Juuri äsken ohitimme kuumien lähteiden koristaman vulkaanisen maiseman, ja nyt auton ikkunasta näkyy vehreitä viinitiloja. Kun käymme jäätikköretkellä, sieltä matka jatkuu parissa tunnissa keskelle pingviiniyhdyskuntaa.

Uuden-Seelannin luonto on ällistyttävä.

Reilun neljän miljoonan asukkaan saarivaltio on kolmanneksen Suomea pienempi. Vuoristoisten maastojen ja mutkittelevien rannikkoteiden takia Uuteen-Seelantiin tutustumiseen kannattaa varata reilusti aikaa. Sen molempien saarten keskeiset nähtävyydet ehtii kiertää autolla noin kuukaudessa.

Vulkaanisen pohjoissaaren hienoimpia elämyksiä ovat Rotoruan seutu kuumine lähteineen, Tongariron kansallispuisto ja Taupon järvimaisemat.

Harvaan asuttua eteläsaarta moni kävijä pitää vielä hienompana. Sitä hallitsevat vuoristot, jäätiköt ja lauhkeat sademetsät. Castle Hillin kalliokivimuodostelmat näyttävät paikalleen jähmettyneiltä jättiläisiltä, ja Milford Soundin vuonomaisemat ovat kuin Skandinavian saduista.

Luonnosta löytyy paljon kiinnostavia eläinlajeja. Puolimetriset vuonopingviinit asuvat lounaisrannikon lauhkealla sademetsäalueella, ja hieman kookkaampien keltasilmäpingviinien bongailuun paras paikka on Otagon niemimaa. Kaikoura on mainio paikka nähdä valaita. Suurin merikarhuyhdyskunta löytyy Cape Palliserista.

Jyrkkä nousu mäkeä kahden kilometrin korkeuteen nostaa patikoijasta esiin hien, mutta perillä odottaa palkinto. Avautuvaa maisemaa jää tuijottamaan epäuskoisena. Tongariron kansallispuistoa sanotaan yhdeksi maailman hienoimmista vaelluspaikoista, mutta silti sen kauneus voi paikan päällä yllättää.

Alhaalla kimaltelevat turkoosit kuumat lähteet. Viereinen punamusta tulivuoren kraatteri on kuin paholaisen avautuva kita. Vähän kauempana näkyy Taru sormusten herrasta -elokuvista tuttu Mordorin Tuomiovuori eli Mount Ngauruhoe.

Tongariron ylitys 20 kilometrin reitillä on Uuden-Seelannin suosituin päivävaellus, mutta se on myös yksi maan rankimmista patikoinneista. Vuoristossa sääolot vaihtelevat nopeasti, joten eväiden lisäksi pitää pakata riittävästi vaatteita.

Uudesta-Seelannista löytyy paljon muitakin retkivaihtoehtoja, ja vaellusmaastot ovat maailman monipuolisimpia. Eteläsaaren Abel Tasmanin luonnonpuiston helpot kävelyreitit mutkittelevat pitkin Tasmaninmeren rantaviivaa. Maisemat tuovat helposti mieleen Kreikan saariston.

Fox-jäätikölle järjestetään päivävaelluksia, ja Franz Josef -jäätikölle pääsee helikopterikyydillä. Kun matkaa jäätiköiltä 150 kilometriä etelään, pääsee päiväkävelylle Haastin seudun sademetsiin. Maassa on myös yhdeksän monipäiväistä vaellusreittiä, niin kutsutut The 9 Great Walks, jotka tarjoavat haastetta kokeneille retkeilijöille.

Queenstownin kaupunki kutistuu alhaalla pieneksi kyläksi, kun Skyline-näköalahissi vie meitä pyörinemme vuoren laelle. Naapurihississä istuu pari ruskettunutta sälliä laskuvarjoreppuineen. Vuorenhuipulla laskuvarjohyppääjät suuntaavat lähtöpaikalleen ja me maastopyöräilijät pyöräilypuistoon. Siellä odottaa kymmeniä kilometrejä eri tasoisia pyöräreittejä. Sora lentää, kun syöksymme pyörillä eteenpäin.

