****

Päivitys 1.3.2018: Tätä artikkelia alun perin kirjoitettassa (vuonna 2016) pienjännitestandardissa luki:

Kaikissa nykyaikaisissa lämppäritolpissa on vikavirtasuoja (joka suojaa sekä omaa että naapurin pistorasiaa), joten asia oli kunnossa.

Syksyllä 2017 voimaan tulleessa uudessa pienjännitestandardissa (SFS 6000) taas sanamuoto on:

Eli vanhan standardin mukaan, kun tuota koko rasiaa/tolppaa ajatteli latauspisteenä, niin tuo modifikaatio oli täysin määräysten mukainen*. Nyt uusi standardi edellyttää, että jokainen liitäntäpiste suojataan erikseen vikavirtasuojalla. Liitäntäpiste tarkoittaa tässä yhteydessä yhtä pistorasiaa. Sanamuotohinkkauksen taustalla on se, että ei haluta tilannetta, jossa yhden auton latauselektroniikan vika pistää koko parkkihallin tai ostoskeskuksen latauspisteet kylmäksi (jos ne ovat yhden vikavirtasuojan takana): siksi siis joka liitäntäpisteelle eli joka autolle oma vikavirtasuoja. Tällaisessa lämmitysrasian tapauksessa mitään ongelmaa ei mielestäni ole, koska pahin mitä voi tapahtua on se, että ladatessani autoani, naapurin auto ei lämpene yhtenä aamuna kun vikavirtasuoja pudottaa molemmat pistorasiat pois pelistä.

Sähköurakoitsijat tekevät yleensä hommat juuri niin kuin standardissa lukee, eivätkä suostu standardin uudistumisen takia tekemään kyseistä modifikaatiota, koska piharasiaan ei mahdu toista vikavirtasuojaa ilman kohtuutonta askartelua (eikä johdonsuojakatkaisijan paikalle mahdu yhdistelmäsuojaa, jossa on sekä ylivirta- että vikavirtasuoja).

Toinen juttu on, että uusi standardi edellyttää liitäntäpisteiltä vähintään IP44-suojausluokkaa (suojattu > 1mm vierasesineiltä sekä roiskuvalta vedeltä), ja Suomessa myytävät ja jo asennetut piharasiat ovat yleensä IP34-luokitettuja (suojattu yli 2,5 mm vierasesineiltä sekä roiskuvalta vedeltä). Mitään oikeaa käytännön merkitystä tuolla ei taaskaan ole (ihan samalla tavalla lapsi voi mennä työntelemään rautalankaa vieressä olevaan IP34-lämppärintolppaan ja saada sähköiskun sieltä), mutta jos standardissa seisoo IP44, urakoitsijan pitäisi sitä noudattaa. (Jos lukee tarkkaan, niin sama vaatimus oli myös edellisessä pienjännitestandardissa, mutta vähän paremmin piilossa.)

Standardista voi toki poiketa. Sähköturvallisuuslaissa seisoo, että

Standardeista saa tarvittaessa poiketa, jos vastaava turvallisuustaso voidaan saavuttaa muutoin.

Sähkölaitteiston suunnittelijan tai rakentajan on laadittava kirjallinen selvitys poikkeamisesta ennen sähkölaitteiston rakentamisen tai korjaamisen aloittamista, ja sille on oltava tilaajan antama suostumus. Selvityksen tulee olla siten laadittu, että sen perusteella voidaan todeta vaatimusten täyttyminen. Selvitystä voidaan tarvittaessa täydentää valtuutetun laitoksen tai valtuutetun tarkastajan lausunnolla.

Yleensä urakoitsijat suhtautuvat nihkeästi poikkeamiseen, koska tuon selvityksen (joka kyllä mahtuu yhdelle A4:lle) tuhnaamiseen kuluvassa ajassa voi tehdä jotain hyödyllistäkin tai ottaa keikan joka ei vaadi paperitöitä. Ja kun soppaan sotketaan vielä isännötsijät sun muut niin tuskin menee läpi.

