Siirtolohkareiden takana onkin todellinen jättiläinen. Suomea peitti viime jääkaudella kaksi kolme kilometriä paksu jäämassa, joka laajetessaan repi ja rouhi kalliosta irti monen kokoisia lohkareita. Kallioperästämme hioutui peräti kuusi metriä pois.

Jäätikön edetessä se kuljetti pohjaansa tarttuneita lohkareita joskus hyvinkin kauaksi irtoamispaikaltaan. Jään sulaessa jääkauden lopulla lohkareet jäivät paikalleen, kuin taivaasta pudonneina metsiin, asutuksen tai peltojen keskelle.

Osa siirtolohkareista on jopa purjehtinut nykyisille sijoilleen. Mannerjään reunasta lohkeili suuria jäävuoria, joiden mukana lohkareet kulkeutuivat Suomesta Baltian maihin ja Keski-Eurooppaan asti.

Vielä 1800-luvulla siirtolohkareet aiheuttivat tutkijoille päänvaivaa. Lohkareiden kulkeutumisen syypääksi arveltiin muun muassa vedenpaisumusta, mutta vasta jääkausiteoria antoi selityksen järkäleiden pitkien matkojen taittumiseen.

Mannerjää on pudotellut ­siirtolohkareita eri puolille Suomea. Turun Ruissalon edustalla meressä on maamme suurin näkyvissä oleva siirtolohkare, Kukkarokivi.

Se on 30 metriä leveä ja 40 metriä pitkä ja sen laki ulottuu 12 metriä merenpinnan yläpuolelle. Näkymättömissä merenpinnan alla olevan osan kokoa ei tiedetä.

Vielä suurempi siirtolohkare löytyy Pohjois-Karjalasta, missä Kuurnan lohkare on 10 metrin pituinen, 40–50 metrin levyinen ja 10–20 metrin paksuinen. Se on Suomen suurin siirtolohkare. Lohkare löydettiin Kuurnan voimalaitosta rakennettaessa ja se on suurimmaksi osaksi maan sisällä.

Kukkarokiven synnystä löytyy erilaisia tarinoita. Vuonna 1656 kirjoitettiin muistiin tarina, jossa Raisioon oltiin rakentamassa kirkkoa. Kirkkoherra päätti säästää rakennuskustannuksissa tekemällä kirkon rakentamisesta sopimuksen kahden jättiläisen kanssa.

Jättiläiset asettivat sopimukselle ehdon: kirkkoherran pitää arvata jättiläisten nimet ennen kirkon valmistumista tai jättiläiset ottaisivat kirkkoherran pään.

Kun kirkko alkoi olla jo lähes valmis, kirkkoherralla pelko pään menettämisestä kasvoi. Onnekseen hän sattui kuulemaan jättiläisnaisen laulavan lapselleen: ”Killi kirkkoa tekee, Nalli nauloja takoo rahaisessa Raisiossa.”

Jättiläiset olivat viimeistelemässä kirkkoa asettaen katolla ristiä paikoilleen, kun kirkkoherra saapui työmaalle ja huusi: ”Pois Killi kirkosta, pois Nalli harjalta!” Pettyneet jättiläiset muuttuivat korpeiksi ja pakenivat Saksaan saakka.

Killille jäivät kuitenkin kostoajatukset itämään ja hän otti kukkaroonsa valtavan kivenjärkäleen ja lähti kohti Raisiota. Kivellä hän aikoi murskata kirkon kappaleiksi.

Jätin lähestymisestä ehti tieto Raisioon ja häntä vastaan lähetettiin akka ja vene täynnä loppuun kuluneita kenkiä ja airoja.

Kun he kohtasivat, jätti kysyi matkan pituutta kirkolle. Akka kertoi käyttäneensä kaikki kengät ja aironrisat ­matkallaan Raisiosta.

Tästä jätti päätteli, että matka on liian pitkä ja heitti kiven Ruissalon edustalle, missä se seisoo edelleen. Kukkarokivi on rauhoitettu lintujen pesimäluotona ja luonnonmuistomerkkinä.

Monet siirtolohkareet ovat nähtävyyksiä, joiden syntyyn liittyy tarinoita.

Ollinkivi Ruovedellä sijaitsee viistolla, historialliselle maantielle viettävällä kalliolla, kuin odottaen hetkeä vieriäkseen tielle. Sakari Topelius kertoo Maamme-kirjassaan, että kun maanpetturi kulkee kiven ohi, se vyöryy murskaamaan petturin.

Ollinkivi on ensimmäinen luonnonsuojelulain mukainen rauhoituskohde vuodelta 1924.