Paikallisten maastopyörämiesten omistama Vertigo Bikes -firma vuokraa välineet ja järjestää opastettuja retkiä Queenstownin ympäristössä eteläsaarella. Hurjapäisimmät kuskataan helikopterilla kahden kilometrin korkeuteen, mistä alkaa parinkymmenen kilometrin alamäki.

Illalla leirintäalueella matkailijat vertailevat päivän tapahtumia. ”Kävin kokeilemassa maailman suurinta keinua. Sen jälkeen teimme benjihypyn. Huomenna ohjelmassa on vuorikiipeilyä”, kertoo brittinainen astioiden tiskauksen lomassa.

Queenstown kilpailee maailman adrenaliinipääkaupungin tittelistä. Uudessa-Seelannissa extremelajeja voi tosin harrastaa muuallakin. Maan paras hiihto- ja laskettelukohde on Wanaka noin tunnin ajomatkan päässä Queenstownista. Pohjoissaaren Rotoruassa on erinomaiset maastopyöräily- ja melontamahdollisuudet. Parhaita sukelluskohteita ovat upeasta vedenalaisesta lajistostaan kehuttu Poor Knights Islands ja Bay of Plentyn lahdessa sijaitsevan aktiivisen White Island -tulivuoren ympäristö.

Herrasmiehen hattuun sonnustautunut katusoittaja esittää Queenstownin rantabulevardilla niin hienoja bossa nova -rytmejä, että koriin on pakko heittää kymppi.

”Kiitos neiti! Tämä seuraava on sinulle”, hymyilevä mies huikkaa ja vaihtaa flamencoon.

Uudessa-Seelannissa on mukavia pikkukaupunkeja, vaikka niistä yksikään ei yllä maailmanluokan merkittäväksi kaupunkikohteeksi.

Extremelajeista ja yöelämästä tunnetussa Queenstownissa on aina perjantai. Reilun miljoonan asukkaan Auckland on maan kaupungeista suurin ja modernein, ja sieltä löytyvät hienoimmat ravintolat ja putiikit. Aucklandissa on myös joitakin kiinnostavia käyntikohteita, kuten merenkululle omistettu Maritime Museum.

Nelson on Uuden-Seelannin Riviera, jonka hiekkarannoilta on lyhyt matka tyylikkäisiin viinibaareihin ja kalaravintoloihin. Maanjäristyksistä vuosien varrella kärsinyt Christchurch on iso liikennekeskus muttei muuten erityisen tärkeä kohde.

Pääkaupunki Wellington on kaupungeista omintakeisin. Sen urbaani sydän on rosoinen Cuba-kävelykatu kahviloineen, vintageputiikkeineen ja taidegallerioineen. Kadulla kokoontuvat niin muusikot, kodittomat kuin monet muut. Sunnuntaisin paikalliset tekevät ruokaostoksia ja tapaavat ystäviään Harbourside-markkinoilla kansallismuseo Te Papan vieressä.

Wellingtonista ei voi lähteä vierailematta Te Papassa. Tavattoman laaja museo esittelee Uuden-Seelannin pääasiat maoreista rugbyyn ja maanjäristyksiin. Se tarjoaa tekemistä ja hauskoja kokemuksia kaikenikäisille, ja museolle kannattaa varata useita tunteja.

Näky on perin ruma. Miehen silmät pullistuvat ulos päästä ja suu vääntyy irvistykseen.

Menossa on maorilainen perinnetanssi haka, jota ennen muinoin käytettiin sotatanssina vastustajan pelotteluun. Nykyään Uuden-Seelannin rugbymaajoukkue All Blacks esittää sotatanssin ennen jokaista peliään.

Maorien alkuperäiskansa saapui tänne aikoinaan Polynesiasta. Siirtomaa-aikana maorien asema oli heikko, ja tilastollisesti he ovat edelleen maan köyhin¬tä väkeä. Siihen on kuitenkin tulossa muutos, uskoo maorien kulttuurikeskuksen Te Puian markkinointijohtaja Sean Marsh.

”Nuorilla maoreilla on vahva identiteetti. He tulevat pärjäämään paljon paremmin kuin vanhemmat sukupolvet”, Marsh sanoo.

