Köpis on hurmaavan keskieurooppalainen kaupunki. Se on epäpohjoismaisen rosoinen mutta samalla todella tyylikäs. Se on myös Pohjolan paras ruokakaupunki. Lento Helsingistä kestää vain puolitoista tuntia, ja Kastrupin kentältä hujauttaa metrolla keskustaan vartissa.

Täydellisen viikonlopun vietto onnistuu, kunhan muistaa varustautua säähän realistisesti. Varsinkin talvella kannattaa ottaa mukaan toppatakki ja vaihtosukat sateiden ja viiman varalle. Toisaalta olen joskus istuskellut helmikuussa puistossa vain t-paita päällä.

Kööpenhamina on niin pieni, ettei ole oikeastaan väliä, missä päin yöpyy. Keskustassa majoittumista puoltaa se, että silloin on todellakin kaiken ytimessä.

Vesterbrohon on keskittynyt vilkasta iltaelämää ja ravintoloita. Sama koskee Nørrebrota, joka on Vesterbron tavoin kaupungin trendialueita. Østerbro on hieman Nørrebrota ja Vesterbrota rauhallisempi, mutta suomalaiselle kävijälle se on silti eläväinen ja täynnä kahviloita.

Porvariston hillittyä charmia löytyy Frederiksbergistä. Keskustassa Nyhavnista pohjoiseen on myös mukavia hotelleja. Hotellien ja hostellien lisäksi Airbnb on Köpiksessä suosittu.

Tanska tuntuu suomalaisesta todennäköisesti hieman hintavalta. Hinnat ovat 15–20 prosenttia suomalaisia korkeammat. Toisaalta hyvästä ruuasta ei välttämättä tarvitse maksaa enempää kuin Helsingissä. Keskustassa voi varautua maksamaan suodatinkahvikupista nelisen euroa ja lattekahvista ainakin viisi.

Liikkuminen kaupungissa on suhteellisen edullista. Kertalippu julkiseen liikenteeseen maksaa kolme euroa, mutta tarjolla on erilaisia matkakortteja. Rejseplanen.dk-sivuston ja -sovelluksen avulla voi suunnitella kulkemiset julkisilla.

Tämä on yksi Euroopan ruokapääkaupungeista ja pohjoismaisen keittiön ylivoimainen ykköskaupunki. Valikoima on niin runsas, että mielenkiintoista maisteltavaa riittää enemmän kuin viikonlopun tarpeiksi.

Ravintoloilla on täällä yhteensä 18 Michelin-tähteä. Kööpenhamina on myös maailman luomuruuan pääkaupunki, eikä økoa eli luomua voi laatutietoisessa kaupungissa välttää. Myös alkuviinit ovat täällä kunniassaan. Joissakin ravintoloissa tavalliset viinit ovat jo poikkeus.

Tanskassa pitää tietysti syödä smørrebrødejä. Jos haluaa syödä fiinisti ja kohtuuhintaisesti, paras vaihtoehto on huippuluokan smørrebrødlounas. Juhlava smørrebrødsuosikkini on ravintola Palægade. Siellä leivät maksavat 14–24 euroa. Tyypillisesti leipiä syödään kaksi tai kolme, jolloin 70 eurolla saa upean juhla-aterian juomineen.

Rakastan smørrebrød-rituaalia akvaviitti snapseineen. Pitkällä lounaalla ollaan tanskalaisuuden ytimessä.

Edullisempaa laatua löytyy Aamanns 1921:n take away -leivistä. Ne maksavat kymmenisen euroa kappale. Kuutta euroa halvemmalla leipiä ei kannatakaan ostaa, jos haluaa hyvää.

Helmikuussa tauon jälkeen avautuvassa maailmankuulussa Noma-ravintolassa maistelumenyy juomineen maksaa 450 euroa per henki. Tosin joka ilta neljä paikkaa varataan opiskelijoille, joille sama maksaa 140 euroa. Jos saa pöytävarauksen Nomasta, on onnekas.

Kun Köpiksessä syö pitkän kaavan mukaan hyvässä ravintolassa, esimerkiksi parin ruokalajin aterian, 100 euroa ruuasta ja juomista on varsin tyypillinen hinta yhdeltä hengeltä. Parhaissa ravintoloissa summa on reilusti isompi.

Edullinen suosikkini on pelkistettyjen annosten ja huippulaatuisten raaka-aineiden kalaravintola Musling, jossa neljän ruoka lajin menyy maksaa 70 euroa. Halvemmallakin pääsee, kun tilaa yksittäisiä annoksia.

Jos ruokailuun ei tahdo käyttää paljon aikaa, mutta haluaa silti laadukasta ruokaa, kannattaa suunnata Torvehallerne-kauppa halleille tai vastikään avattuun Tivoli Food Halliin. Niistä löytyy kaiken maailman herkkuja. Kødbyen Vesterbrossa on myös hyvä kohde kiertelysyömiseen.

