Englantilainen koulusysteemi on aika armoton: opintie alkaa varhain ja palella pitää, pojat vaeltavat koulu-univormujen bermuda-pituisissa pöksyissä läpi talven, tytöt polvimittaisissa vekkihameissa, polvisukat jalassa kummillakin. Kintut kananlihalla on kaikkein yhteinen muisto. Englanniksi muuten ihanasti goose pimple, eli hanhen näpyillä.
Cambridgen herttuapari etsi sopivaa koulua pitkään ja päätyi Thomasiin monestakin syystä. Sillä on hyvä maine, se sijaitsee aika lähellä Kensingtonin palatsia ja sinne astellee aikanaan myös Georgen nyt kaksivuotias pikkusisko Charlotte. Parivaljakko saa pysytellä yhdessä, eikä joudu sukupuolierotteluun.
Thomasin koulun perustivat vuonna 1971 David ja Joanna Thomas. Kyseessä ei siis ole mikään perinteiden ja ikiaikaisen tapojen painama laitos. Koulua johtavat nykyään heidän kaksi poikaansa Ben ja Tobyn. Oppilaita on kolmella asteelle yhteensä 540, lukukausimaksu vaatekuluineen on noin 7 000 euroa. Talossa noudatetaan Britannian yleistä opintosuunnitelmaa, mutta panostetaan erityisesti taiteeseen, urheiluun ja ulkoiluun. Siellä opetetaan kuvataiteiden lisäksi teatteria, balettia, musiikkia, tietotekniikkaa ja ranskaa.
Esitteessä koulu määrittelee olevansa iloinen, dynaaminen ja elämänmyönteinen.
Ei sydänystävää
Koululla on omat teesinsä. Yksi tärkeimmistä kuuluu, että hyviä ystäviä pitää olla paljon, sydänystävyyksiä ja klikkiytyimisä pyritään välttelemään. Keskeisiä arvoja ovat ystävällisyys, huomaavaisuus, nöyryys ja luottavaisuus. Ja se, että koulussa opittaisiin antajiksi, ei ottajiksi.
Suomalaisen korviin tuo voi kuulostaa melkein new age -terminologialta, mutta englantilaisten sisäoppilaitosten kurissa, rangaistuksissa, vilussa ja nokkimissysteemeissä varttuneille yläluokan kasvateille se tarkoittaa lähinnä ihmismäistä inhimillisyyttä.
Koulun oppimistulokset ovat olleet hyviä. Moni on jatkanut matkaansa maan parhaisiin collegeihin ja yliopistoihin. Koulussa solmitut ystävyydet ovat kantaneet aikuisuuteen asti. Brittilehtien esiin nostamat entiset oppilaat ovat kaikki kulttuurin ja viihteen meille aika tuntemattomia nimiä – ja tyttöjä.
Balettitossut jalkaan
Ennen syyskautta hoidettavien pakollisten hankintojen lista sisältää 24 kohtaa. Housuja, paitoja, jumppereita, sukkia, kenkiä, ulkoiluasuja, taitelijan työtakki – ja balettitossut. Balettitunnit tanssitaan Royal Academy of Dancen opissa.
Prinssi George näyttää juuri sellaiselta naperolta, jollaisen kaikki mummit ja vaarit haluaisivat lapsenlapsekseen. Veikeät ilmeet, tarmoa, silmät täynnä intoa, kujeita ja oivallusta, tukka pörrössä tai karvalleen paikalleen suittuna. Jäljellä on vielä lapsuuden pulleutta ja poskien rusoa.
Mummoihmisten sydäntä ovat kourineet tarinat Katen ankarista kasvatusperiaatteista: räyhätä ei saa, ihmisiä katsotaan silmiin ja tervehditään, aikuisille puhutaan nätisti, pokata pitää, pikkusiskoa ei kiusata, koiraa ei kiskota korvista, herkkuja ei rohmuta, näpit irti nameista! Ja jos sääntöjä rikotaan, rangaistuksia seuraa: nukkumaan ilman iltapalaa, lastenohjelmien katselukielto ja muuta ikävää.
Taustalla on tietenkin Georgen vanhempien kokemuksellinen tieto siitä, että silmätikkuna olo jatkuu läpi elämän, kännykkäkameroita on joka puolella, kaikki sujuu paremmin, jos erikoisasemaan totuttautuu alusta pitäen, askel askeleelta pullerotaaperruksesta lähtien.
Turvatoimet?
Cambridgen herttuatar on jo tavannut Georgen tulevien koulukavereiden vanhempia. Nämä ovat totta kai ilahtuneita siitä, että heidän jälkikasvunsa varttuu yhdessä tulevan kuninkaan kanssa. Ei opetuksen taso siitä ainakaan alene, ja tulevaisuudessa yhteyksistä voi olla arvaamatonta iloa.
Mutta turvallisuuskysymyksiä he miettivät: onko prinssi koulussa turvallisuusriski, miten mahdolliset erikoisjärjestelyt ja uhkatilanteet vaikuttavat koulun arkeen? Ja kohdellaankohan pikku-Georgea todella samalla tavalla kuin muita lapsia: samaa ruokaa, samat säännöt, samat vaatimukset.
Jossain haastattelussa Catherine huokaa, että Georgella ei voi olla aavistustakaan, mitä kaikkea koulun oven avaaminen tarkoittaa ja miten pitkään sitä tietä tallotaan. Mutta ei yhdelläkään nelivuotiaalla ole.
Lue myös:
