Auschwitzin vapautuksesta tulee 27. tammikuuta 75 vuotta. Juutalaisten kansanmurha holokausti on tragedia ja kollektiivinen trauma, josta meillä on velvollisuus puhua sukupolvesta toiseen.

Aikuinen voi yrittää pureskella historian hirveydet fakta edellä – kuka teki ja mitä. Vaikeampaa on vastata lapsen kysymykseen – miksi?

Leimakirves on demoninen ase. Vuonna 2020 joku älähtää sosiaalisessa mediassa aina, kun puhe kääntyy Israeliin ja Palestiinaan.

Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula otettiin kiinni Israelissa hänen pyrittyään aktivistien kanssa Gazaan. Helsingin juutalainen seurakunta syytti Kontulaa antisemitismistä, juutalaisvastaisuudesta. Syytetty puolustautui kutsumalla Israelin valtion ja juutalaisuuden sekoittamista sionismiksi. Taas nousi somesta savu.

Oikeallakin osataan. Joukko perussuomalaisten kansanedustajia moitti äärioikeistotutkijaksi profiloituneen historioitsija Oula Silvennoisen saamaa Suomen Akatemian rahoitusta tutkimukselleen "Suomi ja lopullinen ratkaisu", jossa selvitettiin suomalaisten osuutta juutalaisten tuhoamiseen. Ei kai nyt suomalaiset!

Juutalaisvastaisuudesta perussuomalaisia ei voi moittia. Suomen Uutiset huolestui hiljattain Malmön antisemitismistä. Takana olivat kuulemma maahanmuuttajat ja heidän ääniään kalastelevat vasemmistopoliitikot.

Saksassakin esiintyy antisemitismiä ja rasismia, mutta ei siitä kukaan tämän päivän tavallisia saksalaisia syytä. He ovat tunnustaneet isien pahat teot selkä ruvella.

Syntipukki löytyy sieltä, mistä syyttävä sormi on mahdollisimman kaukana: vasemmalta, oikealta tai muualta, kunhan ei tarvitse katsoa peiliin.

Miikka Järvinen, toimituspäällikkö