Toimittaja Farida Kurbangalejeva on yksi venäläisistä toimittajista, jota valtion käskyläiset kovistelevat. Hän esitteli Facebook-sivustollaan tuoreen esimerkin Venäjän propagandan raivosta:

Venäjän diktaattoria tukeva Komsomolskaja Pravda julkaisi jutun isänmaan pettureista. Mukana oli myös Faridan nimi. Häntä tituleerataan entiseksi Yleisvenäläisen valtion televisio- ja radioyhtiön VGTRK:n tähdeksi.

– Propagandistien mukaan 'neuvoin' venäläistä liikemiestä siirtämään rahaa Ukrainan aluepuolustuksen tukemiseen.

Kyse oli pyynnöstä kustantaa Harkovissa, Ukrainassa kellarissa asuville lämpimiä aterioita. Ihmiset ovat viettäneet pitkään piiloissaan eivätkä ole pystyneet valmistamaan ruokaa itse.

– Venäläiset joukot ovat pommittaneet kaupunkia neljättä kuukautta. Heillä ei ole mitään syötävää, juotavaa, asuinpaikkaa. Jotkut alueet ovat raunioina.

Kurbangalejeva (s.1979) on venäjäläinen, tataari, Nastojaštšeje Vremjan toimitukseen Prahaan siirtynyt toimittaja.

Venäjän Ukrainaan hyökkäämisen jälkeen ovat muutamat venäjäläiset toimittajat eronneet näyttävästi valtion televisiokanavilta. Venäjän ykköskanavan suoraan uutislähetykseen juossut tuottaja Marina Ovsjannikova (s. 1978) sai maaliskuun alussa hetkeksi koko maailman huomion. (Hän on nykyisin saksalaisen Die Welt -lehden kirjeenvaihtaja.)

Holod-lehden haastattelema asiantuntija Irina Jakutenko sanoo, että ihmisten on syytä muistaa, ettei näiden tapausten perusteella kannata tehdä pitkälle meneviä päätelmiä.

Tässä Jakutenko kehottaa unohtamaan toiveajattelun. Propagandan parissa työskentelevät ymmärtävät, mitä he tekevät, koska he eivät ole vastaanottajia, vaan tuottajia.

– Propagandaa vastaan puhuneiden tv-työntekijöiden luettelemiseksi riittää yhden käden sormet. Samaan aikaan televisiossa työskentelee kymmeniä tuhansia ihmisiä. Ja tämä on ilmentymä toisesta aivoissamme olevasta viasta: se ei kykene erottamaan yksittäisiä tapauksia tilastoista. Propaganda käyttää tätä vikaa aktiivisesti.

Tiedostusvälineet peilaavat yhteiskunnan tilaa. Venäjän eliiteistä puhuminen on aina harhaanjohtavaa, koska valtiollisiin tai laajemmin yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttaminen on pienen piirin käsissä. Todellinen vallankäyttö on keskittynyttä.

Pienet mediayhteisöt ovat silti sinnitelleet vuosia valtion median jyrätessä. Näitä voi seurata Venäjälläkin, jos käytössä on VPN.

Muun muassa oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin (s.1976) korruption vastaisen järjestön, FBK tutkijat jatkat myös videoiden tekoa. Putin. Miller. Gazprom -video on tehty yhdessä Proekt-sivuston kanssa. (Tekstitys englanniksi. Aiheena kaasuyhtiö, joka on diktaattorin henkilökohtaista omaisuutta.)

Viime kuukausina yhä useampi työkseenkin tarjontaa seurannut on joutunut luovuttamaan, koska paksu propaganda on tehnyt vaikeaksi ja osin mahdottomaksi venäläisen television ajankohtaisohjelmien seuraamisen.

Onneksi jotkut ovat jaksaneet. Twitteristä löytyy muutama hyvä Venäjän mediaa seuraava tili.

Ykköskanavan katsomista suosittelen vain alan ammattilaisille. Venäjän valtiollinen propaganda toimii aivan oppikirjan mukaan. Se tekee monen median seuraamisesta mahdotonta. Jakutenko muistuttaa, että tärkeintä on vedota tunteisiin.

– Kun propaganda puhuu niistä, joita vastaan se on suunnattu, se käyttää aina emotionaalisia kliseitä ja halventavaa kieltä. Mitään hyvää ei voi sanoa. Sen on aina käytettävä loukkaavaa kieltä. Tämä on myös tärkeää, koska heti kun alkaa puhua enemmän tai vähemmän objektiivisesti, se kaataa heti vaikutuksen, vaihtaa tunnekomponentin loogiseen. Ja tätä propaganda yrittää välttää. Itse asiassa voit jatkaa loputtomasti, näitä temppuja on miljoona.

