Suomalaissyntyinen Jorma ajautui ongelmiin helmikuussa 2021 omakotitalossaan Dallasissa, kun poikkeuksellinen talvimyrsky jäädytti tienoot Texasissa ja katkaisi sähköt useiksi päiviksi sadoista tuhansista kiinteistöistä, myös Jormalta.

Tai ei Jormalla niinkään ollut hätää, vaan hänen lemmikeillään: kahdella kameleontilla ja sademetsien sammakolla. Kolmikko vajosi koomaan ja vaikutti jo täysin elottomalta.

Silloin Jorma muisti, että hänellä oli kaappinsa perällä Suomesta tuotu vanha retkikeitin, aito trangia. Ja spriitäkin löytyi pullollinen. Jorma oli pannut viisaasti vesihanat tippumaan, joten ne eivät olleet jäätyneet kuten useilla naapureilla.

Jorma raivasi olohuoneeseensa varmasti paloturvallisen aseman, lorotti trangian isomman kattilan täyteen vettä, sytytti spriin, kuumensi veden, kasteli sillä pari vanhaa t-paitaansa ja kääri niihin liskot ja Sakun.

Ja katso; kohta kuului kurnutusta ja näkyi kodikasta vipinää märkien t-paitojen uumenista.

Sen jälkeen Jorma kokkaili vielä aamiaista keittimellään, ja eksoottiset eläimet asettuivat lieden lämpöön odottamaan omaa osuuttaan.

Trangia on ehkä parasta, mitä ruotsalaiset ovat ikinä saaneet aikaiseksi. Esimerkiksi Abban, sekä sillin että bändin, se lyö laudalta mennen tullen.

Saamme kiittää tästä nerokkaasta retkivarusteesta ja hengenpelastajasta maanviljelijä John E. Jonssonia Trångin kylästä Trångsvikenistä Jämtlannista. John perusti appiukkonsa kanssa firman jo 1920-luvulla ideanaan valmistaa alumiinista huushollitarvikkeita, pyttyjä ja patoja.

Lisääntyvä vapaa-aika villitsi ruotsalaiset retkeilemään 1900-luvun vanhetessa, ja Trangian retkikeittimen ensimmäinen prototyyppi syntyi 1951.

Myös firman nimi on Johnin muotoilema. Se on fuusio termeistä ”Trång” ja ”i aluminium”.

Minä en lähde metsään ilman trangiakeitintä. En oikeastaan lähde mihinkään ilman trangiaa.

Nykymaailmassa ei koskaan tiedä, milloin systeemit sortuvat ja sähköt katkeavat. Silloin maistuu kuppi kuumaa, ja sehän syntyy käden käänteessä trangialla. Muistakaa Jorman tapausta.

Trangialla voi kokata ihan mitä vain, voi keittää ja paistaa. Syntymälaiskana kansalaisena suosin kaikkea helppoa, vaivatonta, nopeaa ja tiskivuorta ennaltaehkäisevää, mutta olen katsellut ihastellen vierestä, kun kunnianhimoisemmat eräkokit loihtivat retkikeittimellään viiden tähden gurmeeta.

Markkinoilta löytyy toki vaikka minkälaisia muitakin päteviä retkikeittimiä. Ostelkaa te vain niitä, minä pitäydyn spriillä toimivassa trangiassa, koska arvostan kestävyyttä, yksinkertaisuutta ja idioottivarmuutta.

Trangian perinteisenä polttoaineena on siis denaturoitu sprii, jota Suomessa myydään tuotenimillä Sinol ja Marinol.

De natura on latinaa, ja se tarkoittaa pois luonnosta. Polttoaineet kannattaa pitää repussa ja kokatessa visusti erillään muonatarvikkeista, sillä pienikin vuoto saastuttaa ruoat syömäkelvottomiksi ja ottaa luonnon pois paatuneeltakin retkeilijältä.

Trangiaan voi liittää myös kaasusäiliön letkuineen, mikä lisää tehoja huomattavasti, mutta järjestelmä on teknisempi ja siten haavoittuvampi.

Trangiassa palaa tuli. Se on kaikessa turvallisuudessaan ja helppokäyttöisyydessään vaarallinen laite, etenkin Hölmölässä.

Sitä saa käyttää vain ulkotiloissa. Jorman tapaus oli poikkeus, hätätilanne, liskojen elämän ja kuoleman kysymys. Jorma tosin huolehti erityisjärjestelyissään ilmastoinnista ja paloturvallisuudesta esimerkillisesti.

Trangiaa ei saa missään nimessä, missään tilanteessa, käyttää teltassa. Häkämyrkytys ja tulipalo vaanivat teltan liepeen alla lähempänä kuin luuletkaan.

Retkikeittimen avulla voi välttää turhaa nuotion tupruttelua.

En halua nyt olla ilonpilaaja. Kyllä retkillä voi joskus nuotion sytyttää. Onhan se tavattoman mukavaa, ja tuleen tuijottelun mielihyvä asuu syvällä kulttuurisissa sisuksissamme.