Urakoitsijan kanssa väittelyn sijaan suosittelen tällaista ratkaisua: pyydä urakoitsijaa asentamaan tolpan nenään (tai seinään) valmis rasia, jossa on latauspistorasia sinulle ja lämmityspistorasia naapurille. Esimerkiksi Satmatic myy tällaista hintaan 300,01 € (sis. alv., hinta tarkistettu 1.3.2018). Asentajakin tykkää kun voi vain napata vanhan rasian irti ja iskeä tuon kiinni, ilman tunnin kestävää askartelua. Rasiassa on sähkönkulutusmittarikin valmiina, eli ratkaisu on todellinen avaimet käteen ratkaisu. Sitten sovit vain taloyhtiön kanssa laskutuksesta ja pistät vanhan tolpanpään talteen itsellesi tai yhtiön varastoon, jotta se voidaan tarvittaessa vaihtaa takaisin jos muutat pois. Tavallinen tolpanpää (yhdellä vikavirtasuojalla ja ilman kulutusmittaria) maksaa reilun satasen, eli mistään ryöstöhinnoittelusta ei voida puhua.

Jos kyseessä on katos eikä avoparkkipaikka, suosittelen myös harkitsemaan "oikean" sähköauton latauslaitteen asennusta. Ladattavat autot ovat yleistyneet sellaista vauhtia, että markkinoille on tullut uusia toimijoita ja hinnat ovat tulleet alaspäin. Halvimmat latauslaitteet maksavat noin 500 euroa ja olen yllättynyt jos viimeistään parin vuoden päästä näitä ei saa tavallisen piharasian hinnalla (100-200 €).

Syy, miksi olen näiden sukorasioiden ja muiden "viritelmien" puolestapuhuja on, että kun sähköautot ensi vuosikymmenellä yleistyvät, jossain vaiheessa tulee vastaan taloyhtiön sähköliittymän (ja mahdollisesti myös parkkipaikan kaapelointien) kapasiteetti. Ongelma on helpointa ratkaista älykkäällä kuormantasauksella, eli lyhyesti selitettynä latauslaitteet juttelevat keskenään niin, että kaapeloinnin ja liittymän maksimivirtaa ei ylitetä. Kaikissa sähköautojen latauslaitteissa ei ole liitäntää kuormanohjaukselle, ja helpoiten pääseekin niin, että tehdään sitten kerralla kunnon remontti kun on sen aika.  

* Mitä tuo urakoijan teippiviritelmä ei kyllä ollut, joten laitoin siihen itse kunnollisen muovikehyksen myöhemmin (itselläkin on urakointioikeudet mutta taloyhtiön hallinto halusi että käytetään ulkopuolista urakoitsijaa, minkä ymmärrän täysin.)

Alla alkuperäinen juttu:

****

Sähköautoblogi on pitänyt hiljaiseloa kesällä – pääsyyt lienevät sähköautokirjan julkaisemisesta seurannut kirjoituskrapula ja ennen kaikkea kiva kesäsää: mieluummin sitä puuhailee jotain ulkona perheen ja ystävien kanssa kuin istuu koneen ääressä kirjoittamassa. Mutta kesä lähenee loppuaan ja blogia voisi taas herätellä eloon. Tauon aikana on tullut mieleen paljon mielenkiintoisia aiheita, joista kirjoittaa. Aloitetaan sähköauton taloyhtiölatauksella.

Sähköauton latauksesta taloyhtiössä olen kirjoittanut aiemminkin: kirjoitin eri vaihtoehdoista, viimevuotisesta ratkaisusta ja annoin haastattelun aiheesta Kiinteistölehteen. Keväällä julkaistiin myös Motivan opas aiheesta – suosittelen lukemaan, jos et vielä ole ja aihe kiinnostaa.