Maorikulttuurin sydän on Rotoruan kaupungin alueella, jonka väestöstä yli puolet on maoreja. Maorien perinteisiin tutustuu parhaiten Te Puia -keskuksessa, jonka tasokkaat esitykset on suunnattu matkailijoille. Rotoruan naapurissa Ohinemutun maorikylässä voi nähdä ilmaiseksi perinteistä maoriarkkitehtuuria, ja kylässä on pieniä käsitöitä myyviä kauppoja.

Uusi-Seelanti on aidosti monikulttuurinen maa. Kuudennes tästä kiweiksi kutsutusta 4,5 miljoonan kansalaisen väestöstä on maoreja. Kolme neljästä on eurooppalaista alkuperää, loput aasialaisia ja oseanialaisia.

Kotimaastaan ylpeät kiwit vaikuttavat kivoilta ja ystävällisiltä mutta eivät aivan yhtä ulospäin suuntautuneilta kuin naapurinsa australialaiset. Kiwit ovat vähän kuin Tyynenmeren suomalaisia ja aussit ruotsalaisia.

Äitelästä tuoksusta ei voi erehtyä. Olemme vulkaanisesti aktiivisella kuumien lähteiden alueella, ja maan syvyyksistä nousee kananmunaa muistuttava rikin tuoksu.Uuden-Seelannin sijainti kahden mannerlaatan lähenemiskohdassa näkyy maisemissa tulivuorina, laavapeltoina ja geysireinä. Vulkaanisesti aktiivisempi pohjoissaari muistuttaakin näkymiltään paikoin erehdyttävän paljon Islantia.

Paras paikka kokea kuumat lähteet on Rotoruan järven seutu. Pramein ja suurin alueen kylpylöistä on yli kahdenkymmenen altaan Polynesian Spa. Sen luonnonkivipohjaisista altaista avautuu upeat näkymät järvelle. Altaiden lämpötila vaihtelee 36–42 asteen välillä.

Kuumista lähteistä voi nauttia muuallakin. Monilla leirintäalueilla ja majataloilla on omat lämminvesialtaansa, joissa kelpaa rentoutua. Myös osa luonnosta löytyvistä kuumista lähteistä on sopivan lämpöisiä kylpemiseen.

Puolen tunnin ajomatkan päässä Rotoruasta sijaitsee Kerosene Creek -puro metsän siimeksessä. Sen 38-asteisessa vedessä voisi istua vaikka maailman tappiin saakka.

Harmaahiuksinen herra tarkastelee maatilansa viiniköynnöksiä ja päättää, että tätä riviä ei kastella ihan vielä.

”Tulee parempi sato, jos viinit joutuvat hieman taistelemaan selviytymisestään”, sanoo Tim Coney, Coney Wines -viinitilan omistaja.

Täällä Martinborough’ssa tuotetaan etenkin pinot noiria ja pinot gris’tä. Coney Wines on alueen tiloista pienimpiä.

Uudessa-Seelannissa on viljelty viiniä vasta 1970-luvulta lähtien, mutta nyt viinitiloja on jo noin 700. Suosituin lajike on sauvignon blanc, jota valmistetaan maan suurimmalla viinialueella Marlborough’ssa.

Isoimmille tiloille voi poiketa visiitille ilman ennakkovarausta. Tiloille voi ostaa myös matkapaketteja, jotka sisältävät viinimaistelun lisäksi illallisen ja yöpymisen. Paketteja myy esimerkiksi autovuokraamo Maui. Viinitiloja voi kiertää myös pyöräillen. Esimerkiksi sympaattinen Gentle Cycling Company järjestää viinitila- ja pienpanimoretkiä Nelsonin maaseudulla.

Uuden-Seelannin keittiön ylpeys on lampaanliha, mutta maassa kannattaa maistaa myös äyriäisiä ja kalaa. Osterisesonki ajoittuu paikalliseen talveen eli maaliskuusta elokuulle. Silloin nautitaan maan eteläkärjestä pyydettyjä, maailman parhaiksi kehuttuja bluff-ostereita.

”Kuka uskaltaa laukata, seuratkoon minua”, Neil Mouat huikkaa aaltojen kohinan yli.

Kolmituntinen ratsastusvaelluksemme päättyy hiekkarannalle epätodellisen kauniisiin maisemiin. Laskeva aurinko värjää horisontin vaaleanpunaiseksi. Isot aallot hajoavat kuohuksi osuessaan korkeisiin liuskekivimuodostelmiin, jotka ovat kuin jättiläismäisiä pannukakkupinoja.

