Perusteellisesti uudistuneessa Niro-mallistossa on kaksi hybridimallia. Edellisnumerossa ajoimme lataushybridin, ja nyt on vuorossa niin sanottu itselataava malli, jota voisi hiukan piruillen kutsua kaapelittomaksi versioksi. Kummankin auton hinta alkaa nelosella, mutta ladattava malli on perushybridiä hiukan kalliimpi.

Kumpi sitten on parempi: ladattava vai ei ladattava? Jos on ehdottomassa sähköuskossa, lataushybridi vetää tietysti pidemmän korren. Mutta kyllä itselataavalla versiollakin on ainakin yksi ylivoimatekijä, ja se on tietysti se, että sitä ei tarvitse ladata. Lataushybridillä voi päästä nollapäästöihin, jos ajoakkua lataa ahkerasti, mutta perushybridi polttaa aina hiukan bensiiniä. Koeajolla bensiiniä meni vaihtelevassa taajama-ajossa auton oman ajotietokoneen mukaan 5,5 l/100 km. Tämä on ihan komea lukema, sillä sen voi helposti saavuttaa kuka tahansa. Perushybridi onkin eräänlainen laiskan miehen ratkaisu: sen kun ajaa vaan, ja säästöä syntyy itsestään.

Niron perusmoottori on vapaasti hengittävä 1,6-litrainen bensanelikko. Sen teho- ja vääntölukemat eivät häikäise: 105 hv/ 144 Nm. Bensakoneen apuna on kuitenkin käynnistingeneraattori, jonka avulla päästään 141 hevosvoiman kokonaistehoon. Lataushybridi on hiukan puhdikkaampi 183 hevosvoiman noteerauksellaan. Huippuvääntö on kummassakin versiossa samat 265 Nm. Kummankin mallin vaihteistona toimii kuusipykäläinen kaksoiskytkinlaatikko, joka saattaa nykäistä epämiellyttävästi nopeissa rytminvaihdoksissa.

Koriltaan ja sisutukseltaan nämä mallit ovat identtisiä kaksosia, eli tässä voidaan kerrata asiat, jotka tulivat ilmi jo lataushybridin koeajon yhteydessä. Kun tarkastellaan korin muotoja, minkäänlaisesta maltillisuudesta ei voida puhua. Siinä missä edellinen Niro sulautui liikennevirtaan, hyppää uusi malli suoraan silmille. Keulan ilme on kuin jättimäisellä hyönteisellä, mutta sivuprofiili on vähän hillitympi.

Sisäilmeeltään Niro on odotetun moderni. Kojelautaa hallitsee iso, hiukan kaarelle taivutettu näyttö. Sen uumenista löytyvät kaikki tarpeelliset toiminnot – ja vähän päälle. On kuitenkin ilahduttavaa todeta, että lämmityslaitteen säätimet ovat perinteistä kierrettävää mallia. Niiden käyttö on sata kertaa helpompaa kuin hipaisutekniikalla toimivien säätimien. Niron vaihteenvalitsin ei ole keppi, vaan kiertokytkin. Se toimii oikein mainiosti.

Niro tarjoaa ulkomittoihinsa nähden yllättävän hyvät tilat. Kenellekään ei liene yllätys, että edessä on väljää. Olennaisempaa on se, että 190-senttisen kuskin taakse mahtuu oikein mainiosti vielä 180-senttinen matkustajakin. Perushybridin tavaratila on selvästi isompi kuin lataushybridissä, koska mukana ei ole isoa ajoakkua.