Paita liimautuu kamerarepun alla vasten selkää. Nälkäiset lepakot suihkivat taivaalla viimeisillä metsästyslennoilla ennen yöpuulle menoa. Aurinko maalaa taivaanrantaan ensimmäisen punaisen viivan. Ja selfie-tikut ovat kova sana.

700- ja 800-luvulla rakennettu buddhalaispyhättö voisi tarjota spirituaalisen kokemuksen, mutta aamunkoita on metsästämässä kanssani parisataa muuta turistia. Aasialaiset tykkäävät kälättää. Osa pelaa kännykällä videopeliä h-hetkeä odoteltaessa. Ding-ding-blam-biip-plop.

Kivinen pyhättö on vaikuttava. Se on rakennettu ilman laastia, eli rakennusmestari on osannut asiansa. Neliön muotoisen alarakenteen sivut ovat noin 118 metrin mittaiset. Pyhätössä on yhdeksän tasoa, joista alimmat kuusi ovat neliön muotoisia ja päällimmäiset kolme pyöreitä. Koko rakennelma on noin 32 metriä korkea.

Buddhan patsaita on 509, ja lisäksi kiviseinät ja muurit on koristeltu kiviveistoksin. Niitä on tuhansia ja taas tuhansia. Käsityön määrä on huima. Rakennelmaa voisi kiertää varmasti viikon ellei kaksikin ja löytää silti aina jotain uutta.

Teemat kulkevat kerroksittain buddhalaisten uskomusten mukaan, eli kiertämällä pyhättöä kierros kierrokselta ylöspäin siirrytään askel askeleelta valaistuneempaan tilaan. Ylhäällä odottaa luonnollisesti nirvana. Ja jälkihiki.