Neste ja Ajotunti.fi-autokoulu toteuttivat alkukesästä Helsingissä testiajot, missä kuljettajat ajoivat kaupungissa ja maantiellä kahdeksan kilometrin lenkin ensin puhtaasti omalla ajotyylillään. Sen jälkeen tarkistettiin kulutuslukemat, käytiin kompakti vähäpäästöisemmän ajotavan teoriaosuus ja ajettiin sama lenkki uudelleen. Testitulosten mukaan kulutus ja päästöt laskivat toisella ajokerralla kuljettajasta riippuen 6–15 %.

Jos ajatellaan puhtaasti taloudellista hyötyä, esimerkiksi 30 000 kilometriä vuodessa ajava säästäisi 6 prosentin kulutusvähennyksellä polttoainekuluissa noin 250 euroa vuodessa, 15 % kulutusvähennyksellä hyöty olisi jo yli 600 euroa. Silti harva jaksaa ajaa taloudellisesti, vaikka muuten kyllä saatetaan elämässä kitsastella ja olla hyvinkin onnellisia, jos saa vaikkapa säästettyä ruokakaupassa kaksi euroa.

– Tämä tutkimushan tehtiin hyvin suppealla otoksella, joten tutkimuksellisesti sitä ei voi pitää kovin vahvana. Maailmanlaajuisesti ajotapatutkimusta on tehty, ja siellä on saatu ihan tieteellisesti noin 5 % paikkeilla oleva lasku kulutuksessa ja päästöissä oikealla ajotavalla. Kyllähän tässä puhutaan jo litroista yhdessä polttoainetankillisessa, sanoo Traficomin erityisavustaja Marjo Immonen.

Ilmastoystävällinen ja taloudellinen ajotapa säästää rahaa ja vähentää päästöjä. Immonen kertoo uutisena, että tämä asia ollaan ottamassa huomioon myös uuden ajokorttilain valmistelussa.

– Meillä on siellä tällainen kuljettajaopetusmääräys, jonka lausuntokierros juuri päättyi. Olemme tuomassa taloudellisen ajamisen osion osaksi henkilöautojen kuljettajaopetusta. Olemme tätä ehdottaneet, ja mitä olen toistaiseksi tulleita lausuntoja selannut, ei tätä kukaan vastusta, pikemminkin päinvastoin.

Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä. millä tavalla ajo-opetus muuttuu?

– Se, kuinka tätä toteutetaan, jää puhtaasti kouluttajan vastuulle. Mahdollisuuksia on monenlaisia. Esimerkiksi tässä Nesteen tapauksessa kuljettaja kävi ensin ajamassa lenkin omalla tavallaan, sitten käytiin opetus välissä, ajettiin sama lenkki uudelleen ja mittailtiin kulutuksen tippumista, kun oli ajettu opettajan neuvojen mukaan. Toki on mahdollista käydä läpi ajotapaopetusta ilman mittauksiakin ihan normaalilla ajotunnilla ja teoriassa, Immonen kertoo.

Ympäristöystävällinen ja samalla rahaa säästävä ajotapa ei ole itse asiassa kovinkaan hankalaa, vaikka joku saattaa niin ajatella. Kuvitellaan, että se vaatii jatkuvaa mittariston syynäämistä ja erilaisia kevätjuhlaliikkeitä ajaessa. Näin ei suinkaan ole.

– Ei taloudellisesta ajamisesta tarvitse tehdä liian vaikeaa. Jos se on koko ajan numeroiden seuraamista ja yhtä tsemppaamista, ajamisesta tulee väsyttävää ja kyllästyttävää. Kannattaa ehkä enemmän miettiä, mitkä teot auton ratissa tulevat itselle luonnostaan. Ei täydellisen taloudellisen ajamisen tarvitse olla päämäärä. Jos ajaa niin, että säästää vaikka puolet siitä, mitä enimmillään voisi, niin sekin on jo tosi hyvä, Immonen sanoo.

Kun mietitään yleisellä tasolla ihmisten ajotapaa, voisi hyvin kuvitella, että se on ikä- ja sukupuolisidonnaista. Kliseisesti voisi heittää, että vanhemmat naiset ajavat taloudellisimmin ja nuorempien miesten ajotapa on kaikkein piittaamattomin.

– Saattaa se ollakin ikäsidonnainen sikäli, että nuoremmat ovat saaneet erilaista koulutusta erilaisilla ajoneuvoilla ja osaavat paremmin käyttää nykyautojen tarjoamia ominaisuuksia. Jos taas tuorein ajokoulutus on jo kymmenien vuosien takaa, voi olla, että ihan kaikkia asioita ei osaa käyttää. Sukupuolesta en osaa sanoa, olisiko sillä vaikutusta. Sukupuoli näkyy onnettomuustilastoissa miespuolisten kohdalla negatiivisesti, mutta en osaa sanoa, näkyisikö se taloudellisessa ajamisessa, jos sellaista tilastoitaisiin. Sitä on niin vähän tutkittu, Traficomin Marjo Immonen sanoo.