Temppu toimii. Samaa sarjaa ovat myös entisen presidentin Dmitri Medvedevin (s. 1965) ala-arvoiset älähdykset kuin ulkoministeri Sergei Lavrovin (s. 1950) puheetkin.

Kyse ei ole vain valehtelemisesta vaan syvemmälle tunteisiin menevästä vaikuttamisesta.

Venäläiset diplomaatit väittivät kuukausien ajan, että Ukrainan sodan valmistelut olivat länsimaisen median levittämiä väärennöksiä. He eivät hylänneet tätä tulkintaa edes venäläisten joukkojen saavuttua naapurivaltion alueelle.

Maaliskuun 10. päivänä, kaksi viikkoa hyökkäyksen alkamisen jälkeen Lavrov vastasi kysymykseen Venäjän mahdollisesta hyökkäyksestä muihin maihin: "Emme hyökänneet myöskään Ukrainaan."

IltaSanomat 16.6.2022: "Me emme hyökänneet Ukrainaan. Me julistimme erikoissotilasoperaation, koska meillä ei ollut todellakaan muuta keinoa selittää lännelle, että Ukrainan raahaaminen Natoon olisi rikollinen teko, Lavrov sanoi."

Venäjän ulkoministeriössä ulkoista tiedotusta johtava Maria Zaharova (s. 1975) on pystyvä nainen, jonka pääsääntöinen tehtävä julkisuudessa on tarvittaessa mollata Venäjän vastustajia, jotka voivat olla myös omia journalisteja ja toimituksia.

Muun muassa mandariinikiinaa puhuva Zaharova on omaksunut täysin maan diktaattori Vladimir Putinin (s. 1952) rakentaman hallintajärjestelmän mallin ja toimii ärsyttäen ja hämmentäen usein Venäjää seuraavia.

Diplomatia on viety viime vuosina uudelle tasolle, vaikka eivät Zaharovan edeltäjätkään ole huonosti pärjänneet silloin, kun on pitänyt nopeasti ja nokkelasti vastata tiukkoihin kysymyksiin.

Usein apuna on huumori, joka vaikuttaa heikkohermoisemmista avoimelta ilkeyksien latelulta, jossa ei vastapuolta säästetä.

Viime aikoina niin Zaharovaa kuin Medvedeviäkin on epäilty myös päihtyneenä annetuista lausunnoista.

Venäjän turvallisuusneuvoston apulaisjohtaja Medvedev on ollut niin äänekäs, että hänestä on oltu huolissaan.

"Venäjän on tiukennettava ulkovaltojen agentteja koskevaa lainsäädäntöä ääriaineksia ja terroristeja vastaan", Medvedev totesi Telegram-kanavallaan, että nämä toimenpiteet on toteutettava nopeasti.

Tietenkin Medvedevin puheet ovat linjassa turvallisuusneuvostoa johtavan Nikolai Patruševin (s. 1951) näkemysten kanssa.

Patrušev kertoi viiden kehittyvän maan, Venäjän, Kiinan, Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan eli niin sanottujen BRICS-maiden, turvallisuusasioista vastaavien korkeiden edustajien kokouksessa, että Moskova on kiinnostunut pääsemään poliittiseen ja diplomaattiseen ratkaisuun Kiovan kanssa mahdollisimman pian.

Tutkija Tatjana Stanovajan ( s. 1978) mukaan edellisen voi sanoa selvemmin niin, että Venäjä odottaa Kiovan antautuvan, ja kaikkien Venäjän koskaan esittämien vaatimusten hyväksymistä. Ilman selkeää osoitusta valmiudesta antautumiseen Moskova ei näe mitään järkeä jatkaa neuvotteluja.

Eikä putinismi muutenkaan ole poliittinen liike, vaan tapa toteuttaa rikollisia toimia.

Näin tämän selittää Meduzan toimittaja, Keski- ja Itä-Euroopan maiden historian asiantuntija Jaroslav Šimov (s. 1973) ehdottaa rikollisia tutkivien sanaston lisäämistä myös valtiotieteilijöiden käyttämiin käsitteisiin.

Šimov jatkaa kirjoituksessaan unkarilaisen sosiologin, Bálint Magyarin ajatusta siitä, että sellaisissa valtioissa, joissa politiikka keskittyy ja monopolisoituu, valtio muuntuu yhden ryhmän "mafiavaltioksi".

Kaikki autoritaariset järjestelmät perustuvat samanmielisten käsityksiin. Heillä on muita paremmat mahdollisuudet menestyä muun muassa yhteisen taustansa vuoksi.

Venäjällä yhteinen tausta näkyy juuri nyt sodassa Ukrainaa vastaan. Kyse on taistelusta tärkeintä vihollista, Yhdysvaltoja vastaan.

