos siihen liittyy korostunutta lihasjäykkyyttä, vaikka La ja Crp eivät olisikaan koholla. Aluksi kortisoni piristää ihmistä ja liennyttää kipua. Sen näkee selvästi siitä, että on ihmisiä, jotka hakevat toistuvasti kortisonipistoksia selkävaivoihinsa. Eivät he niitä hakisi, elleivät he niistä kokisi apua saavansa. Toki mukana on merkittävää kohtaamisvaikutusta. Korostan, että tällaisissa tapauksissa kyseessä tulee olla pieniannoksinen koehoito, minkä kesto tulee kriittisesti rajata. Kortisonin pitkäaikaiskäytöstä koituu merkittäviä haittoja, joten lääkärillä tulee sijaita järki yläpäässään. On toki mahdollista, että La /Crp eivät oikeassa polymyalgiassa kohoa, mutta silloin hoidossa tulee olla tarkkana.

Kokemukseni mukaan noin 80 prosenttia todellisesta polymyalgiasta sammuu vuoden– puolentoista aikana alenevilla kortisoniannoksilla. Lopuilla kortisonia joutuu jatkamaan mahdollisimman pienellä annoksella vuosia. 2,5–5 mg prednisolonia/vrk on vielä siedettävä määrä. Aiemmin oli tapana vuoden kuluttua, jos tauti ei ollut sammunut, korvata kortisoni metotreksaatilla. Sokka-Islerin mukaan tämän tehosta ei vallitse näyttöä.

Kuten näet, tiede kehittyy ja korjaa itse itseään. Tapauksessasi kortisonin lopettaminen oli ilmeisen oikea toimenpide. Mikäli koet kuvaamiani lihasjäykkyyksiä tai niihin liittyviä kipuja ja kudostuhoa mittaavat La ja Crp kohoavat, on tilanne tyystin toinen. Uskon, että tarvitset hoitoa ja lääkitystä tässä vaiheessa lähinnä kroonisiin kipuihin. Elimistössä on satoja limapusseja ja niissä voi ”tulehdusta” olla, mutta se ei ole kokonaiskipujen selitys.