Pevi on Pertti Vilanderin kehittämä koulutusmuoto koirien ongelmakäyttäytymisen korjaamiseen.

– Olen kehittänyt sen sen perusteella, mitä opin seuratessani viikon katukoiria Virossa. Ne opettivat minulle sen käytöksen, miten koirien kanssa pitää elää – tietenkin ihmisen omien toimintojen ja järjen mukaisesti.

Pevi ei juurikaan eroa perinteisestä johtajuusopista, jolla on nykyään huono maine.

– Ei kauheasti, mutta sellainen ero johtajuusopilla ja minun ideologiallani on, että johtajuusuusopissa ei oteta huomioon sen koiran tunteita ja ajatuksia. Minä määrittelen aina sen toiminnan sen koiran tunteen, ajatuksen ja ennen kaikkea luonteen perusteella.

Peviin kuuluu, että koira testataan metodiin kuuluvilla keinoilla ennen koulutuksen aloittamista. Testiin kuuluu kolinatesti, jossa koira kuljetetaan kaksi kertaa tynnyrin ohi. Ensimmäisellä kerralla tynnyri rämähtää, toisella ei. Vilanderin mukaan koiran hermorakenteessa ei ole vikaa, jos se kävelee toisella kerralla luontevasti tynnyrin ohi.

Toisessa testissä omistajan (ja koiran) vieressä nostetaan äkillisesti pystyyn nukeksi muotoiltu haalari, joka simuloi hyökkäystä omistajan kimppuun. Siinä testataan Vilanderin mukaan koiran puolustushalu.

Kolmannessa testissä lapsen kokoinen nukke vedetään kelkalla koiran luokse ja katsotaan, miten se reagoi.

Vilanderin mukaan näillä kolmella testillä pystytään määrittelemään, millaista koulutusta koira tarvitsee – ja millainen omistaja on.

– Me koulutamme omistajia käyttäytymään niin, että koira ymmärtää ihmistä. Emme kouluta koiria.

Joillekin koirille tehdään Vilanderin mukaan laumahäätö.

– Kun päästetään koira irti ja sitä kutsutaan, jos se ei tule, käännytään ympäri ja kävellään poispäin siitä. Kun se sitten tulee meidän luo – se on kuitenkin laumaeläin – ärjäistään ”häivy”. Kun saadaan aikaan reaktio, että koiran häntä laskee alas ja korvat menevät luimuun, koiraa kutsutaan uudestaan ja kun se tulee, sitä pidetään hyvänä.

Eikö se voi johtaa siihen, että koira yhdistää luoksetulon ikävään asiaan?

– Ajoitus on tärkeää, kuinka nopeasti ihminen osaa lukea koiran viestintää, jotta se ei ala pelätä. Koira ei saa pelätä missään vaiheessa koulutuksessa. Se pitää tehdä epävarmaksi, ”mitä jos ne eivät huolikaan minua luokse”.

Pevissä ei käytetä makupaloja peruskoulutuksessa, jota Vilander kutsuu kasvatukseksi erotukseksi vaikkapa agilityn vaatimaa kouluttamista. Vilanderin mukaan syy makupalojen välttämiseen on se, että ihminen palkitsee koiraa väärin.

– Jos ei anna makupalaa vaan silitystä, niin se tulee helpommin oikeaan aikaan.

Hän uskoo, että naksutinta tai muuta ääntä makupalan merkkinä käytettäessä äänen pitää tulla silloin, kun se syö. Jotkut totuttavatkin koiraa ennen koulutuksen aloittamista naksuttimeen antamalla koiralle palkkioita samalla kun naksuttavat.

Vilander on tutustunut myös positiiviseen vahvistamiseen.

– Käytän omien koirieni kanssa hyvinkin paljon positiivista vahvistamista, palkitsen niitä, en makupaloilla, vaan kehumisella ja silittämisellä. Sitä on kuitenkin niin vaikea opettaa tavallisille ihmisille, että siksi en opeta sitä.

Peviin kuuluu koviksi miellettyjä keinoja kuten kuristuspannan käyttö, kolinapurkki ja jääkausi. Jääkausi tarkoittaa, että koiraa ei huomioida mitenkään, ei edes katsekontaktilla, eikä edes ruokinnan tai lenkityksen yhteydessä. Kolinapurkki taas on esimerkiksi pikkukivillä täytetty peltipurkki, joka heitetään kohti koiraa. Kovan äänen on tarkoitus katkaista koiran toiminta tai ajatus.

Osa netistä löytyvistä koiranomistajista kokee purkin olleen hyödyllinen, osa kertoo koiran saaneen siitä pelkoja. Vilander on myös itse kohdannut koiria, joille purkin käytöstä tuli isoja ongelmia.

– On kaksikin tilannetta, missä pienille pennuille on käytetty kolinapurkkia ja siitä on jäänyt koirille trauma. Kun koirat ovat myöhemmin tulleet minulle aikuisena koulutukseen, ja olen ihmetellyt, mistä käytös johtuu, on paljastunut, koirille oli alle 12-viikkoisina käytetty kolinapurkkia. Alle kahdeksankuisella ei saa käyttää minkäänlaista kolinaa, millä koiran toimintaa hidastettaisiin tai keskeytettäisiin. Toista koiraa saatiin vähän korjattua, mutta toinen arka, metsästykseen tarkoitettu todella pehmeä saksanseisoja, siitä ei tullut kalua.

Vilanderilla on tiedossa, että kaikki pevi-kouluttajat eivät ole noudattaneet hänen oppejaan. Netistä löytyy tarinoita muun muassa päin koiria heitetyistä kolinapurkeista.

– Tiedän niistä. Olen heittänyt pevi-kouluttajista kuusi ihmistä pois. Viime kesänäkin muun muassa kaksi kouluttajaa sai kenkää, he käyttäytyivät liian aggressiivisesti.

Vilander myöntää, että pevi-metodit saattavat houkutella ihmisiä, jotka haluavat koiriltaan opittua avuttomuutta.

– Sehän on selvä, että pystytään pääsemään paljon helpommalla, jos käyttäydytään koiraa kohtaan aggressiivisesti. Silloin koiralta loppuu työkyky, halu tehdä mitään, se kysyy joka asiassa, saanko tehdä, uskallanko tehdä, ja jos se ei saa vastausta, se ei silloin tee. Kun olin aikoinaan aktiivikilpailija, niin ongelma oli oikeasti se, että jos halusit menestyä, niin tokossa kuin pk-puolella, tai agilityssä, koiralla täytyy olla itsellään munaa. Sen piti olla tarpeeksi rohkea ja itsenäinen ja silti kunnioittaa omistajaa silti. Se on se vaikeus, koiran pitää tietää, mitä se saa ja mitä se ei saa tehdä.

Avun laaja koirapaketti lehdessä 45/2018.

Juttua muokattu 2.11. kello 16.10: lisätty video.

Juttua muokattu 11.1.19 kello 12: lisätty toinen video poistetun tilalle.

Juttua muokattu 14.1.19 kello 9:37: video poistettu.