Vaeltelu Strasbourgin La Petit Francen kujilla on aina yhtä miellyttävä kokemus: Ill-joen padotut haarautumat virtaavat kohisten hyvin hoidettujen hirsikoristeisten, paanukattoisten ristikkotalojen välistä. Pieniruutuisten ikkunoiden edessä punaisina hehkuvat pelargoniapehkot roikkuvat heijastuen veteen, jossa ylväät joutsenet uivat pareittain. Suuren kaupungin sydämessä aika tuntuu pysähtyneen ihmisen kannalta oikeaan kauteen.
Kun astuu sisään vaikka Lohkäsin vaatimattomasta ovesta, istuu asiaankuuluvan epämukavilla alsacelaistuoleilla ikivanhan kaakeliuunin kupeessa ja pyytää emäntää tuomaan konstailemattoman aterian päätteeksi maakunnan kuulua lemuavaa munster-juustoa, nauttii sitä maalaisleivän ja kuminansiementen kanssa niin kuin on aina tehty ja siemaisee vihreästä alsacelaislasista gewurztramineria, on helppo kuvitella, että täsmälleen näin on tässä samassa paikassa tehty jo vuosisatojen ajan.
Siinä on yksi syy, miksi matkailijat pitävät niin paljon Strasbourgista. Sen vanhan keskustan ilmapiiri ja hyvin säilynyt idylli onnistuvat rauhoittamaan hektisen elämän täydellisesti. Virtuaalimaailma on valovuosien päässä sen herkku- ja yöpaikoista.
Vanhan idyllin arvo ymmärrettiin ajoissa
Brysseliä, Strasbourgia ja Luxemburgia käsittelevän kirjan kimpussa kesän pilatessani olen siunannut Strasbourgin kaupunginisiä siitä, ettei vaurastuminen noussut heillä hattuun. He ymmärsivät ainutlaatuisen idyllin arvon jo vuosikymmeniä sitten, jolloin monissa paikoissa vanhat rötisköt pistettiin mataliksi ja korvattiin keskinkertaisilla kenkälaatikoilla, joita yksikään turisti ei tule katsomaan ja jotka tekevät kaupungista sieluttoman ankean sen asukkaillekin.
La Petite France oli surkeaakin surkeampi paikka vielä 1970-luvulla. Se oli kaupungin köyhimpiä osia, kasapäin 1500-luvun taloja hirveässä kunnossa ilman mukavuuksia ja mitään hohtoa. Entisessä nahkurien kaupunginosassa saattoi vieläkin kuvitella veden ääressä työstetyn nahkan kamalan löyhkän.
Meillä kaikki olisi tuikattu hetkeäkään epäröimättä tuleen. Aina kaupankäynnin päälle ymmärtäneessä Strasbourgissa idylli nähtiin hyvänä investointina. Nyt tämä hirvitys vetää neljä miljoonaa turistia vuodessa ja on nostanut Strasbourgin Euroopan kaupunkimatkakohteiden Top 10 -joukkoon.
Suomi menetti paljon purkamisvimmassaan
Siinä, missä suomalainen on tehnyt pikavoittoja purkamalla ja rakentamalla paikalle mitäänsanomattomia laatikkoja tai jopa paikkaan sopimattomia torneja, jättänyt jälkipolvet vaille historiaa ja sylin täyteen ongelmarakennuksia, on muualla Euroopassa vanhat, pommituksilta säilyneet rötisköt otettu hyvään bisneskäyttöön.
Juuri ne houkuttelevat. Kannattaa käydä yöpymässä Strasbourgin Hôtel du Corbeaussa ja nähdä, miksi. Hotellin aulassa on kuva siitä rauniokasasta, josta tämä Euroopan hotellien helmi päätettiin nostaa.
Vanhan purkamisvimmassaan Suomi on menettänyt suuren matkailuvaltin, mutta vähissä jäljellä olevissa pitäisi viimeinkin nähdä mahdollisuus. Lähimatkailu nostaa päätään, ja suomalainenkin olisi halukas nauttimaan myös kotimaassa siitä, mitä se löytää muualta Euroopasta. Ei vanhaa kannata virastokäyttöön kunnostaa, vaan panna investointi tuottamaan strasbourgilaisten tavoin.
Hyvät kohteet Suomessa
Jotkut ovat jo hoksanneet: Menkää ja yöpykää ihastuttavassa Langin kauppahuoneessa Raahessa, herkutelkaa viikonloppuna ainutlaatuisessa Loviisan Kappelissa ja nauttikaa suussa sulavista kakuista Porvoon Helmi-kahvilan idyllissä. Niissä on vanhasta osattu tehdä valtti. Niihin vien tai neuvon aina nirppanokat ranskalaisetkin – ja aina saan ihastuneita kiitoksia.
