”Soititko sinä Jarmolle?”

”Voi olla paljon mahdollista, mutta en muista, soitinko juuri Jarmolle. Minä olen taitava puhumaan, joten usein minä hoidan soittamisen.”

Näin kertoi nelikymppinen rikoksesta epäilty mies poliisin kuulustelussa keväällä 2022. Kuulustelussa välittyi jopa pieni ylpeys omasta osaamisesta.

Mies kavereineen soitti poliisina esiintyen kymmenille vanhuksille muutaman päivän aikana ja huijasi useilta heidän pankkitunnuksensa. Rikollisporukka tyhjensi vanhusten pankkitilit ja haki pankkitunnuksilla lainoja, jotka bulvaanit eli apurit sitten nostivat eri pankkiautomaateilta.

Miehen ja hänen rikoskumppaneidensa toimet ovat valitettavan tuttuja poliisitarkastaja Tuomas Pöyhöselle, joka seuraa työssään tällaista valepoliisirikollisuutta.

– Valitettavasti valepoliisijutut ovat olleet jatkuvasti kasvussa. Vuonna 2020 valepoliisihuijauksia oli 150 kappaletta, kun viime vuonna tapauksia oli jo 196, Pöyhönen kertoo.

Valepoliisit huijasivat viime vuonna uhreiltaan noin 1,1 miljoonaa euroa. He käyttävät hyväkseen sitä, että suomalaisilla on yleisesti vahva luotto poliisiin.

Rikolliset etsivät mahdollisten uhrien tietoja esimerkiksi Fonecta Finderista. Uhrit valikoituvat pääasiassa tiettyyn ikäluokkaan viittavan etunimen perusteella. Osa rikoksista on tehty Suomesta käsin, mutta osa myös ulkomailta.

”Menimme Ruotsiin soittamaan huijauspuheluita Suomeen. Kuvittelimme, ettei mitään jälkiä jää ja kiinnijäämisriski pienenee. Tarkoituksena oli esiintyä viranomaisena ja saada ihmisten tileiltä siirrettyä rahaa bulvaanien tileille.” (Epäillyn kuulustelu)

Valepoliisirikoksissa on yleensä sama kaava. Rikolliset soittavat uhrille ja kertovat olevansa poliiseja. Joskus he esiintyvät myös pankkivirkailijoina tai turvallisuusesimiehinä.

Huijarit sanovat uhrille, että tämän pankkitilille on murtauduttu ja viranomaisten pitää nyt suojata se. Suojaamiseen tarvitaan uhrin pankkitunnukset.

”Poliisina esiintynyt soittaja sanoi, että poliisi on pidättänyt auton, josta on löytynyt meidän tietoja. Seuraavaksi hän kertoi, että rahat täytyy suojata. Puhelun aikana menin sekaisin ja sokkiin, joten en ole täysin varma, missä järjestyksessä puhelun tapahtumat menivät.” (Asianomistajan kuulustelu)

Jos rikollinen saa uhrilta pankkitunnukset, hän pidättelee uhria linjoilla niin kauan, että rahat ehditään siirtää niin sanottujen tilibulvaanien pankkitileille. Tilibulvaanit antavat rikollisten käyttää tiliään ja pankkikorttiaan apuna huijauksen tekemisessä ja saavat osan huijatuista rahoista itselleen. Tilibulvaanit ovat usein hieman kaidalta tieltä pois joutuneita päihdeongelmaisia ihmisiä, joita ei kiinnosta se, että hyvin suurella todennäköisyydellä he jäävät kiinni.

Rikollisorganisaatiossa päätekijöiden alapuolella on yleensä ihminen, joka on etsinyt potentiaalisia bulvaaneja ja joka myös hyvin usein nostaa rahat bulvaanien tileiltä.

”Nostajan on oltava luotettava henkilö, jotta hän ei varasta rahoja. Siinä vaiheessa, kun saavutaan Suomeen, saan puolet rahoista itselleni ja loput menevät nostajalle ja tilibulvaanille.” (Epäillyn kuulustelu)

Valepoliisirikokset tapahtuvat yleensä ryppäinä. Viikon kahden aikana ammattihuijarit soittavat satoja puheluita, ja kun he sitten jäävät kiinni, rikoksiin tulee lyhyt tauko. Monesti rahat on jo tuhlattu tässä vaiheessa.

Jos rikolliset esiintyvät poliiseina, rikosnimikkeenä on virkavallan anastus. Jos rahaa on onnistuttu huijaamaan, kyseessä on yleensä myös törkeä petos. Kyseeseen voi tulla myös kotirauhan rikkominen ja varkaus, jos asuntoon tunkeutunut rikollinen anastaa jotain vanhuksen kotoa.

Valepoliisirikosten tutkintaa vaikeuttaa se, että rikoksia tapahtuu ympäri maata ja raha liikkuu nopeasti pankkitileiltä toiselle. Juttujen selvitysprosentit ovat laskussa.

Kun vielä vuonna 2011 virkavallan anastuksia selvitettiin 46 prosenttia, niin vuonna 2021 selvitysprosentti oli enää 39. Virkavallan anastuksiksi lasketaan vain tapaukset, joissa huijari on esiintynyt poliisina.