Kööpenhaminalaiset syövät aamiaista eli morgenmadia ulkona paljon helsinkiläisiä enemmän. Leipomo-kahviloita on riittämiin. Esimerkiksi Mirabelle Nørrebrossa on herkkupaikka. Jos sinne ei jää aamiaiselle, suosittelen hakemaan mukaan jumalaista juurileipää, ruisleipää ja rapsakoita croissantteja.

Ulkoilulla. Kööpenhamina on loistava kävely- ja pyöräilykaupunki. Nykyinen lempireittini kiertelee satama-allasta ja uusia kevyen liikenteen siltoja. Siltasuosikkini on Olafur Eliassonin suunnittelema Cirkelbroen. Veden äärellä saa helposti kulumaan tuntikausia, ja kävelyn lomassa on olennaista istahtaa välillä virkistävälle juomalle. Niin kööpenhaminalaisetkin tekevät.

Pieni merenneito -veistos on keskustasta kävelymatkan päässä. Sen kanssa samalle kierrokselle voi yhdistää Kastelletin linnoituksen. Tai voi hurauttaa metrolla Ørestadin uudehkoon kaupunginosaan ja ihailla arkkitehti Bjarke Ingelsin kerrostaloluomuksia sekä Amager Fælledin alueen rantaniittymäistä luontoa.

Polkupyörä taitaa olla Köpiksen suosituin kulkuväline. Melkein kaikissa hotelleissa on pyöriä asiakkaiden käyttöön, ja jos ei ole, hotellit osaavat neuvoa lähimmän vuokrauspaikan. Pyöräilijöiden määrä on suuri mutta liikenne sujuvaa.

Visit Copenhagen -nettisivuilta löytyy Vallan linnakkeen, Sillan ja Rikoksen tuttujen paikkojen esittelyjä omatoimiseen fanikierrokseen. Nordic Noir -yritys järjestää lauantaisin kävelykierroksia sarjojen tapahtumapaikoille.

Ah, Louisiana! Sille täytyy uhrata osa lyhyestäkin viikon lopusta, niin upea paikka tämä nykytaiteen museo on. Se sijaitsee Juutinrauman rantatörmällä noin 40 kilometrin päässä Köpiksestä. Edestakainen junalippu sinne sisäänpääsyineen museoon maksaa 30 euroa. Humlebækin juna-asemalta on alle kilometrin kävelymatka museoon.

Oma suosikkiaikani Louisianassa käynneille on ilta. Tämän kevään suurnäyttely esittelee Picasson keramiikkaa.

Kööpenhaminan keskustassa museoista on runsaudenpulaa. Klassisen taiteen ystävä saa rautaisannoksen tanskalaista kultakautta ihanan perinteisessä Hirschsprungske Samlingissa. Myös Bredgaden Designmuseum sopii lyhyeen käyntiin.

Lempitaidekohteeni Louisianan jälkeen on maanalainen Cisternerne-näyttelytila. Entisessä vesivarastossa, tippukivien koristamissa kaariholveissa, on vaihtuvia näyttelyjä. Aina ne ovat olleet maagisia.

Kannattaa, mutta hintatason takia keskittyisin tanskalaisiin erikoisuuksiin. Tanskahan on designin ja muotiteollisuuden suurmaa. Kävelykatu Strøget ei ole se paras ostoskatu, vaan mielenkiintoisempia kauppoja löytyy Strøgetin sivukaduilta.

Illums Bolighus on designin ystävälle pakollinen kohde. Saman Amagertorvin aukion reunalla on myös Hayn hieno sisustusmyymälä. Henrik Vibskovin liike Krystalgadella tarjoaa hauskan kurkistuksen omintakeiseen, joskin hintavaan, muotisuunnitteluun. Vaate- ja designkirpparit kukoistavat Köpiksessä. Ryesgade ja Ravnsborggade Nørrebrossa ovat hyviä katuja aarteiden etsijöille. Muuten vintage kauppoja on hankalaa vinkata, sillä ne vaihtuvat nopeasti. Visit Copenhagenin nettisivuilla on ajankohtainen lista vintagevaateliikkeistä.

He ovat rentoja, tyylitietoisia ja itsetietoisiakin nautiskelijoita. Katukuva on täällä suomalaisin silmin katsottuna keskieurooppalainen ja värikäs. Meihin verrattuna tanskalaiset ovat huomattavan puheliaita ja hymyileviä.

Kööpenhaminalaisuus tiivistyy københavnerietiin, asenteeseen, jota pääkaupungin ulkopuolella pidetään rasittavana lesotuksena. Meille köpisläisille se tarkoittaa lievästi ironista mutta kaiken ylittävää kotikaupunkirakkautta. Maailmassa ei mielestämme ole parempaa paikkaa.

Kööpenhaminassa elämä on parhaimmillaan kevyttä muttei höttökevyttä. Juuri sopivasti sitkoa københavnerietiin tuovat pohjoismainen käytännönläheisyys ja se jumalainen täysjyväruisleipä. Ja se, että sään takia kumpparit kuuluvat täällä kaupunkilaisen perusvarustukseen.

Juttu on julkaistu Mondossa 1/2018.