Fiat 500 on legendaarinen automalli, jos mikä. Alkuperäinen 500 oli tuotannossa vuosina 1957 – 1975 ja sitä myytiin maailmanlaajuisesti lähes neljä miljoonaa kappaletta. Monella suomalaisellakin on nuoruudenkokemuksia tästä todella sympaattisesta pikkuautosta, joka on vielä tänäkin päivänä kovassa huudossa harrasteautoilun maailmassa.

Retroilun tultua muotiin Fiat herätti 500-mallin henkiin vuonna 2007 ja uutuus sai innostuneen vastaanoton. Muotoilussa oli onnistuttu säilyttämään alkuperäisen mallin syvin olemus, ja vaikka auton Fiat Pandalta lainatussa tekniikassa ei mitään ihmeellistä ollutkaan, kokonaisuus oli silti asiakkaiden mieleen. Autoa on myyty kaikkialla maailmassa lukuisina versioina, joista mm. avomallia ja ärhäkkää Abarth-versiota on rekisteröity kilpiin Suomessakin. Kahden miljoonan myydyn auton raja ylittyi jo vuonna 2018. Tämä uusvanha, bensamoottorilla varustettu Fiat 500 on tuotannossa yhä edelleen ja perusmallin lähtöhinta Suomessa on tämän jutun kirjoittamishetkellä 17 900 euroa.

Viisisatasen pohjalta tehtiin vuosina 2008 – 2016 myös toisen sukupolven Ford Ka'ta, joka ei ajettavuudeltaan ollut ainakaan Fiatia huonompi, mutta myynnissä se jäi halvemmasta hinnastaan huolimatta täysin sisarmallinsa varjoon. Mielikuvilla ja muotoilulla on automarkkinoilla todellakin väliä.

Vaikka nimen ja ulkomuodon perusteella voisi muuta olettaa, viime vuonna lanseeratulla, täyssähköisellä Fiat 500E:llä ei ole mitään tekemistä "vanhan" polttomoottorisen Fiat 500:n kanssa. Kyseessä on aivan eri auto. Edeltäjään verrattuna akseliväli on kasvanut kahdella sentillä, mutta pituus ja leveys peräti kuudella. Ajoakusto on sijoitettu lattian alle, joten korkeutta on tullut noin kolme senttiä lisää. Mittasuhteet ovat täydellisesti tasapainossa – sukunäkö on tietoisesti haluttu säilyttää.

Kun toisen sukupolven Fiat 500:sta on valmistettu – ja valmistetaan siis yhä – Puolassa, uusi täyssähköinen 500E on palannut kotiin, Italian Torinoon perinteisille Mirafiorin tehtaille. Autoa tehdään kahtena eri akkuversiona: 23,8 kWh ja 42 kWh. Nämä eroavat toisistaan hinnan ja toimintamatkan osalta tietysti varsin paljon. Perusvarusteinen 500E pienemmällä ajoakulla maksaa sähköautoksi vähän, eli "vain" 27 990 euroa, mutta toisaalta auton virallinen WLTP-toimintamatka on ainoastaan 190 kilometriä. Kuusi tonnia kalliimpi, isoakkuinen versio tarjoaa jo asiallisen kuuloiset 320 WLTP-kilometriä, joten hintaerosta huolimatta suurin kysyntä Suomessa on ymmärrettävästi kohdistunut nimenomaan tähän versioon. Toimintamatka-ahdistustahan useimmat sähköautoilijat pyrkivät välttelemään.

Me halusimme tähän vertailuun silti juuri pienempiakkuisen 500E:n, koska kyse on loppujen lopuksi lähinnä vaivannäöstä. Lataamiseen positiivisesti asennoitumalla säästää kaupantekohetkellä pitkän pennin. Toki myös käyttötarkoituksella on merkitystä. Jos edes joskus on tarvetta pidemmille reissuille, isoakkuinen versio on se oikea valinta.

Vanhemman fiat 500:n otimme tällä kertaa testiin käytettynä. Espoon Suomenojan Länsiautosta löytyi makoi­san oloinen yksilö, vain 63 700 km ajettu sininen kaunotar faceliftattua vuosimallia 2015 – hintapyynti hieman kovanpuoleinen ­12 900 euroa.

Juuri katsastettu auto vaikutti olevan alustan ja moottoritekniikan osalta täysin kunnossa; Fiatin Dualogic-robottivaihteisto tosin ei ollut osastoa "lauantain toivotuin levy", sen verran loivaliikkeisenä kyseinen automaatti oli joskus historiassa jo tullut toimitukselle tutuksi.

Auto hieman repsotti sieltä täältä, mikä saattoi johtua kyseisen yksilön historiasta: kyseessä oli tuontiauto Virosta. Eteläisessä naapurimaassamme ei välttämättä ole samanlaista kunnossapidon perinnettä kuin meillä, mutta mitään sellaista autossa ei ollut, mitä osaava fiksari ei pienellä puunaamisella kuntoon laittaisi.

