Ranskan television pääkanavalla oli mielenkiintoinen uutinen Yhdysvalloista. Kirjeenvaihtaja kertoi, miten amerikkalaisten pyhättöjä, suuria ostoskeskuksia, puretaan nykyisin. Hänen mukaansa jenkit ovat alkaneet suosia pienempiä kaupparyppäitä – tai yksinkertaisesti keskustan kauppoja siellä, missä niitä on. Esimerkkinä hän näytti pikkukatua, jonne oli ilmestynyt poikkeuksellisen paljon kauppoja.

Tätä elävää katua amerikkalaiset nyt ihastelevat kuin jotakin ihmettä. Eikö kukaan ole kertonut heille Euroopasta, missä tämä on keksitty jo aikoja sitten? ironisoi ranskalaistoimittaja.

Niinpä. Ranskassa ei peltomarkettien eikä ostoskeskusten ole koskaan annettu näivettää kaupunkien keskustoja. Presidentti Jacques Chiracin kaudella 1990-luvun puolivälissä säädettiin laki, joka pakotti jokaisen jättimarketti- ja kauppakeskushankkeen osalta tekemään tutkimuksen sen vaikutuksesta kaupan rakenteeseen. Lain myötä kaupunkien keskustat pysyivät elävinä ja houkuttelevina, kun niiden liepeillä lisääntyvät kaupan keskittymät saatiin estetyksi.

Lakia löysättiin presidentti Nicolas Sarkozyn kaudella, mutta kaupan keskittymille asetettiin muita sääntöjä. Vasta nettikauppa on tehnyt hallaa Ranskan kaupunkien eläville ja viiihtyisille keskustoille. Mutta sen myötä myös jättimarketit ja ostarit ovat saaneet syödä omaa lääkettään.

Suomen ostari-innostus ei ota laantuakseen nettikaupasta huolimatta tai edes senkään vuoksi, että kaupunkien keskustojen tyhjeneminen ei voi enää jäädä keneltäkään huomaamatta, kun tyhjät liiketilat tekevät keskustoista ankeita ja rumia. Milloin niin käy Helsingissä?

Kerran soitin Euroopan suurimman markettiketjun ­Carrefourin pääkonttorille. Kun esittelin itseni, kuului innokas huudahdus: Finlandaise? Suomalainenko? Yllätyin, sillä tavallisesti saan aina korjata luuloa, että langan päässä on Hollandaise, hollantilainen, niin outo on Finlandaise ranskalaiselle. Ihmettelin, miten meidät Carrefourilla tunnetaan.

–Ah, bien sûr! Totta kai! Jos emme halua mennä opintomatkalle Yhdysvaltoihin asti, menemme Suomeen.

Siinäpä se: Suomi, keskitetyn kaupan ja markettien luvattu maa!

Vasta ilmastohuolet ovat alkaneet meilläkin jarruttaa peltomarketti-intoa. Mutta ei kauppakeskushuumaa. ”Mooleista” on tullut pyhättöjä, joissa amerikkalaiseen malliin vietetään sunnuntaitkin.

Jos rapakon takana aletaan jo tehdä takapakkia ja huomata elävän kaupunkikeskustan arvo ja houkuttavuus, meillä ollaan amerikkalaisempia kuin jenkit itse. Kaiken kukkuraksi samat ketjukaupat toistavat ostareissa toisiaan, useimmiten halvan työvoiman maista tulleella tavarallaan.

Ranskassa kaupat ovat kiinni sunnuntaisin. Vain turistialueet saavat erikoisluvan pitää silloin kauppoja auki, ja ­siitäkin on keskusteltu kiivaasti.

– Me haluamme pitää kiinni eurooppalaisesta elämänmuodosta, eikä siihen kuulu haahuilu kauppakeskuksissa sunnuntaisin, sanovat monet tunnetut poliitikot.

Mitä eurooppalaisen elämänmuotoon sitten kuuluu sunnuntaisin? Ranskassa ainakin pitkä ja herkullinen sunnuntailounas joko ystävien tai suvun kanssa, pyöräilyä tai muuta liikuntaa tai taidenäyttelyissä käyntiä.

Entä suomalaiseen? Kyllä meillä ennen lähdettiin ainakin sunnuntaikävelylle, mutta hyvin usein myös metsään luonnonhelmaan. Suomi on niitä harvoja paratiiseja, joissa metsä on jokaisen kaupunkilaisenkin ulottuvilla, ja sitä meiltä kadehditaan. Emmekö todellakaan näe metsää puilta?

Kannattaisi varmaan palata ostareilta luonnon helmaan. Sellaista mahdollisuuttahan ei juuri muualla ole.