Pakkoavioliittoja, raiskauksia, hyväksikäyttöä, lähisuhde- ja ”kunnia”väkivaltaa, vainoamista, sukuelinten silpomista... Lista kuudessa EU-maassa vuosina 2017–19 laajalla tutkimuksella kerätyistä maahanmuuttaja- ja pakolaisnaisten väkivaltakokemuksista on karu. Yksi maista on Suomi, mutta tulokset ovat pitkälti yhteneväisiä. Samoin syyt, jotka vaikeuttavat avun hakua ja rikosilmoitusten tekoa.

– Väkivallan normalisoiminen, häpeä ja pelko tapahtuneesta, luottamuksen puute viranomaisiin sekä ongelmat sukupuolittuneen väkivallan todentamisessa esimerkiksi turvapaikkaprosessissa, tiivistää Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin HEUNI:n juristi Inka Lilja.

Kolmeen viimeksi mainittuun liittyvät tiiviisti kieliongelmat. Osa naisista on lukutaidottomia. Mikäli suomen- tai englanninkielinen asiointi ei onnistu, tieto omista oikeuksista ja avun mahdollisuuksista yltää harvoin perille asti. Seksuaalisesta ja lähisuhdeväkivallasta kertominen on vaikeaa kenelle tahansa, ja traumakokemukset vaikeuttavat asian sanoittamista omallakin kielellä.

Mitä toimia asian korjaamiseksi on tehty tai vireillä, tasa-arvoministeri Thomas Blomqvist (r.)?

– Tietoa Rikosuhripäivystyksen palveluista on viety muun muassa vastaanottokeskuksiin, mutta entistä enemmän pitää jalkautua sinne, missä maahanmuuttajat elävät. Konkreettinen muutos tulee naisia auttavan puhelinpäivystyksen Nollalinjaan: siellä otetaan käyttöön puhelintulkkaus, jolloin tulkki kääntää soittajan puhelut työntekijälle ja päinvastoin.

– Tulkki valitaan puhelinsovelluksen kautta siten, että soittajan ollessa nainen on myös tulkkausta tekevä henkilö nainen. Puhelintulkkaus on käytössä 24/7 sovituilla kielillä, Blomqvist kertoo.

Kielivalikoimaan tulevat esimerkiksi arabia, ranska, somali ja Afganistanissa puhuttu dari. Sukupuoli on oleellinen, koska joissain kulttuureissa on mahdoton ajatus, että nainen kertoisi vieraalle miehelle seksuaalisesta väkivallasta.

Tulkkauspalveluihin tulee kiinnittää huomiota muutenkin: tulkki ei saa olla liian lähellä yhteisöä, jotta uhri uskaltaa puhua. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon sekä poliisin henkilöstöä koulutetaan tunnistamaan maahanmuuttajanaisiin kohdistuvaa väkivaltaa.