Käytetty, nelipaikkainen Fiat 500 on todellinen pikkuauto, jossa takapenkki on ahdas pikkulapsillekin ja tavaratila lähinnä muodollisuus. Kuljettajan ja vänkärin paikoilla ei silti ole suuremmin valittamista. Ratti ei säädy etäisyyssuunnassa, mutta keskimittainen saa ajoasennosta kuitenkin mukiinmenevän. Penkeissä ei juuri ole tukea mihinkään suuntaan, mutta pitää muistaa että kyse on ensisijaisesti kaupunkikäyttöön suunnitellusta pikkuautosta, ns. kauppakassista, jolla käydään toimittamassa asioita kylillä.

Fiat 500:n alusta on yllättävänkin tomera, eikä näin pienille autoille tyypillistä nyökkimistä maantieajossa juuri esiinny. Nastarenkaat jollottavat karkealla asfaltilla, kuten pelin henkeen kuuluu – eristeissä on säästetty – mutta muuten meno on oikeastaan ihan mukavaa. Auto kulkee paimentamatta suoraan ja ohjauspyörää kääntämällä suunnan saa vaihtumaan ilman sen suurempaa draamaa. Jarrut toimivat lineaarisesti ja ovat tehokkaan tuntuiset. Talvirenkaiden takia emme kuitenkaan päässeet mittaamaan tämän auton pysähtymismatkaa satasesta nollaan. Viisitoista vuotta sitten, kun juuri markkinoille tullutta autoa testattiin, Fiat 500 pysähtyi 41 metrissä. Jos jarrupalat ja renkaat ovat kunnossa, samantyyppiseen tulokseen pitäisi päästä edelleen.

1,2-litrainen ja 69-hevosvoimainen moottori ei ole varsinainen ruutitynnyri muutenkaan ja robottivaihteisto leikkaa lopunkin särmikkyyden koneesta. Paikaltaan lähdöt sujuvat vielä kohtuullisesti, mutta maantievauhdeissa Dualogic on aika kauhea: tosikiihdytyksessä veto loppuu hetkeksi kokonaan, kunnes oikea pykälä taas löytyy. Tämä auto olisi ehdottomasti parhaimmillaan käsivaihteisena, mutta toisaalta kaikillahan ei nykyään ole enää edes manuaaliajokorttia.

Uusi Fiat 500E on sisätilojen ja tavaratilan osalta vain aavistuksen serkkupuoltaan väljempi. Toki tunnelma on kokonaisuudessaan hyvin erilainen uuden sukupolven digimittariston, kosketusnäytön ja parempien materiaalien myötä.

Ohjauspyörässä on kunnon etäisyyssäätö, joten ajoasennon saa vallankin hyväksi. Penkit ovat merkittävästi paremmat kuin vanhassa viisisatasessa.

Fiat 500 oli jo entuudestaan turvallinen auto; viisi tähteä Euro NCAP -testissä vuonna 2007 oli hieno suoritus. Nykymallissa turvallisuusajattelua on viety vielä pidemmälle. Auto ei esimerkiksi suostu lähtemään liikkeelle ennen kuin kuljettajan turvavyö on kiinnitetty.

Kaikkien sähköautojen tapaan Fiat 500E kiihtyy rivakasti ja on ripeä ohituksissa – turvallisuutta tämäkin. Ohjaustuntuma on piirun verran turhan kepeä; 110 kiloa painavammassa isoakkuisemmassa mallissa viritys on onnistunut paremmin. Alusta sinänsä toimii hyvin ja nielee töyssyt eleettömästi; terävät poikittaissaumat eivät tosin oikein maistu.

Onko uusi konsti siis parempi kuin pussillinen vanhoja? Pääsääntöisesti kyllä. Pikkuakkuista Fiat 500E:tä tosin riivaa toimintamatkan lyhyys. Sekalaisessa yleisajossa "range" jää noin 120–140 kilometriin, vaikka lämpötila huitelee testin aikana plus neljän ja plus kymmenen asteen välillä. Se on ihan tavanomaista arkikäyttöäkin ajatellen turhan vähän – ja kylmää jo nyt ajatella, mihin matka tyssää, kun pakkasukko jossain vaiheessa puraisee kunnolla.

Sähköinen Fiat 500E painii ominaisuuksiensa puolesta aivan eri sarjassa kuin vanhempi sisaruksensa. Pieni 23,8 kWh:n akku tuo kuitenkin mukanaan omat kommervenkkinsä. Alle 140 kilometrin tosielämän toimintamatka ei vakuuta, ja suurin osa ostajista valitseekin suosiolla isompiakkuisen version. Ajatusleikki: vanhalla 500:lla pääsisi saman matkan, jos tankin tilavuus olisi 8 litraa. Kun vielä lataamisen/tankkaamisen käytäntöjä puntaroi, on polttomoottoritekniikassakin yhä ideaa.