Jäyhää suomalaista alkaa nolottaa, kun kuuntelee Seblewongel Tarikun ylistystä Suomesta. Siinä menee kuitenkin raja, kun Tariku alkaa hehkuttaa marraskuuta. Ei kai nyt sentään?

– Kyllä, ihanan pimeää!

Positiivisuus kumpuaa ainakin osaksi sen ymmärtämisestä, että huonomminkin voisi olla. Synnyinmaassaan Etiopiassa Tariku oli politiikan toimittaja, joka joutui valitsemaan kotimaansa ja vapautensa – tai jopa henkensä – välillä.

Tariku kasvoi Etiopiassa sosiaalityöntekijän ja opettajan tyttärenä, yksinhuoltajaäidin kasvattamana. Hän suoritti yliopistossa kandidaatin tutkinnon pääaineenaan politiikka ja meni töihin 20-vuotiaana. Veri veti vaikuttamaan.

– Olin töissä viikoittaisessa sanomalehdessä. Kirjoitin politiikasta.

Toimittajat ja hallituksen poliittiset vastustajat joutuivat kuitenkin pian hallituksen silmätikuiksi. Etiopiassa tuli vuonna 2009 voimaan monitulkintainen terrorismin vastainen laki, jota hallitus on käyttänyt muun muassa poliittisten vastustajiensa, ihmisoikeusaktivistien ja journalistien hiljentämiseen. Viranomaiset alkoivat vierailla myös Tarikun luona.

– Syytteille ei ollut perusteita, mutta pelkäsin silti joutuvani vankilaan tai menettäväni henkeni.

Etiopia piti jättää, jotta henki säilyisi. Yksi Tarikun seitsemästä sisaruksesta oli tullut opiskelemaan Suomeen, joten Suomi oli helppo kohde. Samaan aikaan vuonna 2015 tulijoita oli muitakin, joten Tariku sai odottaa Kemissä oleskelulupaa vuoden.

Turvapaikanhakijan päivät täyttyivät etiopialaiseen verkkolehteen kirjoittamisesta, pari kertaa viikossa pidettävästä kielikurssista, pakolaisten kirpputorilla työskentelystä ja Punaisen Ristin toiminnasta.

Tariku muistelee naurahtaen, miten maahanmuuttajille tarjottiin perustavanlaatuinen perehdytys suomalaiseen kulttuuriin aina hampaiden pesusta lähtien.

Odottelu oli silti raskasta.

– En halua vain istua aloillani! Myös jatkuva epävarmuus on vaikeaa. Lupa jäädä Suomeen oli minulle elämän ja kuoleman kysymys.

Suomen ja Etiopian kulttuuriset erot ovat suuria, mutta koulutus ja motivaatio auttoivat sopeutumaan.

– Täällä minut kuitenkin hyväksytään ja saan turvaa, se oli iso juttu. Rasismia en ole kokenut. En tiedä miksi, ehkä en vain kuuntele, Tariku naurahtaa.

Hän tietää, että syrjintää ja stereotypioita on joka kulttuurissa ja maassa.

– Jos maahanmuuttaja ei tunne paikallista kulttuuria, hän saattaa olettaa, että jotkut asiat johtuvat syrjinnästä, vaikka se ei olisi totta. Jos metelöit kotona ja naapuri tulee valittamaan, se ei tarkoita, että hän on rasisti, vaan hän vain haluaa rauhaa kotiinsa. Toki rasistejakin on.

– Suomalaiset ovat luotettavia ja rehellisiä, se on tärkeintä. Palvelu on kaikille tasapuolista, ja kaikille on samat mahdollisuudet, kunhan noudattaa sääntöjä ja lakeja.

Yhteiskuntaan sulautuminen ei ole helppoa, mutta Tariku oppi suomalaiset tavat ja noudattaa niitä tarkasti.

Sopeutumista helpotti hyvä työvoimatoimiston virkailija, Emma.

– Arvostan häntä suuresti. Hän opetti minulle, mitä suomalaiset haluavat. Pieniä asioita, kuten että täällä ei soiteta, niin kuin Etiopiassa, täällä lähetetään viesti. Hän auttoi minua etsimään töitä ja antoi minulle perustan elämälleni täällä. Nyt haluan jatkaa uraani ja opiskella lisää ja antaa vuorostani suomalaiselle yhteiskunnalle.

Suomalaisuus tuntuukin olevan enää kielitaitosilausta vaille valmis. Tarikun kotiutumisen aste käy ilmi viimeistään siinä vaiheessa, kun hän A-lehtitalon takan lämmössä innostuu:

– Olisipa makkaraa!

Lue Seblewongel Tarikun Apuun kirjoittamat artikkelit alta:

Syyriasta paennut Ali Barakat menestyy Suomessa: ”Haluan auttaa naisia mukaan yhteiskuntaan”

Intiasta muuttanut Shefali uskoo positiivisuuteen – bussimatkustajan hymy jäi mieleen

Rita Kostama selvisi kansanmurhasta Suomeen: "Halusin antaa takaisin edes jotain"