Kööpenhaminassa tuulahtaa sen pohjoismaisuudesta huolimatta vahvasti Keski-Eurooppa. Kun astelee mukulakivistä Magstræde-katua pitkin ja katselee sitä reunustavia, vuosisatojen saatossa vinksahtaneita taloja, on helppoa uskoa, että katu on ollut olemassa jo 1520-luvulla. Itse Kööpenhamina on vielä vanhempi, sillä se on kukoistanut sillikaupan keskuksena jo tuhat vuotta sitten.

Kööpenhamina on pienen mittakaavansa ja rennon mutkattomuutensa ansiosta kotoisa. Pääkaupungeille tyypillinen mahtipontisuus suorastaan loistaa poissaolollaan. Sen sijaan tanskalaiset panostavat hyggeen, hyvään yhdessäolon tunnelmaan.

Kööpenhamina on helppo ottaa haltuun vaikka kävellen: Pienen merenneidon patsaalle kaupungin pohjoisreunalla kävelee ydinkeskustasta 20 minuutissa. Väliin mahtuu niin kuninkaallinen Amalienborg karhunkarvahattuisine vartiosotilaineen kuin Nyboderin 1600-luvulta peräisin oleva hehkuvankellertävä rivitaloaluekin.

Lämpimällä kelillä mukavin tapa tutustua kaupunkiin on kanavaristeily. Nyhavnista lähtevät puolentoista tunnin risteilyt lipuvat niin Pienen merenneidon kuin Christianshavnin asuntolaivojenkin ohi.

Kööpenhaminalaiset ovat fanaattisia terassi-ihmisiä. Kaupungin kahvilakulttuuri on vertaansa vailla, ja terassit ovat aina auki. Talvella niillä istuskellaan vähän varovasti toppatakeissa lämpölamppujen alla, mutta helmi–maaliskuussa enää mikään ei pitele väkeä sisällä, oli keli mikä tahansa. Innokkaimmat kantavat kodeistaan tuolin kadulle ovenpieleen ja hörpiskelevät ja juttelevat ohikulkijoiden ja naapurien kanssa.

Kööpenhaminan kuuluisin terassikatu on tietysti Nyhavn, se postikorteissa komeileva, värikkäiden talojen reunustama kanavaranta. Jos haluaa vähän boheemimpaa menoa, kannattaa istahtaa Nørrebrossa Sankt Hans Torvin reunalle tai Vesterbron Kødbyenin aukioille. Tai sitten voi perustaa oman terassin ostamalla kioskilta kahvia, olutta, viiniä tai muuta juomista ja istahtaa puistoon tai kadunvarteen.

Liikennevalot vaihtuvat punaisista vihreiksi ja massa vyöryy liikkeelle. Sillan kupeessa seisoo turisteja kuvaamassa kööpenhaminalaisia työmatkapyöräilijöitä. Dronning Louises Bro -sillan ylittää pyörällä joka päivä 50 000 ihmistä, ja pyörä on ylivoimaisesti suosituin kulkuväline työmatkoihin Kööpenhaminassa. Ruuhka-aikoihin jopa liikennevalot on ajastettu joillakin reiteillä niin, että pyöräilijät pääsevät etenemään sujuvasti vihreässä aallossa läpi kaupungin. Keskustan ja Christianshavnin välisen satama-altaan yli voi hurauttaa paristakin kohtaa kevyen liikenteen siltoja pitkin.

Kööpenhamina on yksi maailman johtavista pyöräilykaupungeista. Pyöräily on myös vierailijalle loistava tapa nähdä kaupunkia. Pyörän selkään nousua voi suositella kaikkialla paitsi aivan ydinkeskustassa. Hotelleilla on yleensä pyöriä asukkaidensa käyttöön, minkä lisäksi vuokraamoja on tiuhassa. Pyörätiet on helppo erottaa, sillä ne ovat kaduilla eri korkeudella kuin ajo- ja jalkakäytävät.

Tanskalaiset voileivät, smørrebrødit, ovat maailmankuuluja. Ne ovat niin kiinteä osa tanskalaista kulttuuria, että kunnon smørrebrød-ateria kuuluu aina Kööpenhaminan-matkaan. 2000-luvulla voileivät ovat keventyneet ja hienostuneet. Ne eivät ole enää takavuosien majoneesikasoja vaan elegantteja luomuksia. Oikeaoppisesti smørrebrødit syödään niin, että ensin maistellaan sillejä, sitten kalaa ja lihaa ja lopuksi juustoa. Leivät ovat lounasruokaa, ja parhaisiin smørrebrød-ravintoloihin kannattaa varata pöytä etukäteen. Ateriaan voi myös varautua syömällä hyvin pienen aamiaisen, jotta jaksaa herkutella kolmella leivällä ja vielä jälkiruoallakin. Hyviä smørrebrød-paikkoja ovat esimerkiksi Aamanns, Øl & Brød, Lumskebugten ja Koefoed, mutta listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Laadukas smørrebrød maksaa 8–28 euroa.