Lähes kaikissa valepoliisihuijauksissa jutun päätekijät ovat romaneita. Väkivaltarikosten koordinaattori Miska Nyman Suomen Romanifoorumista tietää tilanteen. Romanifoorumi tuomitsee valepoliisirikokset jyrkästi.

– Näistä huijauksista keskustellaan romaniyhteisön sisällä paljon, ja suurin osa romaneista tuomitsee tämäntyyppiset vanhusten huijaukset. Valitettavasti pieni osa romaneista ei näe tätä rikollisuuden muotoa mitenkään erikoisena. Kaikki se hyvä työ, mitä romanikulttuurin eteen on tehty, on vaarassa rapautua muutaman kymmenen ihmisen vuoksi, Nyman sanoo.

Nymanin mielestä romanikulttuuri on juuri tällä hetkellä melkoisessa murroksessa. Isoja mustalaisvaikuttajia eli patriarkkoja ei tällä hetkellä ole, ja yhteisöllisyys on katoamassa. Nuorilla romanimiehillä arvot ovat monesti hukassa ja kunnioitus vanhempia ihmisiä kohtaan ei ole enää samanlaista kuin aikaisemmin. Monilla nuorilla koulunkäynti takkuaa, ja huumeidenkäyttö on arkipäiväistynyt.

– Itsensä kanssa eksyksissä oleva nuori hakeutuu herkästi helpon rahan perään ja esimerkiksi katujengeihin. Rikoskierteen katkaiseminen on hankalaa, Nyman sanoo.

”Puhelu kesti noin kolme tuntia. Jotain hälinää kuului taustalta, mutta en varmuudella osaa sanoa, että oliko siellä muita ihmisiä. Taustamelu kuulosti siltä, kuin soittaja olisi ollut jossain virastossa töissä. Koko ajan keskusteltiin vain tästä tilisiirtoasiasta. Huomasin myöhemmin, että tililtä oli siirretty kolme kertaa 9 900 euroa.” (Asianomistajan kuulustelu)

Huijatuille vanhuksille tapaukset ovat henkisesti erittäin raskaita. Moni häpeää, että lankesi huijaukseen. Rikos jättää monesti elinikäiset henkiset arvet.

Surullista valepoliisirikoksissa on myös se, että yleensä uhri ei saa menetettyjä rahojaan takaisin. Vakuutusyhtiöt eivät ole korvausvelvollisia, koska ihmiset ovat luovuttaneet pankkitunnuksensa vapaaehtoisesti. Rahalliset menetykset ovat pahimmissa tapauksissa kymmeniätuhansia euroja.

Rikollisilta saadaan joskus rahaa takavarikkoon, mutta viranomaisten on vaikea selvittää, kenelle rahat kuuluvat, koska huijattuja on useita.

Vastaavia huijauksia voidaan tehdä muillakin tavoin. Aina huijarit eivät väitä olevansa poliiseja.

– Huijarit ovat tulleet röyhkeästi vanhusten koteihin esiintyen muun muassa sähkömiehinä, jotka tulevat tarkastamaan, toimivatko sähkömittarit oikein. Huijarit saattavat myös väittää olevansa lähihoitajia tai kaupan henkilökuntaa, kertoo poliisitarkastaja Tuomas Pöyhönen.

Kaupassa tai pankkiautomaatilla asioinutta seniorikansalaista on saatettu seurata ja ottaa ylös hänen autonsa rekisterinumero. Sitä kautta on löydetty osoite, ja menty hänen kotiinsa. Vanhukselle on kerrottu, että hän on saanut väärennettyä rahaa tai että hän on maksanut väärillä seteleillä. Kun uhri hämmentyy tilanteesta, häneltä on saatu haltuun käteinen raha, pankkitunnukset ja avainlukulista.

Huijaukset ovat aiheuttaneet myös sen, että monesti oikeita huoltomiehiä ei enää uskalleta päästää asuntoon sisälle.

Avainasia huijauksilta suojautumisessa on, ettei koskaan anna verkkopankkitunnuksiaan vieraille, väittivätpä nämä olevansa keitä tahansa.

– Poliisi, vakuutusyhtiö tai pankit eivät koskaan kysy ihmisten käyttäjätunnuksia tai salasanoja. Kaikki salasanat pitää säilyttää huolellisesti, eikä niitä tule antaa ulkopuolisten tietoon, Pöyhönen muistuttaa.

Osa valepoliisipuheluita saaneista on muistanut tämän, eivätkä kaikki ole langenneet huijareiden yritykseen.

Lähiomaisilla on suuri merkitys vanhusten omaisuuden suojaamisessa. Nosto- ja luottorahat kannattaa asentaa sellaisiksi, ettei päiväkohtaisesti pysty nostamaan suuria summia. Toki huijari voi nostaa päiväkohtaista nostorajaa, jos hän saa haltuunsa pankkitunnukset.

Koska valepoliisirikosten selvittämisprosentti on pieni, huijaus on monelle rikolliselle houkutteleva rikosmuoto. Vaikka jäisi kiinni, vankilassa ei tarvitse istua kovin kauaa, jos ollenkaan. Tässä jutussa viitataan rikossarjaan, josta kovin tuomio oli vuosi ja kymmenen kuukautta vankeutta ja tämäkin ehdollisena eli käytännössä rikollisen ei tarvinnut istua vankilassa päivääkään.

Kuulustelussa mainittu Jarmon nimi on muutettu.