Synkkä turismi suuntautuu kohteisiin, jossa joku kuoli tai kärsi. Sodat, henkirikokset, terrori-iskut, luonnonkatastrofit tai suuronnettomuudet vetävät ihmisiä puoleensa. Tunnettuja kohteita ovat Auschwitz, Tšernobyl ja WTC-tornien terrori-iskun muistomerkki New Yorkissa – tai samasta kaupungista löytyvä Strawberry Fields muistomerkki. Sen taustalla pilkottaa Dakota Building, John Lennonin kotitalo ja varsinainen tapahtumapaikka joulukuussa 1980, talo, jonka edessä Lennonia ammuttiin.

Synkän turismin tutkimusta on tehty muutama vuosikymmen, mutta itse ilmiö on ollut olemassa aina, jo gladiaattoreiden taisteluista lähtien, sanoo Turun yliopiston folkloristiikan yliopisto-opettaja ja tutkija Tuomas Hovi. Myös kristinuskon marttyyrien kuolinpaikoille tehdyt pyhiinvaellukset tai noitarovioiden seuraamisen voi nähdä synkkänä turismina.

– Aika kauan on vierailtu myös sotapaikoilla, jopa aktiivisen sodan aikana.

Sodan päättymisen jälkeen turismi voi tukea jälleenrakentamista. Monen puheissa Ukraina onkin tuleva matkakohde.

Myös onnettomuudet ja luonnonkatastrofit vetävät ihmisiä paikalle, joskus jo tapahtumahetkellä. Vuoden 2021 Saksan tulvatuhoja saavuttiin katsomaan kuin nähtävyyttä. Samaan aikaan satoja ihmisiä oli kateissa ja useita kuoli. Uhrien asema onkin yksi katastrofiturismin tärkeimpiä eettisiä kysymyksiä, sanoo Tuomas Hovi.

– Lisäksi paikalle saapuvat ihmiset saattavat vaikeuttaa pelastustöitä.

Synkän turismin kohteita on Suomessakin. Yksi tunnetuimpia on Espoon Bodominjärvi. Aina välillä joku haluaa telttailla juuri sillä tietyllä helluntain 1960 tapahtumapaikalla. Muita kohteita ovat esimerkiksi historialliset linnat ja kartanot, Raatteen tie Suomussalmella, erilaiset, jo käyttötarkoitustaan muuttaneet vankilat ja Seilin saaren leprasairaala.

Seilin synkkä historia ja saaren kauneus saavat kysymään, miten näin kaunis paikka voi kätkeä sisäänsä niin kovia kohtaloita, kuolemaakin.

Sama kontrasti on läsnä esimerkiksi sodan tapahtumapaikoilla. Matkaoppaiden kuvat Normandiasta ja nykyinen Normandia eivät näytä siltä, millainen paikka oli vuonna 1944.

Tuomas Hovi on väitellyt yhdestä synkän turismin kohteesta, Romanian Dracula-turismista. Fiktiiviseen vampyyrikreivi Draculaan ja historialliseen hallitsijaan, kansallissankari Vlad Seivästäjään pohjaava turismi on näkyvää, mutta ei määrällisesti isoa. Maabrändinä Dracula on romanialaisille ongelmallinen. Se tuo tunnettuutta, mutta luo samalla kuvaa taikauskoisesta maasta.

Myös Romanian nykyhistoria kantaa ainekset synkän turismin kohteisiin. Nicolae Ceaușescun henkilökultti ja diktatuuri on kuitenkin vielä liian tuore asia turismille.

Dracula-turismi on esimerkki siitä, miten populaarikulttuuri syöttää kohteita myös synkälle turismille. Hollywoodissa turisti voi valita kiertoajelun elokuvatähtien kotien mukaan tai sarjamurhaaja Charles Mansonin jalanjäljissä.

Synkästä turismista erottuu vielä tuomion turismi. Se suuntautuu kohteisiin, jotka ovat katoamassa ja joihin halutaan päästä vielä, kun ne ovat olemassa. Turismi itsessään on osa ongelmaa. Kuuluisin kohteista on muinainen inkakaupunki Machu Picchu, jossa päiväkävijöiden määrää on rajoitettu jo vuosia.

Artikkelin aloituskuvassa Euroopan tunnetuin synkän turismin nähtävyys, Auschwitzin keskitysleirimuseo Puolan Oświęcimin kaupungissa.