Tulen hallinta merkitsi ihmislajeille huomattavaa etua muihin eläimiin verrattuna, ja taito opittiin jopa miljoona vuotta sitten.

Näillä kulmilla on keskimäärin erittäin kylmää ja pimeää. Ensimmäiset maahanmuuttajat, jotka saapuivat nykyisen Suomen alueelle jääkauden jälkeen, 11 000 vuotta sitten, ovat hallinneet tulitekniikan täydellisesti. Ei täällä sohjossa kaamoksen keskellä muuten pärjännyt mitenkään. Keinotekoinen lämpö ja valo olivat arktisen ihmiselämän edellytykset.

Itämerensuomalainen erikoisuus, muistin tekniikaksi nykyisen ajanlaskutapamme alun paikkeilla kehittynyt trokeemittainen runolaulu, antoi tulen synnylle jumalaisen selityksen. Keskiajan savupirteissä tuhat vuotta myöhemmin vanhat jumalat saivat väistyä uusien, etelän ihmemailta tuotujen seksikkäämpien ja väkevämpien jumalien tieltä:

Tuli on ollut Pohjolassa tuhansia vuosia välttämätön piika, mutta kelvoton emäntä.

Kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi antoi varsin realistisesti tulen päästä kolme kertaa ilkivalloilleen kertomuksessaan seitsemästä veljeksestä, jossa hän kuvaa elämää ”eteläisessä Hämeessä” 1800-luvun alkupuolella.

Jukolan vanha sauna palaa poroksi ylilämmityksen tähden aiheuttamatta suurempaa vahinkoa, Impivaaran savupirtti palaa humalaisen törttöilyn seurauksena jouluyönä saattaen asujaimiston (7 ihmistä, hevonen, kissa, kukko) suureen hengenvaaraan, veljesten harkitsemattomasti sytyttämä kaskipalo leviää hongikkoon, ja he saavat sen vain vaivoin ja hyvällä tuurilla kuriin käyttämällä sammutusvälineinä lähteessä kasteltuja housujaan.

Kunnon retkeilijä ei pelleile ikinä tulen kanssa.

Kansallispuistoissa ja retkeilyalueilla nuotiota saa polttaa vain merkityillä nuotiopaikoilla. Piraattinuotiot pilaavat maiseman, turmelevat luontoa ja aiheuttavat maastoon hitaasti paranevan arven. Ei auta, vaikka kyhäisi nuotion kallion päällä. Se rapauttaa myös peruskallion.

Ja sytytä tarpeellinen tulesi luvallisellekin paikalle vain silloin, kun avotuli on sallittua, ei metsäpalovaroitusten aikana. Ilmastonmuutos on lisännyt ja lisää kesäisiä, kuumia kuivuusjaksoja. Silloin ei ensimmäistäkään nuotiota sytytetä, ja sen pitää olla sillä selvä.

Retkikeitintä voi onneksi silloinkin käyttää, mutta tarkkana pitää aina senkin kanssa olla.

Asialla on tietysti toinenkin puoli, niin kuin kaikilla asioilla.

Metsäpalot ovat olleet miljoonien ja miljoonien vuosien ajan tärkeä osa luonnon kiertokulkua ja monien kasvi- ja hyönteislajien elinehto. Tuli ei nielaise luonnontilaista metsää kokonaisuudessaan, vaan osa puustosta selviää. Paloalueelle syntyy rutkasti lahopuuta, pohjakasvillisuus uudistuu ja metsän rakenne muuttuu monipuolisemmaksi.

Nykyisin metsäpalot pystytään torjumaan ja sammuttamaan tehokkaasti. Palojatkumon katkeaminen aiheuttaa myös ongelmia boreaalisessa havumetsässä. Metsäpalojen puuttuessa kuusi valtaa hiljalleen alaa männyn kustannuksella, ja melkoinen joukko palaneesta puusta riippuvaisia eliöitä on uhanalaistunut. Siitä huolimatta, että monet kovakuoriaislajit haistavat metsäpalon kymmenien kilometrien päähän ja hakeutuvat palaneelle tontille.

Metsien hoitaminen ja ennallistaminen polttamalla on siten yksi nykyihmisen keino vahvistaa luonnon monimuotoisuutta.

Tämä on asiantuntijoiden tarkkaan harkitsemaa ja rajaamaa tulivoiman taitoviljelyä, eli täysi vastakohta huolimattoman tai piittaamattoman retkeilijän sytyttämälle tuhotulelle.

Mitä vielä?

Pidä tulitikut kuivina ja ota varmuuden vuoksi sytkärikin mukaan. Sammuta aina nuotiosi. Käsittele puukkoja, kirveitä ja sahoja erämaaolosuhteissa korotetun huolellisesti.

Kun tämä kaikki on sisäistetty, voit silloin tällöin väistää kylmää, märkää ja pimeää antamalla palaa.