Ovatko lapset kotitöitä? Entäpä miten suhtautua lemmikkeihin – työtä pelkkää nekin vai elämän suola? Perussuomalaisten kansanedustaja Teemu Keskisarja aiheutti pienoisen myrskyn kertomalla Kotilieden haastattelussa, ettei hän siivoa, tiskaa eikä pese pyykkiä. Ei käytä mitään kodinkoneita. Ne kotityöt perheessä hoitaa puoliso. Keskisarja sen sijaan hoitaa yhteisellä sopimuksella perheen lapsia ja koiraa.

Menemättä sen syvemmälle Keskisarjan tai muidenkaan elämään (naiset muuten tekevät tilastojen mukaan yhä joka päivä puoli tuntia enemmän kotitöitä kuin miehet), minun korvassani särähtää aina, kun lapsen tai lemmikin sanotaan olevan kotityötä. Lapsesta toki koituu oikeita kotitöitä: siivoamista, pyykkiä ja ruoanlaittoa. Samoin koira pitää ulkoiluttaa ja ruokkia. Imurointiakin se lisää. 

Mutta lapsi on perheenjäsen, ihmissuhde. Eihän kotityöksi lasketa puolisonkaan kanssa vietettyä aikaa. Missä siis kulkee raja? Milloin ihmistä tai ihmiseen käytettyä aikaa voi verrata imurointiin? Pitääkö tasa-arvoisessa parisuhteessa pitää lukua lapsiin käytetystä ajasta ja jakaa se tasan?

Koiraa taas ei kannata ottaa, jos ulkoilutus ottaa koville. Niin iso osa koiran elämää ulkoilu on, että siitä elämäntavasta kannattaa yrittää itsekin iloita. Työtä se ei saa olla.