Shefali Arora muutti perheensä kanssa Suomeen ja Vaasaan 2002 miehensä työn perässä. Intiassa hän oli työskennellyt it-alalla jo yksitoista vuotta, mutta Suomessa hän halusi aluksi keskittyä lastensa sopeutumiseen. Aroran kuopus oli tuolloin kolme- ja esikoinen viisivuotias.

Vuosi kotona kävi töihin tottuneelle raskaaksi, sillä kielitaidottomalle ei ollut pienessä kaupungissa paljon mahdollisuuksia. Sitten Aroran puoliso sai onneksi tilaisuuden siirtyä Helsinkiin töihin.

Helsingissä Arora otti päätavoitteekseen suomen oppimisen. Hän kävi kahdeksan kuukauden kurssin, minkä myötä hän oppi perusteet. Se ei kuitenkaan riittänyt.

– En voinut auttaa ensimmäisellä luokalla olevaa poikaani läksyissä. Onneksi tulin tänne positiivisella ja avoimella asenteella. Sen avulla löysin rauhan ja sopeuduin tähän säähänkin, Arora nauraa.

Saman asenteen voimin hän meni kirjastoon työharjoitteluun ja pyysi, että hänet laitetaan asiakaspalveluun puhumaan suomea. Se oli tehokas koulu, mutta vähitellen Arora kaipasi jo oman alansa töihin.

– Kielen oppimisen myötä sain töitä Nokialta vuonna 2005. Työkielenämme oli suomi, ja työkaverini auttoivat minua parantamaan kielitaitoani.

2007 Arora vaihtoi töihin Wärtsilään, missä hänelle myönnettiin vuonna 2011 IM High Achiever -palkinto.

– Sain kiitosta hyvistä kommunikointi- ja johtamistaidoista. Hyvästä työstä jaettu kiitos teki nöyräksi ja kiitolliseksi.

Shefali Arora on miltei parinkymmenen Suomen-vuoden aikana ehtinyt menestyä monella saralla. Hän on Wärtsilän tuotetiedon elinkaaren hallinnan ja insinööripalvelujen johtaja sekä WODESS Woman of the Year -palkinnon voittaja. Hän on myös Suomi–Intia-seuran varapuheenjohtaja ja naapurustonsa virallinen hymyilijä.

Siis mikä? Kyse on yksinkertaisesti siitä, että Shefali Arora uskoo maanmiehensä Mahatma Gandhin sanoihin: ”Missä on rakkautta, siellä on elämää.”

Arora kertoo esimerkin.

– Muistan, miten menin aina samaa reittiä, samalla bussilla ja samojen ihmisten – naapureideni – kanssa töihin. Kukaan muu ei jutellut tai hymyillyt, mutta minä hymyilin joka kerta. Vähitellen huomasin, että se alkoi muuttaa asioita, ja eräänä päivänä minulle hymyiltiin takaisin! Se oli mahtavaa. Kerroin siitä ystävillenikin, hän muistelee – ja hymyilee leveästi.

Lasten tuominen uuteen kulttuuriin jännittää varmaan jokaista vanhempaa, niin myös Aroraa. Hän on kuitenkin ollut tyytyväinen perheen pärjäämiseen.

Suhde Intiaan on säilynyt vahvana myös Suomi–Intia-seuran ansiosta. Arora kertoo, että seura pyrkii luomaan kulttuurivaihtoa maiden välillä. Neljän viime vuoden ajan seura on myös järjestänyt Suomessa näyttävän Intia-päivän.

Arora on kiitollinen mahdollisuudesta työskennellä Suomessa ja pääsystä osaksi työyhteisöjä. Hän haluaa tarjota kiitokseksi tietämystään yhteiskunnalle – verorahoista puhumattakaan.

Hän uskoo kuitenkin, että yhteiskuntaan integroituminen on työtäkin tärkeämpää. Siksi kanssamatkustajan hymy bussissa sai hänet niin iloiseksi.

Shefali Aroralla on näkemys siitä, miten suomalaiseen yhteiskuntaan pääsee sisään.

– Ole avoin ja positiivinen. Löydä oma sisäinen rauhasi. Tunnista omat vahvuutesi ja tämän yhteiskunnan vahvuudet ja löydä niiden myötä yhteinen tie eteenpäin. Onnistut varmasti.