Tämä ajattelu on Neuvostoliitossa kasvaneiden ja suurvallan palvelukseen aikoinaan koulutettujen nyky-Venäjän johtajien maailma. Heidän maailmassaan Yhdysvaltoja vastaan taisteltiin Afganistanissa 1970- ja 1980-luvulla ja samalla tavalla Ukrainassa todellinen vastustaja saa käskynsä Washingtonista.

Venäjän median parhaimmisto on jo useamman vuoden ajan saanut sinnitellä valtion hyökkäyksiä vastaan. Monet toimitukset ja yksittäiset toimittajat on leimattu ulkovaltojen agenteiksi.

Syytteen sensuuriviranomaisilta ja oikeusministeriöltä saaneet eivät ole voineet millään tavalla puolustautua. Ainoa vaihtoehto on ollut jättää Venäjä.

Näin ovat menetelleet monet radioasema Eho Moskvyn toimittajat, jotka jatkavat YouTubeen sovitetuilla kanavillaan. Samalla tavalla toimivat useat toimittajat myös kahdesta muusta Venäjällä merkittävässä asemassa olleista toimitusyhteisöistä, jotka ovat panneet pillit pussiin Venäjällä.

Nämä ovat televisiokanava Dožd ja Novaja gazeta -lehti, jonka päätoimittaja Dmitri Muratov sai keväällä yhdessä filippiiniläisen kollega Maria Ressan kanssa Nobelin rauhanpalkinnon.

Eho Moskvyn päätoimittaja Aleksei Venediktov (s. 1955) on yksi heistä, joka on koettanut - turhaan saada oikeusteitse selvyyttä "ulkovaltojen agentti" -leiman syistä.

Toistaiseksi on selvinnyt, että viranomaisten mukaan Venediktov voidaan määritellä ulkovaltojen agentiksi, koska hän kuuluu toimituskuntaan, joka on tehnyt ulkomailla myytyä Diletant-lehteä.

Viranomaisvastaus osoittaa poliittisen päätöksen naurettavuuden: tämän mukaisesti myös kaikki Venäjän valtiolliset uutistoimistot ovat ulkomaisia agentteja, koska ne myyvät uutispalveluaan ulkomaisille ostajille. Niin propagandaa levittävä RT kuin uutistoimisto Tass.

Zaharova esitti RTVi -toimituksen haastattelussa, että Venediktovin lisäksi muun muassa tunnetut toimittajat Juri Dud (s. 1986) , Aleksei Pivovarov (s. 1974) ja räppäri Morgenštern (Ališer Tagirovitš Valejev s. 1998) on "tunnistettu" ulkovaltojen agenteiksi, koska he mukailevat ulkomailla muodostuvaa "poliittista linjaa".

Suorat syytökset vakoilutoiminnasta eivät ole mitenkään jokapäiväistä Venäjälläkään. Zaharovan mukaan Venediktov on yksi niistä, jotka ovat työskennelleet ohjattuina. Zaharova kertoi näkemyksensä Pietarin talousfoorumissa, jossa myös Putinille merkittiin ohjelmaan tapaaminen valittujen kirjeenvaihtajien kanssa.

Haastattelussa Zaharova muistutti, että Venediktov julkaisi vuosina 2018–2019 sosiaalisissa verkostoissa kuvia israelilaisista naisista, joilla oli aseet käsissään, ja viesteissä hän ihaili isänmaan puolustajien nuoruutta ja kauneutta.

– Nyt hän on kuitenkin ottanut "pasifistisen kannan", Zakharova huomautti.

Venediktov vastasi syytöksiin Telegram-kanavallaan todeten, ettei ulkoministeriön edustaja ole aina ennenkään onnistunut faktojen tarkastuksessa, mutta nyt se on vain sotkua.

– Joko oikeusministeriö valehteli tuomioistuimelle tai Maria Zakharova kertoi toimittajille. Päättäkää itse, Venediktov kuittasi.

Venäjä käyttää hyväkseen julkisuuden hämmentämisessä monia elementtejä. Aiemmin kerrottiin, että Ukrainan viranomaiset päättivät myöntää kansalaisuuden "erinomaisista palveluista" agenttileiman saaneelle Aleksandr Nevzoroville ja hänen vaimolleen Lidialle.

Venäjän menetelmät ovat sodan myötä tulleet julkisuudessa raaemmiksi, mutta tavat ovat tuttuja maassa toimineille toimittajille. Jo kylmän sodan vuosina suomalaisillekin toimittajille saatettiin antaa ohjeeksi, että älkää kirjoittako itseänne ulos maasta.