Sähköauton kotilataamiseenhan on tarjolla monenlaisia vekottimia: jos sähköliittymän kapasiteetti riittää (meidän taloyhtiössä riittäisi), voisi autokatokseen laittaa täydet 22 kilowattia (= 3 × 32 ampeeria) antavan Type-2-latauspisteen, jollaisia esimerkiksi lähes kaikki julkiset latauspisteet ovat – sillä erotuksella, että kotikäyttöön kannattaa ottaa latauslaite jossa kaapeli on kiinteänä ja se tarvitsee vain tuikata auton kylkeen (julkisissa latauspisteissä on pelkkä pistorasia, ei kaapelia, koska Type-2-kaapeli ei sovi esim. Nissanin sähköautoihin – kaikkiin autoihin taas on saatavilla irtokaapeli joka sopii Type-2-pistorasiaan). Tämä edellyttäisi kuitenkin uuden järeämmän kaapelin kaivamista maahan ja olisi käytössäni täysin turha: ei minulla ole mitään tarvetta saada tyhjää akkua täpötäydeksi neljässä tunnissa. Tällainen ratkaisu maksaisi kaapelitöineen korkeintaan parituhatta euroa.

Sivuhuomiona todettakoon, että taloyhtiössämme on 200 ampeerin pääsulakkeet, ja jo miettimättä syvällisemmin yhtiön sähköverkon (asumme siis usean paritalon yhtiössä) mitoitusta voi jo sanoa, että hyvin varmasti toista ja missään tapauksessa ainakaan kolmatta 32 ampeerin sähköautopaikkaa yhtiöön ei voi laittaa ilman aktiivista kuormantasausta (= 32 ampeeria jaetaan sähköautojen kesken) tai sähköliittymän päivittämistä järeämpään.

Mielekäs vaihtoehto olisi ostaa mainitunlainen Type-2-latausasema kiinteällä kaapelilla, mutta pienemmällä teholla: arkikäyttöön riittää ihan hyvin yksivaiheisena 16 ampeeria syöttävä pömpeli. Tällöin latausteho on 230 V x 16 A = 3,7 kW eli edestakaisen työmatkan kuluttama reilu 6 kWh tulisi täyteltyä parissa tunnissa. Tällainen ratkaisu maksaa asennettuna noin tonnin (yli vai alle, riippuu asennusfirmasta ja asemasta). Maakaapelitöitä ei tarvita, vaan asema tulee normaalin lohkolämppäripaikan tilalle. Tätä ennen tulee varmistaa, että parkkipaikan kaapelointi kestää: nyrkkisääntönä voi sanoa, että jos taloyhtiössä on sisätilalämmittimien käyttö sallittu niin mitään ongelmia ei pitäisi olla.

Itse päädyin vielä halvempaan ratkaisuun – kytkinkello pois, tavallinen pistorasia tilalle ja sähkönkulutusmittari viereen: kokonaislasku 163,30 euroa:

Nyt joku kysyy, että miksi säästää muutama satanen kun Tesla kuitenkin oli kallis, mutta haluan näyttää että ei tämä tämän kalliimpaa ole ja en yksinkertaisesti tarvitse sitä kalliimpaa. Asennuksen suoritti taloyhtiössämme aiemminkin sähkötöitä tehnyt Sähköhuoltopalvelu Merinen, ja laskussa seisoo (hinnat sis. alv.):

Loppusumma siis 163,30 euroa. Ja sähkö maksetaan todellisen kulutuksen mukaan taloyhtiölle. Sovimme myös, että maksan itse latauspaikan mahdolliset korjaukset ja jos muutan pois taloyhtiöstä ja seuraava asukas haluaa sen kellokytkinpistorasian takaisin, maksan muutostyöt takaisin vanhaan. 

Parkkipaikkavuokran (13 €) maksan kuten muutkin. (Joku voisi lähteä vääntämään vielä siitä että muut saavat parkkipaikkavuokraan sisältyvänä auton lämmityssähkönsä talvikautena ja että vastaava summa pitäisi sitten vähentää minulta, mutta a) en jaksa b) ei kiinnosta c) en halua. Olennaista on, että parkkipaikalla on täyteen ladattu auto joka aamulla, homma hoitui niin joustavasti yhtiön kanssa ettei haittaa että maksan talvikuukausina "muutaman euron liikaa". Ja koituuhan taloyhtiölle vaivaa tuon kulutuksen mukaan maksun käsittelystä.)

Loppuun vielä muutama lisähuomautus: