Israelissa on sanonta, jonka mukaan Jerusalemissa rukoillaan, Haifassa tehdään töitä ja Tel Avivissa juhlitaan.

Letkautus on kärjistys, mutta sellaisissa on usein totta vähintään toinen puoli. Niin nytkin: vain reilun 70 kilometrin siirtymä jaetusta pääkaupungista Jerusalemista luoteeseen Välimeren rannalle on lähes kuin matka toiseen maahan.

Vasta vuonna 1909 perustettu Tel Aviv tunnetaan taiteilijoistaan, trendiravintoloistaan sekä yö- ja rantaelämästään. Se on myös Israelin hallinnollinen pääkaupunki.

Israelin-suurlähetystö on presidentti Donald Trumpin päätöksellä siirtymässä Jerusalemiin – useista kansainvälisistä vastalauseista ja epäilyksistä huolimatta.

Tel Avivissa on runsaat 400 000 asukasta, mutta ympäröivä metropolialue mukaan lukien määrä nousee kolmeen miljoonaan. Kasvava ja moderni kaupunki ei ole maan halvimpia paikkoja asua, mutta siellä palkatkin ovat jopa kaksinkertaiset.

Palkkataso ja rento ilmapiiri vetävät puoleensa israelilaisia nuoria, taiteilijoita, it- ja viestintäalan ihmisiä – ja yhä enemmän matkailijoita.

Israel markkinoi Tel Avivia tarmokkaasti. Yksi vetonaula ovat toukokuussa järjestettävät euroviisut, vaikka pääministeri Benjamin Netanjahun hallinnon kovan linjan politiikka on voimistanut kansainvälistä arvostelua ja boikottikehotuksia.

Israel on ristiriitainen turistikohde, mutta Tel Avivilla on paljon tarjottavaa. Parissa päivässä voi viettää rantalomaa lähes kymmenen kilometriä pitkällä bulevardilla, perehtyä historiaan 4000 vuotta vanhassa naapurikaupunki Jaffassa, tutustua eri arkkitehtonisiin suuntauksiin, shoppailla ostoskeskuksissa tai pikkuputiikeissa ja nauttia tasokkaiden ravintoloiden tarjonnasta.

Yöelämää ja baareja löytyy joka lähtöön. Monin paikoin ripustetut sateenkaariliput viestittävät, että Tel Aviv hyväksyy kaikki sukupuolet ja suuntaukset.

Paikallisten mielestä on aivan liian kylmä mennä rannalle: on talvi ja tuulee. Suomalainen sen sijaan vaeltaa bulevardia autuaana huikeassa valossa ja ihailee Banana Beachin tyrskyjä, joista nauttivat myös surffarit.

Vilinä Tel Avivin suosituimmalla torilla Carmeh Marketilla on melkoinen, kun kaupunkilaiset hankkivat tarvikkeita sapattiateriaa varten. Kojujen, katukeittiöiden ja pienten ruokapaikkojen tuoksut, värit ja maut huumaavat. Tuoreista hedelmistä puristettu mehu maistuu auringolta.

Ruokakulttuuri on sekoitus perinteistä juutalaista keittiötä ja Lähi-idän sekä eri puolilta tulleiden siirtolaisten vaikutteita. Tel Avivista on tullut ruokaharrastajien trendikohde, mutta turhaa kikkailuun tai hifistelyyn ei juuri törmää. Ruoka ravintoloissa on enimmäkseen erinomaista: tuoretta, monipuolista ja kauniisti aseteltua.

Suosittuja ovat kana, lammas, kasvikset, kasviksista valmistetut tahnat, tuoreet leivät ja meze-lajitelmat. Alku- ja jälkiruoaksi kannattaa paikalliseen tapaan tilata useita eri annoksia jaettavaksi.

Perjantain iltakuudesta lauantain iltakuuteen jatkuva juutalaisten pyhä sapatti ei juuri vaikuta ravintoloiden tai kauppojen aukioloon, eivätkä uskonto tai sotilaallis- poliittiset jännitteet käytännössä näy Tel Avivin arjessa.

Samaa ei varsinaisesti voi sanoa pääkaupunki Jerusalemista. Kaupunkia halkoo raja, jota kutsutaan juutalaisten länsipuolella turvallisuus- ja arabien itäpuolella apartheid-muuriksi. Aseistettujen sotilas- ja poliisipartioiden läsnäolo on näkyvää.

Noin neljänneksen Israelin juutalaisväestöstä muodostavien ortodoksijuutalaisten vaikutusvalta ja lukumäärä on ollut viime vuosina kasvussa, ja sen huomaa jo katukuvassa. Jerusalemissa uskonto säätelee arjen kulkua tiukemmin myös kaupungin maallistuneimmille asukkaille, mikä ei ole kaikkien mieleen.

Jerusalem on kerrostuma vuosituhansien historiaa ja kolmen uskonnon eli juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin pyhä kaupunki. Juudean vuoren perustalle rakennetun kaupungin rakennukset ja muurit on vuosisatojen ajan rakennettu vuoresta louhitusta kivestä.

Vierailu Temppelivuorella ja Via Dolorosan kulkeminen kannattaa riippumatta siitä, mikä itse kunkin näkemys tai vakaumus on. Uutiskuvista tutulla Temppelivuorella sijaitsevat Al-Aqsan moskeija ja Kalliomoskeija. Muslimien uskon mukaan islamin perustaja Muhammed nousi sieltä taivaaseen – mutta saman paikan kalliolohkareelta alkoi maailman luominen myös juutalaisen ja kristinuskon mukaan.

Näköalatasanteelta aukeaa komea näkymä yli kaupungin. Siihen kuuluu muslimien, kristittyjen ja juutalaisten ”hautojen meri” eli hautakivien peittämät vuorenrinteet pohjoisessa, lännessä ja erityisesti idässä, Öljymäen vanhankaupungin puoleisella rinteellä.

Tasanteella parveilee matkailijoiden lisäksi koululaisryhmiä, joiden opettajat posottavat retken pohjatietoa kovaan ääneen hepreaksi ja arabiaksi.

Ei tarvitse osata kieltä ymmärtääkseen, että paikat ovat samat, mutta tarina ja näkökulma eivät.

Temppelivuoren länsilaidalla sijaitsee juutalaisten pyhä rukouspaikka Itkumuuri. Matkailijakin saa halutessaan mennä muurille, kunhan noudattaa käytös- ja pukeutumissäännöksiä ja jakoa miesten ja naisten puoleen.

Kapeilla ja jyrkillä kujilla voi sesonkiaikaan olla todellinen tungos, joten kannattaa varautua kärsivällisyydellä, mukavilla kengillä ja vesipullolla.

Ei Jerusalem silti vain historiaa, uskontoa ja taistelutannerta ole. Kaupungin uudempi puoli pursuaa ravintoloita, kauppoja ja baareja, ja elävää musiikkia kuuluu niin kadulla kuin joka toisesta kuppilasta.

Mahane Yehuda Market on kaupungin suosituin tori ja kauppahalli, jonka ympäristössä on vilkas kauppa- ja viihdekeskittymä.

Vakavammaksi mieli menee Yad Vashemissa, Israelin virallisella holokaustin muiston museoalueella.

Israel on niin monen todellisuuden maa, että siitä näkee kahden kaupungin matkalla vain häivähdyksen. Silti se kannattaa jo tilanteen monimutkaisuuden ja rajalinjojen jyrkkyyden ymmärtämisen kannalta.