Ohjaan pitkäharjaisen puoliveriseni laukkataipaleelle kohti tallia. Hiekka ropisee hevosten kavioista mereen. Täydellinen päätös täydellisten maisemien retkelle.

Neil Mouat pitää vaimonsa kanssa hevostilaa ja vuokraa mökkejä Punakaikissa, eteläsaaren länsirannalla kaukana kiireestä. Lähimmälle bensa-asemallekin on matkaa sata kilometriä. Vuokramökkien ikkunoista avautuu maisema merelle. Pilvettöminä öinä kannattaa katsella taivaalle: Linnunrata erottuu selvästi.

Uusi-Seelanti on mainio ratsastusretkien kohde. Hevostiloja löytyy ympäri maata ja ratsastusmaastot ovat upeat. Queenstownin kupeessa Dart Stables -talli järjestää päiväretkiä Sormusten herra -elokuvien kuvausmaisemiin. Pohjoissaarella lähellä Aucklandia Murawai Beach Horse Treckin reitit vievät upealle mustalle hiekkarannalle.

Katselemme puuta, jonka rakentaminen maksoi miljoona dollaria. Se ei ole mikään tavallinen tammi vaan Bilbo Reppulin pyöreäovisen kotikolon päällä kasvava puu. Taru sormusten herrasta -trilogian kuvausten jälkeen puu piti vielä nuorentaa Hobitti-elokuviin. Tuotantoyhtiö rakennutti puusta pienemmän version ja tilasi käsin valmistetut lehdet Taiwanista asti.

Kun ohjaaja Peter Jackson aikoinaan näki pienten kukkuloiden koristaman maiseman Matamatassa, parin tunnin ajomatkan päässä Aucklandista, hän tiesi heti, että The Hobbiton (Hobittila) oli rakennettava tänne. Onkin vaikea kuvitella paikkaa, johon tanakoiden hobittien kylä sopisi paremmin.

Jackson kuvasi elokuvia eri puolilla Uutta-Seelantia, mutta kylä on ainoa paikka, jossa lavasteet on säilytetty. Alueelle järjestetään opastettuja kierroksia useasti päivässä.

Muut paikat pitää matkailijan etsiä luonnosta. Hobittilan ohella parhaana pidetään Tongariron kansallispuistoa Mordor-maisemineen. Queenstownin lähellä The Remarkables -vuoristossa kuvattiin Hämypuron laakson kohtaus. Jacksonin kotikaupungissa Wellingtonissa Weta Studios tarjoaa opastettuja kierroksia elokuvien tuotantokulisseihin, ja Wellingtonin lähellä on kuvauspaikkoja. Aivan täydellisinä elokuvien fantasiamaisemia maasta ei sentään löydä: kävijä saa käyttää myös mielikuvitustaan.

Suomesta Uuteen-Seelantiin pääsee lentämällä esimerkiksi Kuala Lumpurin, Dohan tai Hongkongin kautta. Meno-paluulennot saa yleensä edullisimmillaan noin 800-900 eurolla. Joskus lennot voi saada huippuhalvalla, noin 700 eurolla.

Uusi-Seelanti on hyvä maailmanympärimatkan etappi. Sieltä on lentoyhteyksiä myös esimerkiksi eteläisen Tyynenmeren paratiisisaarille.

Paras tapa kiertää maata on vuokrata matkailuauto. Tasokkaita mutta hintavia (alkaen runsaat 200 e/vrk) matkailuautoja tarjoavat muun muassa KEA Campers ja Maui. Pakettiautoista ja farmareista tehtyjä edullisempia autoja (alkaen jopa 25 e/vrk) tarjoavat esimerkiksi Lucky Rentals, Hippie Camper ja Mighty Campers.

Bussiyhteydet ovat hyvät. Intercityn reiteille saa liput edullisesti varaamalla etukäteen netistä (intercity.co.nz). Bussipasseja myyvät muun muassa Naked Bus (nakedbus.com/nz/bus/) ja Kiwi Experience (kiwiexperience.com).

