Kun Volkswagenin keulalla hohtaa iso R, tiedossa on armotonta menoa. Tunnetuin Ärrä on tietysti Golf, mutta tuota maagista kirjainta esiintyy muuallakin Volkkarin mallistossa. Nyt osui ajoon T-Roc R.

T-Roc on yksi saksalaisvalmistajan monista katumaastureista. Nimen perusteella – ja muutenkin – T-Roc on pienemmän T-Crossin veli. T-Cross on aikamoinen mini, T-Roc keskikokoinen ja Tiguan sitten näitä selvästi isompi.

Ajamamme T-Roc oli juuri sen värinen kuin nämä Ärrät tapaavat olla, eli yönsininen. Tehtaan värikartassa sävy tunnetaan nimellä Lapiz Blue. Suomeksi taivutettuna voitaisiin puhua laapiksen sinisestä. Tästä kiehtovan sävyisestä kivilajista on kautta aikain valmistettu esimerkiksi erilaisia koruja.

T-Roc R on koristeltu parhaaseen sleeper-tyyliin. Vanteet ovat toki näyttävät ja pakoputken päitä löytyy takahelman alta neljä kappaletta, mutta muu, turhanpäiväinen show-meininki puuttuu autosta tyystin. Asiantuntijat tunnistavat tämän T-Rocin pedoksi, mutta satunnaiselle kadunmiehelle auton todellinen luonne saattaa jäädä arvoitukseksi.

Matkustamossa on iloiteltu enemmän kuin ulkopuolella: penkeissä on lystikäs ruutukuviointi. Kuljettajan penkki on muhkea, ja se oikein kutsuu istumaan. Ulkonäkö ei petä: tuoli tukee kehoa mallikelpoisesti. Koska T-Roc on vähän normaalia henkilöautoa korkeampi, kulku sisään ja ulos on helppoa.

Moottori herää eloon napin painalluksella. Sen käyntiääni on perin normaali. Kun painaa ohjauspyörään sijoitettua R-nappia, sointiin tulee lisää bassoa. Ajotilavalikossa olisi tarjolla monia vaihtoehtoja, mutta lähden liikkeelle perusasetuksilla.

Kaksilitrainen turbomoottori tarjoaa kuljettajan käyttöön mojovat 300 hevosvoimaa. Myös vääntöä on varalla vähintään riittävästi, eli 400 newtonmetrin verran. Ärrän pata ei ole mikään hermostunut herhiläinen, vaan enemmänkin puurtaja luonnoltaan – väännöllä mennään. Toki moottorista alkaa löytyä pippurisempaa luonnetta, kun kaasupolkimen pitää riittävän kauan pohjassa. Tällöin DSG-aski pudottelee silmään pikkuvaihteita, ja meno alkaa olla räyhäkkää. Sport-asetuksilla lentoon lähtö sujuu nopeammin, sillä tällöin vaihteisto suosii jo lähtökohtaisesti pienempiä pykäliä. R on luonnollisesti nelivetoinen. Näin teho saadaan tienpintaan eleettömän tehokkaasti ja ilman turhia vetelyjä.

Ajettavuudeltaan T-Roc R ei ole mitenkään erityisen sporttinen. Ohjaustuntuma voisi olla parempi – nyt se on vähän keinotekoinen. Alustan viritys kertoo auton luonteesta. Jouset eivät ole paukkukovat, vaan juuri sopivan jämäkät. Kovasta imagostaan huolimatta tämä R sopii mainiosti myös arkiajoon.

T-Roc on perustaltaan katumaasturi, joten sen ajettavuudelta ei voi odottaa liikoja. Alusta on jämäkkä, mutta ohjaustunto voisi olla parempi. Neliveto on Suomessa ison plussan arvoinen juttu. Kohta nimittäin kahlaamme taas sohjossa.