Ensiksi putoukset kuulee – jo yli kilometrin päässä niistä ilmassa alkaa kaikua syvää kohinaa, joka lähemmäksi kulkiessa kasvaa kuin isojen rumpujen kuminaksi. Iholla alkaa tuntua kosteus, kun tuulenpuuskat kantavat keveitä pikkupisaroiden aaltoja.

Vastaantulevat ihmiset ovat märkiä, väsyneitä ja tyytyväisyyden hiljentämiä.

Sitten näkyy ruskeana virtaava, leveä Iguassujoki. ­Sademetsän lomasta pilkottaa myös sivu-­uomia pienine vesiputouksen­alkuineen. Ja lopulta edessä avautuu upea näkymä itse putouksille.

Iguassun putoukset ­Argentiinan ja Brasilian rajalla ovat ­valtavat. Niissä putoaa 60–82 metriä korkeina ryöppyinä vettä noin

2,7 kilometrin levyiseltä kallioreunamalta. Maailman vesiputousten joukossa Iguassu on kärkisijoilla monella ­mittarilla: ne ovat yksi suurimmista ja suosituimmista, ja paikka tarjoaa paljon koettavaa.

Putousten leveys ja vuolaus vaihtelee sateiden mukaan, mutta Iguassu on vaikuttava ­ympäri vuoden. Kun tavallisissa vesiputouksissa eri puolilla maailmaa on yksi tai muutama uoma, Iguassun suurimmassa kohdassa vettä hyökyy kallioilta kymmenistä kohdista yhtä aikaa.

Tämä Garganta del Diablo, Paholaisen kita, on hurja kokemus. Putoava vesi saa aikaan paksuna alhaalta nousevia usva-aaltoja. Ilma on kuin täynnä vettä, silmälaseja käyttävän täytyy pyyhkiä rillejään tuon tuosta. Veden pauhu on niin mahtava, että sen jylinän tuntee kehossaan.

Ei ihme, että vesiputouksia on maailmanhistoriassa ­pidetty taianomaisina, eri uskonnoissakin tärkeinä paikkoja. Harvoin luonnonvoimat saavat ihmisen tuntemaan itsensä näin pieneksi – ja samalla kokemus ilahduttaa niin, että naurattaa.

Mama, bonito! huudahtaa pikkupoika. No, ehkä kaikki eivät sanoisi pojan osoittamaa eläintä erityisen kauniiksi, mutta kiehtovan näköinen se on.

Koati eli nenäkarhu on pieni, pesukarhua muistuttava pitkä­nokkainen ja tuuheahäntäinen otus. Niitä liikkuu Iguassulla turistien liepeillä kymmenittäin, etsimässä ruuanjätteitä.

Putoukset sijaitsevat sekä Argentiinan että Brasilian puolella kansallispuistoissa, joissa voi nähdä erilaisia eläimiä. Tosin muita kuin lintuja, koateja ja upean värikkäitä perhosia bongatakseen on lähdettävä rauhallisemmille metsäreiteille.

Alueella elää jopa pieni määrä puumia, jaguaareja ja näitä pienempiä jaguarundeja, mutta ammattimaiset luonto-oppaatkin saattavat työskennellä täällä vuosikymmeniä kohtaamatta yhtään kissapetoa. Leppoisalla päiväretkellä maastossa saattaa kuitenkin huomata vaikka tapiirin tai muurahaiskarhun, ja taivaalla voi nähdä liitelemässä komean harpyijakotkan.

Monet matkailijat haluavat nähdä Iguassun putoukset sekä Argentiinan että Brasilian puolelta, sillä näköalat putouksille ovat niissä jonkin verran erilaiset. Brasilian puolella pääsee katselupaikoilla joissakin kohdissa hyvin lähelle vettä, mutta kokonaisuutena putouksia on enemmän Argentiinan puolella, ja sitä pidetään hiukan komeampana.

Kävelyreitit Argentiinan Cataratas del Iguazú -­kansallispuistossa on rakennettu hyvin, mutta putouksilla kierrellessä tulee pitkiä matkoja ja monia portaikkoja kuljettavaksi. Jo pääkohteiden kokemiseen tarvitsee useita tunteja, ja suuri osa matkailijoista viettääkin alueella päiviä.

Vaihtelua näköaloihin ja päiviin saa myös osallistumalla vene­retkille – tarjolla on niin rauhallisia jokiristeilyjä kuin huima­päisempiä muskeliveneajeluja, joissa alus pistäytyy vesiryöppyjen reunalla niin, että kaikki retkeläiset taatusti kastuvat.

Vaikka Iguassun putousten ­ihailu on paikan päällä helppoa, ­niille matkaaminen vie aikaa. Ne onkin parasta yhdistää pidempään ­matkaan Etelä-Amerikassa tai käyntiin Buenos Airesissa. Jos aikaa on vain ­viikko, siinä ehtii juuri lentää Helsingistä Buenos Airesiin ja katsella ­kaupunkia kolmisen päivää sekä käydä lentäen pari päivää Iguassulla.

Etelä-Amerikkaan pääsee nykyään aiempaa ­edullisemmin, kun esimerkiksi Norwegian on avannut yhteyksiä Lontoon ­Gatwickista Argentiinaan ja Brasiliaan (meno–paluu Helsingistä Buenos Airesiin alkaen noin 600 euroa). Yhtiö on perustanut ­reittejä Argentiinan sisälläkin, myös Iguassuun (meno–paluu Buenos Airesista alkaen 70 e; sama hintaluokka löytyy joiltakin etelä­amerikkalaisilta yhtiöiltä, kuten Latamilta). Buenos Airesissa maansisäiset lennot lähtevät usein kaupungin keskustan läheiseltä Aero­parque-kentältä, joten Iguassussa käynti on kätevää.

Myös bussilla pääsee: Argentiinan bussiliikenne on erittäin toimivaa, ja pitkille ­yhteyksille löytyy mukavia luksusbusseja. Iguassulle ajo Buenos Airesista vie noin 18 tuntia (meno–paluu alkaen noin 80 euroa).