Pohjoissaaren ja Eteläsaaren välillä on lauttayhteys. The Bluebridge Cook ja Interislander vievät autoja ja matkustajia Pictonin ja Wellingtonin välillä useasti päivässä. Ruuhkasesonkina varaa paikka etukäteen. Maansisäiset lennot ovat käteviä, jos aika on tiukalla. Air New Zealand lentää Aucklandista yli 20 kotimaankohteeseen.

Teltassa tai asuntoautossa voi yöpyä monissa paikoissa mutta ei missä tahansa. Matkailijoiden ennen harrastama maksuton leiriytyminen on herättänyt paikallisissa närää, kun kävijäruuhka ja roskaaminen ovat kasvaneet. Nyt free campingia voi harjoittaa vain kysymällä erikseen siihen sopivista paikoista. Valtion ylläpitämillä Department of Conservation -leirintäalueilla (doc.govt.nz) on teltta- ja asuntoautopaikkojen lisäksi joskus vuokramökkejä. Vessat, suihkut ja keittiöt ovat näillä alueilla yhteisiä. Asuntoautopaikka DoC-alueella maksaa alkaen 10 e/vrk.

Kaupalliset lerintäalueet, kuten TOP 10- ja Kiwi Holiday Park -ketjut, ovat melko hintavia, mutta niissä on yhteiskeittiöiden ja kylpytilojen lisäksi usein uima-altaita, minigolfausta ja pyykkitupa.

Paras aika mennä Uuteen-Seelantiin on lokakuusta huhtikuuhun. Turistisesonki on kiwien lomakaudesta johtuen kiihkeimmillään joulu–tammikuussa. Talvisin eli kesäkuusta elokuuhun ilma voi muistuttaa Suomen marraskuuta. Talvella ruuhkaa on vain hiihto- ja laskettelukohteissa, kuten Queenstownissa ja Wanakassa.

Keskikesällä lämpötila on 20–30 asteen välillä. Pohjoissaarella on usein eteläsaarta lämpimämpää.

Uutta-Seelantia kiertäessä säästää paljon, jos valmistaa ateriat itse. Matkailuautoissa on usein keittomahdollisuus, ja monilla telttailu- ja leirintäalueilla on yhteiskeittiö ja usein grillikatoksia. Countdown-ketjun ruokakaupoissa on loistava valikoima. PAKnSave on valikoimaltaan suppeampi mutta edullinen. Kesäisin tienvarsikojuissa myydään hedelmiä ja vihanneksia suoraan tiloilta.

Maassa kannattaa tutustua paikallisiin viineihin ja oluisiin. Juomia saa ruokakaupoista tai suoraan viinitiloilta ja panimoista.

Fiineimmät ravintolat sijaitsevat suurimmassa kaupungissa Aucklandissa. Viinitiloja kannattaa kierrellä etenkin Pictonin, Blenheimin ja Nelsonin tienoilla. Pienpanimoja löytyy esimerkiksi Nelsonista.

Maan molempia pääsaaria kannattaa kiertää, mutta varsinkin upeaan eteläsaareen kannattaa varata ainakin kaksi viikkoa aikaa.

Maan pohjoisosissa sijaitseva suuri lahti on maisemiltaan kuin sekoitus Turun saaristoa ja Fidžin pikkusaaria.

Waitomon isoissa tippukiviluolissa (waitomo.com) näkee isoja tippukivimuodostelmia ja loistematoja, jotka näyttävät luolan seiniin kiinnitetyiltä pikkuruisilta ledvaloilta.

Pohjoissaaren pohjoiskärjestä löytyvät Uuden-Seelannin upeimmat rannat. Hiekkaranta tuntuu jatkuvan horisonttiin asti, ja valtavat dyynit näyttävät surrealistisilta.

Keskellä eteläsaaren erämaita sijaitsevan järven etelärannalla on yöpymisalue matkailuautoille. Pilvettömänä yönä tähtitaivas näyttää taianomaiselta.

Maan korkein vuori sijaitsee Pukakijärven pohjoispuolella. Mt Cookin kansallispuistossa on helpohkoja päivävaelluspolkuja, joilta on upeat näkymät vuorelle ja läheiselle jäätikölle.

Artikkeli on julkaistu alun perin Mondo-lehdessä vuonna 2015.