Katja Ståhl: Saa olla vahva usko, että hörppii virtsaa
Puheenaiheet
Katja Ståhl: Saa olla vahva usko, että hörppii virtsaa
Katja Ståhl kertoo kolumnissaan uskomushoidoista. Jotkut uskovat jopa parantuvansa syövästä virtsan avulla.

Tapasin hiljattain työelämävalmentajan. Keskustelimme hänen kanssaan siitä, miten uskomukset saattavat vaikeuttaa elämäämme monella tapaa. Eräskin hänen asiakkaansa oli jäämässä eläkkeelle ja oli pahassa kriisissä, koska mielsi eläkeläiset niin nuhjuisiksi. Hän ei itse halunnut olla nuhjuinen. Kukapa haluaisi?

Pitkällisten keskustelujen päätteeksi tämä henkilö oivalsi, että eläkkeelle jääntihän on vain sitä, ettei käy enää töissä. Ihminen ei eläkkeen myötä muutu yhtäkkiä vanhaksi ja ala pukeutua beigeen. Oivallus ilahdutti asiakasta. Tämähän tarkoitti sitä, että eläkkeelle jäänti onkin mahdollisuuksien ihmemaa. Ja edelleen saa pukeutua mihin väreihin haluaa.

Toisessa päässä maapalloa ovat uskomukset, jotka saattavat kokonaisia maanosia jatkuvaan vaaraan. Reissatessani Malawissa opin, että iso joukko miehiä uskoo, että jos on sukupuoliyhteydessä neitsyen kanssa, tulee rikkaaksi ja paranee hivistä. Oli ihan sama, mitä valkoinen mies tähdensi, se ei Malawin miestä hetkauttanut. Tärkeimmäksi hommaksi jäikin kärrätä nuoret tytöt turvaan uskonmiehiltä. Uuden, paremman uskomuksen sisään ajaminen saattaa viedä satoja vuosia.

Nyt uskotaan virtsaterapiaan

Tällä hetkellä yksi kiehtovimpia uskomuksia on mielestäni virtsaterapia. Usko saa olla todella vahva, jos innostuu hörppimään virtsaa parantuakseen syövästä, diabeteksesta, malariasta, aidsista, tuberkuloosista tai masennuksesta. Toisaalta, jos noihin kaikkiin sairastuu, on varmasti valmis mihin vaan.

Hopeavesi on ollut kovassa huudossa jo jonkin aikaa, vaikka jopa uutisissa on varoiteltu, että hopea kuuluu sormuksiin ja kaulakoruihin, ei kitaan. Uusimpana yrittäjänä otsikoihin on kohonnut salaperäinen musta salva. Sillä on pyritty nujertamaan ainakin ihosyöpää, mutta tiettävästi se on toistaiseksi onnistunut tuhoamaan vain ihon kudosta luuhun asti. Periaatteessa se siis toimii: jos ei ole ihoa, ei ole ihosyöpääkään.

Saako ääneen nauraa?

Maltillisemmatkin uskomukset saattavat vaikeuttaa elämää. Monet ovat sitä mieltä, että itkeminen julkisella paikalla on häpeän paikka. Uskotaan, että leimaudut tunteelliseksi hulluksi, jos itket muiden nähden. Sehän on kiinnostavaa. Eikö tähän samaan kasaan voi niputtaa myös ääneen nauramisen? Jaa niin, mutta sitähän pidetäänkin jo epävakaan ihmisen merkkinä.

Tyhjännaurajasta väännetty viisaus kertoo kaiken: ”Mies se tulee räkänokastakin, mutta ei tyhjännaurajasta.” Toivottavasti yhä useampi jo tietää, että asia ei ole näin.

Räkänokasta tulee nimittäin melko terve veronmaksaja, koska hän on käynyt lapsuudessaan läpi nuhakuumeita ja näin rakentanut itselleen vahvan immuunisuojan. Häntä odottaa terve aikuisuus.

Tyhjännauraja taas näkee hauskuutta siellä, missä muut eivät, joten hänestä tulee palkittu käsikirjoittaja, joka asuu eläkevuotensa Hollywood-kyltin alle rakennuttamassaan vapaa-ajankeskuksessa. Sukupuoleen emme tietenkään ota tässä kantaa, koska se nyt vaan ei enää käy.

Kas, poskelleni on pudonnut ripsi! Pitääpä puhaltaa se, niin saa toivoa.

Kommentoi »