Kööpenhamina on Pohjoismaiden ylivoimainen ruokapääkaupunki. Michelin-tähtiä kaupungin ravintoloilla oli vuonna 2017 yhteensä 18. Tanskalaiset ovat nostaneet pohjoismaisen keittiön maailmanmaineeseen ja nyt Kööpenhaminaan matkaa väkeä pelkistettyjä annoksia maistelemaan. Kaupungin tunnetuin ravintola on neljä kertaa maailman parhaaksi ravintolaksi valittu Noma. Siellä maistelumenu viineineen maksaa 450 euroa. Halvalla ja nopeasti tanskalaisherkkuja voi maistella esimerkiksi Torvehallerne-kauppahallin pienistä myymälöistä. Eikä pidä unohtaa tanskalaisia oluita.

Kiemuraisia, suoraviivaisia, leikkisiä ja kepeitä tuoleja on kolmessa kerroksessa kokonainen käytävällinen. Designmuseossa Bredgadella saa rautaisannoksen tanskalaisen designin historiaa ja nykypäivää. Tuolikäytävän päässä tajuaa, että tanskalaiset rakastavat tuolejaan yli kaiken. Tuolien lisäksi tanskalaisten toinen rakkaus on valaistus, minkä huomaa siitä, että julkiset tilat ovat lähes poikkeuksetta taiten valaistuja.

Tanska on designin ja kauniin arjen läpitunkema. Siksi Kööpenhaminassa kannattaa kiertää sisustusliikkeiden lisäksi vintagekauppoja ja kirppareita. Illums Bolighus keskustassa on loistava shoppailupaikka, mutta toimii myös katsauksessa tanskalaisen designin historiaan ja nykypäivään. Samaten Bredgaden uusien ja käytettyjen huonekalujen liikkeet ovat elämyksiä, vaikkei aikoisikaan ostaa mitään. Hyviä kirpparikatuja ovat Ryesgade ja Ravsborggade Nørrebrossa.

Tanska on niitä maita, joilla on takanaan mahtava menneisyys. Nykyinen lilliputtimaa on ollut hurja viikinkimahti, hallinnut Norjaa sekä isoja osia Ruotsista ja levittäynyt vielä siirtomaavallaksikin. Koska Tanska on ollut pitkään vauras ja rauhallinen maa, taide on kukoistanut. Kun 1800-luvun lopun kultakauden töitä vertaa suomalaisiin aikalaisiinsa, niissä hymyillään ja kohotellaan maljoja useammin kuin suomalaistöissä.

Kansallismuseossa hujahtaa helposti ainakin puolikas päivä, jos alkaa perehtyä vaikkapa Tanskan esi-, viikinki- ja siirtomaahistoriaan Karibian sokeriplantaaseineen ja orjineen.

Glyptoteket-museo Tivolin naapurissa ja Valtion taidemuseo ovat molemmat hienoja jo pelkästään rakennuksina. Glyptoteketin kahvila on myös kuulu leivonnaisistaan, joten sen talvipuutarha on mainio taukopaikka. Kokoelmat ovat niin isot, että kannattaa varata muutamia osastoja, joihin keskittyy. Valtion taidemuseon lisäksi Tanskan kultakauden töitä on esilläHirschsprungske Samling -museossa.

Kööpenhaminasta hurauttaa junalla Ruotsiin runsaassa puolessa tunnissa Juutinrauman siltaa pitkin. Malmössa juna saapuu keskustaan, ja kaupungin saa hyvin haltuunsa muutaman tunnin kävelyllä. Kööpenhaminan jälkeen Malmö vaikuttaa ihanan kotoisalta ja ruotsalaiselta. Malmöstä löytyvät kaikki tutut ruotsalaiskaupat Åhlensista Designtorgetiin. Hintataso on Kööpenhaminaa huomattavasti edullisempi.

Malmön synkän teollisuuskaupungin maine on taakse jäänyttä, nyt se tunnetaan eläväisenä kulttuuri-, yliopisto- ja ruokakaupunkina. Malmön ehkä kuuluisin rakennus on Santiago Calatravan suunnittelema Turning Torso, joka kohoaa majakan lailla kaupungin ylle. Varsinkin kesällä Malmön vanha keskusta on yhtä terassia. Se ja monet muutkin malmölaismaisemat ovat tuttuja tanskalais-ruotsalaisesta Silta-televisiosarjasta.

Toinen päiväretkikohde Kööpenhaminasta on modernin taiteen museo Louisiana noin 40 minuutin junamatkan päässä Sjellannin rannikkoa ylöspäin. Juutinrauman rantatörmällä sijaitseva museo on toimiva kohde niillekin, jotka eivät hurmaannu taiteesta, sillä sen puistossa viihtyy vaikkapa kirjan kanssa. Museon ravintolan noutopöytä on poikkeuksellisen korkeatasoinen ruoaltaan ja maisemiltaan.