Entä jos niksit ovat unohtuneet, millä konsteilla ihmisiä voitaisiin parhaiten kannustaa oppimaan ja myös säilyttämään taloudellinen ja ympäristöystävällinen ajotapa?

– Raha toimii todella hyvänä motivaattorina. Nyt moni on polttoainekustannusten kasvaessa vähentänyt yksityisautoilua tai siirtynyt kokonaan suosimaan muita kulkuvälineitä säästääkseen rahaa. On hyvä muistaa, että autoillessa on mahdollisuus säästää polttoainetta. Lisäksi voisi korostaa sitä, mitä se taloudellinen ajaminen oikeasti tarkoittaa. Usein sitä pidetään sellaisena nönnöttämisenä, eli ollaan jaloissa tien tukkona. Mutta sitähän se ei ole. Esimerkiksi ripeillä kiihdytyksillä on roolinsa taloudellisessa ajossa. Siksi olisi hyvä käydä kunnolla läpi, mitä sellainen ajotapa oikeasti tarkoittaa. Tarpeeksi kun harjoittelee, siitä tulee rutiinia ja se muodostuu ihan normaaliksi ajotavaksi, Immonen näkee.

Tuleva lakimuutos ei ole ollut Suomen Autokoululiiton puheenjohtajan Jukka Kiviniemen tiedossa.

– On hienoa, jos tämä tulee uuteen ajokorttilakiin. Meillä Autokoululiitossa on kaikki eväät ja valmiudet lähteä toteuttamaan tätä hyvinkin tehokkaasti. Taloudellisen ajamisen nikseihin pitäisi päästä kiinni heti opetuksen alkuvaiheessa. Vanhoja ei pitäisi haikailla, mutta ennen vuoden 2018 ajokorttilain uudistusta pääsimme kertomaan näistä asioista jo perusvaiheessa, ja syventävässä vaiheessa pääsimme vielä kertaamaan asioita erikseen uudelleen, Kiviniemi innostuu.

Ennen vuoden 2018 ajokorttilain uudistusta ajo-opetus autokouluissa oli kolmivaiheinen. Viimeinen eli syventävä vaihe käytiin, kun ajokokemusta oli kertynyt kaksi vuotta.

– Syventävään vaiheeseenhan tultiin kahden vuoden ajokokemuksen jälkeen. Silloin oli olemassa jo se ajamisen taito, jonka päälle oli sitten helppo käydä läpi esimerkiksi taloudellista ajamista. Ajotietokoneella pystytiin helposti näyttämään, miten kulutuslukemat muuttuivat, kun oma ajotapa muuttui. Ja kun perusajaminen on jo selkäytimessä, uuden oppiminen on helpompaa, Kiviniemi muistuttaa.

Itse asiassa taloudellinen ajaminen on ollut mukana monen autokoulun opetusohjelmassa jo pitkään. Vuoden 2018 lakiuudistuksen jälkeen asia jäi väkisinkin vähemmälle huomiolle, kun tuntimäärää vähennettiin rajusti ja suurin osa tunneista oli pakko käyttää ajamisen perusasioihin.

Kiviniemi ei ole myöskään nähnyt Nesteen testiajojen tuloksia, mutta hänen mielestään 6-15 % säästö taloudellisella ajotavalla kuulostaa realistiselta.

– En ole tuota juttua nähnyt, mutta ajo-opetuksessa olen tämän nähnyt useastikin. Tuo 6-15 % säästö kulutuksessa ja päästöissä kuulostaa ihan uskottavalta. Kun seuraa ihmisten ajotapaa, niin esimerkiksi moottorijarrutusta käytetään todella vähän, vauhtia hidastettaessa kytkin on monesti saman tien alhaalla. Kun kytkimen lyö pohjaan, moottori menee tyhjäkäynnille ja jatkaa koko ajan kuluttamistaan. Tulisi vain luopua kaasusta ja antaa moottorin jarruttaa. Tämä vaatii tietysti huolellista liikenteen seuraamista ja ennakointia.

Vaikka lähitulevaisuudessa autokouluissa päästäänkin opettamaan taloudellista ja ympäristöystävällistä ajotapaa ihan juridiseen selkänojaan tukeutuen, kuinka hyvin nämä opit mahtavat nuorten mieliin syöpyä? Esimerkiksi onnettomuustilastoissa nuoret miehet dominoivat jopa surullisen suurissa määrin. Se kertoo piittaamattomuudesta, mikä sotii samalla ympäristöystävällistä ajotapaa vastaan.

– Meidän nuoriso ja uudet kuljettajat ovat valtaosin hyvin fiksuja. Kun he saavat oppia ja tietoa, kyllä se näkyy heidän ajotavassaan. Nyt kun uusi ajokorttilaki saadaan voimaan, niin siihen on saatu hieman lisää myös riskienhallinnan koulutusta niin teoriaan kuin ajoonkin. Tämä luo välineitä meille kouluttajille tuoda mukaan niin taloudellista ajamista kuin riskienhallintaa myös asennepuolella, Jukka Kiviniemi näkee.

