Viimeisestä tapaamisesta vanhan Clio RS:n kanssa on kulunut vuosi. Testiradan vieressä olevilta niityiltä nousi varhain aamulla sumu, ja RS kiisi radan suorilla vaparikone puhisten, kunnes kaksilitrainen moottori meni rämisten rajoittajan varaan vähän ennen 8000 kierrosta. Auto suihki mutkien läpi, joissa perän sai luistamaan kaasua nostamalla. Vanha RS oli täynnä voimaa, sen jousitus oli kova sekä työn laatu vähän välinpitämätöntä. RS:n kulutus oli suuri ja se oli röyhkeä ja äkäisesti reagoiva pikkuauto, jos ESP:n laittoi pois päältä. RS oli lyhyesti sanottuna suurenmoinen.

Renault on hionut uuden RS:n särmiä mallin neljännessä sukupolvessa, ja siinä on nyt lähes kaksi litraa taloudellisempi suorasuihkutteinen turbokone, kuusivaihteinen kaksoiskytkinvaihteisto, keinotekoinen äänien vahvistin ja starttijärjestelmä.

RS murisee hiljaa tyhjäkäynnillä ja repii itsensä 6,7 sekunnissa nollasta sataan. Kaksoiskytkinvaihteisto ei vaihda erityisen ripeästi, mutta jopa race-asennossa se vaihtaa itsestään ylöspäin, jotta moottori ei mene rajoittajalle.

Helpompi arkikäytössä

Clio RS hidastuu tehokkaasti mutkaan, ohjautuu kurviin hätäisesti, mutta aliohjautuu aikaisessa vaiheessa. Kaasua pitää nostaa, jotta perä irtoaa. Tämä ei onnistu ollenkaan niin helposti kuin vanhassa mallissa, mutta lopulta takapää luistaa sitäkin enemmän. Mutkan lopussa RS:n kaasua pitää painaa varovasti, koska etupyörille tulee täydellä voimalla jo 1750 kierroksen kohdalla hankalasti annosteltavissa oleva 240 newtonin vääntö.

Arkikäytössä RS on tehokkaalla koneella varustettu, helpommin käsiteltävä, mukavampi ja turvallisempi ajaa sekä laadultaan tukevampi, taloudellisempi ja multimediajärjestelmillä varustettu pikkuauto. Renault on onnistunut tekemään ajan hengen mukaisen ja kompromissittoman 200-heppaisen Clion. Olisimme vain toivoneet, että siinä olisi enemmän vanhaa RS-henkeä.