Edellisen vuoden aikana ulkomaisten toimittajien akkreditointeja on kiristetty, ja entiset useammaksi vuodeksikin myönnetyt työviisumit lakkautettu. Muutamia kirjeenvaihtajia Venäjällä työskentelee edelleen. Heidän työnsä on arvokasta.

Venäjällä otettiin jo maaliskuussa käyttöön tiukka sensuuri. Rikoslakiin muotoiltiin asetus, jonka mukaan tahallisen väärän tiedon levittämisestä voi saada ankaran rangaistuksen. Uuden rikoslain pykälän 207.3 mukaan säädetään jopa 15 vuoden vankeusrangaistus tietoisesti asevoimia ja viranomaisten toimia koskevien väärien tietojen levittämisestä .

Tämän "väärennöksiä koskevan lain" perusteella on kahdessa kuukaudessa 36 henkilöä joutunut syytetyiksi.

Heidän joukossaan on muun muassa opettaja Penzan kaupungista, entinen sisäministeriön kapteeni, toimittaja Aleksandr Nevzorov ja pietarilainen taiteilija Saša Skotšilenko.

Yhteistä näille syytteeseen joutuneille on se, että he ovat esittäneet virallisesti poikkeavan näkemyksensä sodasta.

Kanteita on nostettu myös Meduzan entistä kustantajaa, Ilja Krasilštšikiä (s. 1987) vastaan, joka julkaisi Instagramissa julkaisun Butšasta. Iljaa uhkaa kolmen vuoden vankeustuomio.

Venäjällä pyritään kehittämään kansalaisten sietokykyä, resilienssiä, valeuutisiin. Koulut ja yliopistot opettavat "taistelua väärennöksiä vastaan".

Yksi tärkeimmistä propagandakanavista on nimeltään "War on Fake". Venäläisillä virkamiehillä ja Kremlin kannattajilla on tapana kutsua kaikkia ilmoituksia omista virheistään, korruptiosta tai yksinkertaisesti venäläisten kohtaamista jokapäiväisistä vaikeuksista (kuten lääkkeiden pulasta) väärennöksiksi.

Väärennösten vuoksi Venäjällä on estetty kymmeniä tiedotusvälineitä. Ongelmaksi muodostuu ajanoloon kuitenkin se, että monet asiat, kuten vaikkapa pula lääkkeistä, ovat todellisia eivätkä vain aiheesta raportoivien toimitusten keksintöä.

Monet Venäjän median ammattilaiset ovat asettuneet ulkomaille: Georgiaan, Israeliin ja Liettuaan.

Fakenews: Propaganda jahtaa ulkomaisia natseja ja julistaa sotaa Natolle (Dožd-kanavan mediakritiikkiin keskittyvä ohjelma, joka jatkaa YouTubessa - automaattikäännös)

Yksi kiinnostavimmista lähiaikojen hankkeista koskee Dožd-kanavaa, joka on jo saanut Latviassa toimiluvan. Maassa kielletään 80 venäjänkielistä kanavaa, mutta tarjotaan Doždille mahdollisuus aloittaa uudelleen Venäjän viranomaisten estämä työ.

Kanavan uutistoiminnan päätoimittaja Tihon Dzjadko kirjoitti omalla Facebook-sivullaan, että Ukrainaan hyökkäyksen mainingeissa suljettu media pyrkii aloittamaan lähetyksensä heinäkuussa.

Journalistiseen työhön tarvitaan toimitus. Studioita aiotaan pitää eri puolilla maailmaa - ainakin Alankomaissa, Georgiassa ja Israelissa on jo kanavan toimittajia.

Mediayhtiö Doždin paluu on iso asia. Kanavan perustajasta esitettiin dokumentti Suomessakin.

Nataša Sindejeva (s. 1971) halusi toteuttaa unelmansa ja perusti riippumattoman televisiokanavan Venäjälle. Hän houkuttelee Dožd-kanavalleen nuoria ennakkoluulottomia tekijöitä, mutta matka on kivinen. Pian kanavasta tulee sananvapauden ja ihmisoikeuksien puolustaja maassa, jonka hallinto haluaa hiljentää kriitikot. (Iso-Britannia 2021)

Vaikka Venäjä sulkeutuu monella tavalla, kaikki eivät voi eivätkä halua lähteä maasta. Helmikuun 24. päivää on verrattu ydinpommin räjähdykseen. Alkušokki on hälvenemässä, mutta vasta nyt aletaan elää vaihetta, jossa huomataan elämästä tulleen lähes mahdotonta.

Monet kokevat, että heidän on autettava isänmaata selviämään koettelemuksesta.

Venäjälläkin asuu edelleen media-alan ammattilaisia, joista monet ovat olosuhteiden pakosta mukana propagandan teossa. Mutta vain väliaikaisesti.