Nyt kun polttoaineiden hinnat pöyristyttävät kaikkia, ja erilaisia päästörajoja pyritään koko ajan saavuttamaan, olisi viranomaistasollakin kenties tarpeen kampanjoida taloudellisen ja vähäpäästöisemmän ajotavan puolesta. Kun Suomessa on tieliikennekäytössä yli viisi miljoonaa autoa, yhteisvaikutus niin taloudellisesti kuin päästövähennystalkoissakin olisi merkittävä.

– 1970-luvun energiakriisin aikaanhan tämä taloudellinen ajotapa oli hyvinkin esillä. Tässä olisi nyt juuri oikea aika Traficomille ja ministeriölle luoda jonkinlainen kampanja etenkin hieman vanhemmille kuljettajille, joilla on kyllä ajotaitoa, mutta ehkä ne taloudellisen ajamisen niksit ovat päässeet hieman unohtumaan. Kun osaa jo varsinaisen ajamisen selkäytimestä, on tällaisen kuljettajan ajotapaan oikeastaan aika helppo vaikuttaa. Kaiken juju on se, että nämä taloudellisen ajamisen asiat pitäisi saada selkäytimeen niin, että ne tapahtuvat miettimättä ja automaattisesti, Kiviniemi muistuttaa.

Pirkkalalainen Mika hankki uuden hybridiauton kaksi vuotta sitten. Häntä kiinnosti toki myös ekologisuus, mutta se ei ollut hankinnan ykkösjuttu. Suurin kiihoke oli rahan säästö, kun bensakulut pienenisivät.

– Aluksi oli mielenkiintoista seurata oman ajotavan vaikutuksia kulutukseen, yritin löytää oikeita tapoja hyödyntää hybridin sähkömoottoria. Kaupunkiajossa se jollain tavalla onnistuikin, mutta maanteillä ei. Sain nipistettyä kulutuksen kaupunkiajossa noin 4,2 l / 100km. Kun ajoin mitään miettimättä, oltiin noin 4,8 litrassa. Tein laskutoimituksen säästöistä, koska sehän tässä itselläni oli pontimena. Jos säästän bensaa 0,6 litraa 100 kilometrillä, se tarkoittaa omalla 20 000 kilometrin vuotuisella ajosuoritteellani 120 litran säästöä, eli nykyhinnoilla noin 287 euroa. Mutta omista ajokilometreistäni arviolta 15 000 on maantieajoa, enkä halua ajaa moottoriteillä 80 km/h säästääkseni rahaa, Mika kertoo.

Alkuinnostuksen jälkeen Mika ei ole enää jaksanut kiinnittää huomiota ekologiseen ajotapaan kuten alussa.

– Lopulta en jaksanut enää rullata alamäkiä ja pumppailla kaasupoljinta jatkuvasti, nyt ajan ihan selkäytimestä ja keskikulutus on siellä 4,6-4,8 l / 100 km. Heti kun käväiset vaikkapa Helsingissä ja ajat rajoitusten mukaan, on kulutus 5,8-6,2 litraa satasella. Itse asiassa olen miettinyt, olisiko sittenkin pitänyt hankkia lataushybridi, ehkä sitten, kun tällä saa vielä viitisen vuotta ajettua, Mika pohtii.

Mikan poika Nikke on parhaillaan autokoulussa. Onko siellä opetettu ympäristöystävällistä ajotapaa? Mahtavatko nuoret ajokortti-ikäiset miettiä paljon vihreitä arvoja ja sitä, kuinka paljon päästöjä juuri heidän ajamisestaan syntyy?

– Ei oikeastaan juurikaan. Hieman on puhuttu, mitä se taloudellinen ajaminen on, mutta ei kovin paljon. On keskitytty ajamisen juttuihin, Nikke sanoo.

Jos autokoulussa olisi erikseen isompi kokonaisuus taloudellisesta ajotavasta, kiinnostaisiko se Nikkeä?

– No en tiedä, minulle tärkeämpää on oppia kaikki ajamisen perusasiat. Totta kai ympäristöarvotkin ovat tärkeitä, mutta en ole ajatellut niin, että oma ajotapa olisi se ykköskeino pelastaa maailma. Samaan aikaan jossain Intiassa ja Kiinassa tuupataan ilmaan järkyttävät määrät saasteita ja päästöjä. Kun kortin saan, ajan varmasti ihan normaalisti miettimättä polttoaineen pihistelyä. Jotenkin se vain tuntuu turhalta, kun ei siinä rahaakaan kovin paljon säästy. Auto tulee kuitenkin olemaan minulle väline, jolla liikutaan paikasta a paikkaan b, ei sen enempää, Nikke sanoo.