Krugerin luonnonpuisto heti matkan alussa oli todella vaikuttava kokemus, se himottu Afrikan tähti. Etoshan kansallispuisto Namibiassa antaa tosin sille hyvän vastuksen, ja kokemuksena nämä kaksi puistoa ovat hyvin erilaiset.

Kruger on vehreä kuivallakin kaudella, vettä on riittävästi. Eläimet ovat jakautuneet tasaisemmin ympäri puistoa. Niihin törmää jatkuvasti, ja ajo on siksi jatkuvaa seikkailua.

Etosha on selvästi Krugeria kuivempi. Elämää on sielläkin ympäri puistoa, mutta varsinainen säpinä keskittyy juomapaikoille. Siksi Etoshassa on helpompi nähdä isoja laumoja eläimiä kuin Krugerissa. Me bongasimme esimerkiksi yhden juomapaikan vieressä kaksi norsulaumaa, joissa oli yhteensä noin 40 letkukärsää.

Norsut olivat myös yllättävän rauhallisia, vaikka laumoissa oli useampia pienokaisia. Parkkipaikka oli vain noin 20 metrin päässä juomapaikasta, ja lähimmät norsut olivat siten alle 20 metrin päässä autosta.

Sävähdyttävin kokemus oli se, kun toinen laumoista lähti liikkeelle. Vähän aikaa norsuja oli joka puolella Datsunia. Onneksi kukaan ei tullut nojailemaan. Meillä ei ollut tilaa siirtyä mihinkään.

Isoja kissoja emme nähneet myöskään Etoshassa, eli meillä oli melko huonoa tuuria. Saimme kyllä vinkin, missä kuuden leijonan lauma oli syömässä yön aikana kaadettua saalista, mutta kun ehdimme lähelle tuota paikkaa, leijonia ei näkynyt enää missään. Sääli.

Koska puistoissa voi ajaa aivan tavallisilla henkilöautoilla, voin vilpittömästi suositella yöpymistä niissä. Sekä Etoshassa että Krugerissa voi yöpyä puiston sisällä. Ei niihin eläimiin päivässä tai edes kahdessa kyllästy. Ja hyvällä tuurilla yöllä pääsee kuulemaan niitä aitoja luonnonääniä.

Puistot tarjoavat myös huiman hintalaatusuhteen. Etosha oli vielä selvästi Krugeria edullisempi. Päiväpassi autolle ja kahdelle aikuiselle maksoi noin 10 euroa.