Me kaikki, jotka ehdimme mökkikaranteeniin ennen kuin sinne lähtö kiellettiin, saimme jälleen kerran kokea –  öiden muuttuessa pikkuhiljaa aina vain valoisemmiksi  –  sen taianomaisuuden, mikä liittyy meidän yksinkertaiseen mökkielämäämme luonnon keskellä.

Mökkeily on saunomisen ohella yksi niitä harvoja supisuomalaisia elämäntapoja, joista saisimme olla paljon ylpeämpiä kuin osaamme ollakaan. Ne muualta tulleet, jotka ovat päässeet oikeasti tuntemaan suomalaista mökkielämää, ovat meille usein siitä melkeinpä kateellisia, niin ainutlaatuisena he sitä pitävät.

Kun ranskalainen lähtee lomalle suvun tai perikunnan vapaa-ajanpaikkaan, parhaimmillaan se on ihana vanha huvila meren rannalla tai huolellisesti entisöity maalaistalo kauniissa maaseutumaisemassa tai joskus hurmaava vanha mylly puron reunalla. Niissä vietetään aikaa yhdessä herkutellen, seurustellen, liikkuen sekä nauttien lähiseudun kulttuuritarjonnasta ja puuhaten kaikenlaista ”sivistynyttä”.

Mutta ranskalaisella ei ole aavistustakaan siitä, mitä on luontoyhteys järvenrannalla ja metsän keskellä, mitä on istua saunan hämärässä ja katsoa ikkunasta järvenpintaa ja rantakoivua, pulahtaa laiturilta veteen valoisassa kesäyössä ja kuulla kuovin ääntä järvellä aamuvarhain. Tai mitä on löhötä auringossa rantakalliolla kuulematta muuta kuin linnunlaulua, veden liplatusta tai tuulen huminaa puissa. Tai kokea muikut verkosta, savustaa ne rannassa ja nauttia uusien perunoiden kanssa: täydellistä gourmet’ta!

Vuosia Suomessa viettävät ranskalaisdiplomaatit pääsevät useimmiten kokemaan tämän suomalaisuuden ytimen. Aluksi he eivät ymmärrä siitä mitään, mutta kun he viimein pääsevät jyvälle mökkielämän syvimmästä merkityksestä, se kolahtaa niin taianomaisena, että sen jälkeen he palaavat yhä uudelleen Suomen kesään.

Marraskuussa Suomesta on parasta paeta jonnekin, mutta kesää ei tulisi mieleenkään viettää missään muualla kuin Suomi-paratiisissa kaukana ruuhkaisen Euroopan tungoksesta.

Luojan kiitos nyt näyttää siltä, että viimeistään koronavirus on synnyttämässä suomalaisen mökkielämän uutta tulemista, jossa olemme taas löytämässä ainutlaatuisen kesänviettotapamme. Se näkyy sekä mökki- että rantatonttikaupan kasvuna ja vuokramökkien kysyntänä.

Mökki-momentum on tilaisuus, jota ei saa maakunnissa hukata. Nyt on pantava vauhtia rantakaavoihin ja lupakäsittelyyn sekä tontti- ja talopakettien markkinointiin. Myös yhä suositumman lähiruoan saantia tulee tehostaa.

Minun mökkikaranteenini suurin draama oli, kun kyläkauppa sulki ovensa  –  juuri kesken korona-aikaa, jolloin liikkumista piti rajoittaa. Sivumennen sanoen uskomatonta tilannetajun puutetta S-ryhmältä, joka mainoksissaan ratsastaa vanhan osuuskauppaliikkeen jaloilla periaatteilla solidaarisuudesta ja välittämisestä.

Toivottavasti hurahdamme taas ihanaan mökkeilyymme, jota muut kadehtivat. Se synnyttäisi maakunnissa uutta vipinää samalla kun koronapirulaisen kiusaamina me kaikki saisimme aitoa hyvinvointia.