Ehkäpä oli jo aikakin, huokaisi moni, kun 70 vuotta edellisten kruunajaisten jälkeen Isoon-Britanniaan saatiin uusi hallitsija.

Charles III sai valmistautua suureen päiväänsä huolellisesti, sillä hän kasvoi vastuuseen äitinsä varjossa niin pitkään, että hänestä ehti tulla maan pitkäaikaisin kruununperijä.

Kuningas Charlesin kruunajaiset osuivat aikaan, jolloin maailma ja Iso-Britannia ovat suuressa murroksessa. Imperiumin raunioille rakennettu kansainyhteisö voi vielä Elisabet II:n aikaan hyvin ja laajeni, kun monet entiset siirtomaat itsenäistyivät ja liittyivät järjestöön. Siitä kasvoi brittiläinen yhteistyöjärjestö, jossa aurinko ei koskaan laskenut ja jonka taivaalla loisteli itse kuningatar.

Kansainyhteisöön on 2000-luvulla liittynyt enää kolme valtiota. Moni maa myös harkitsee sanovansa goodbye. Karibialla seurasta on jo erottu, ja Australiassa pohditaan. Moni maa voisi jäädä kansainyhteisöön, mutta kuningasta he eivät enää halua valtionsa päämieheksi.

On hovissa omiakin haasteita: skandaaleita, kohuja, riitoja. Elisabetin taidot ja persoona pitivät hovia pystyssä, kun tuulet ja muutosvaatimukset olivat kovimmillaan, mutta nyt on uusi aika ja tilanne.

Tuleeko Charlesista äitinsä tapaan koko kansan hallitsija ja Britannian vaikutusvallan tae maailmalla? Kuningas on aloittanut työnsä hyvin, mutta edessä on sumuinen tulevaisuus, jossa haasteet eivät helpota. Maailman seuratuimman hovin ympärillä pyörivä mylly on armoton. Yhä useampi myös kyseenalaistaa hovin oikeutuksen.

Kruunajaisten huuma on kaunis mutta lyhyt.