Minusta piti tulla biologi, mutta pääsykokeisiin lukiessa juutuin matojen luokitusjärjestelmään. Totesin, että alkeellisten eläinten luokituksessa on kauheasti epäjohdonmukaisuuksia. Ajattelin, että jos jo tässä vaiheessa jään jumiin näin pieneen asiaan, ehkä pitää hypätä toiseen laitaan ja ottaa maailmankaikkeus haltuun. Päädyin lukemaan teoreettista ­fysiikkaa, koska sinne pääsi papereilla. Lopulta minusta tuli meteorologi.

Mottoni kuuluu: Elämä on suora lähetys ja minuutti on pitkä aika. Suoran lähetyksen tekijät, jotkut huippu-urheilijat ja jääkiekon pelaajat ymmärtävät ajan ihan eri tavalla kuin vaikka tutkijat. Studiossa joku saattaa sanoa, että hei, vielä on minuutti lähetyksen alkuun, haenpa kahvia.

Harrastin metallimusiikkia. Siinä kiehtoo se valtava energia. Metallimusiikki auttaa, kun pitää tehdä asioita, joita ei ­huvittaisi. Olen aika rauhallinen tapaus. Luulen, että yleensä ihmiset aikuisina ­etsivät musiikista sitä omaa tunnetilan säätelijää.

Kyllästyminen on hyvä tunne. Se optimoi sen, mihin satsaat pikkuhiljaa väheneviä voimavarojasi. Kaikkea ei kannata tehdä täysillä. Jotkut asiat voi jättää tekemättä, jotkut voi tehdä puolihuolimattomasti. Toki se voi johtaa siihen, että tekee vain työt huonosti, mutta parhaimmillaan siitä seuraa, että pystyt pitämään useampia palloja ilmassa, kun et panosta ihan kaikkeen.

Tein monta vuotta Huomenta Suomi -ohjelmaa joka arkiaamu yksin. Se oli stressaavaa. Silloin ymmärsin priorisoinnin arvon. Lopulta totesin, että nyt pitää vain luottaa siihen, että osaan jo hommani. Pääsin eroon perfektionismista. Kaikki helpottui.

Borderterrierini Sini on opettanut itsekkyyttä. Jos lähdet sen palvelijaksi, se imee kaiken huomion ja vie kaiken ajan. Sini osaa katsoa liikuttavasti ja vinkua, jos meinaan mennä yksin ulos. Ymmärrän, ­ettei terrierejä näe palveluskoirina eivätkä ne voita tottelevaisuuskisoja.

Puolisoni Mari on positiivisempi kuin ­minä. Hän ei jää jumiin asioihin. Minä taas olen pahimmillani taipuvainen pitkävihaisuuteen ja märehtimiseen, mikä ei ole millään tavalla hyödyllistä. Katke­ruuteen en sentään ole sortunut.

Julkisuutta jaksan yhä paremmin. Kun esiinnyin Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa, hetken ajan sain yhtä paljon julkisuutta kuin aloittaessani meteorologina. Se oli kuin aikakone. Tajusin, etten enää edes huomaa julkisuuden paineita. Olen pitänyt itseäni aika epäsosiaalisena, mutta nyt huomaan, että olen pikemminkin sosiaalinen ja tykkään työskennellä mieluiten ryhmässä.

Oivallukset ovat elämän suola. Koirani on saanut minut ymmärtämään palkitsemisen merkityksen ja miettimään sen soveltamista. Nyt yritän tehdä niin, että aina kun teen jotain vastenmielistä, palkitsen itseni jollain tavalla.

Elämän tarkoitus on, että muutumme. Se, kuinka paljon olet muuttunut, kertoo, kuinka paljon olet elänyt. Se kertoo elämän rikkaudesta.