Torstaina 8.9.2022 Buckinghamin palatsin virallisella Twitter-tilillä julkaistiin kuningas Charles III:n lausunto, jossa hän kertoo äitinsä poismenon olevan suuri suru koko perheelle, ja että heitä lohduttaa tieto siitä, miten kunnioitettu ja rakastettu kuningatar oli.

Kun kuningatar Elisabet II (1926–2022) piti toukokuussa 2021 parlamentin avajaispuhetta 33 päivää puolisonsa prinssi Philipin kuoleman jälkeen, yksi asia poikkesi edellisistä, yli kuudestakymmenestä samanlaisesta tilanteesta: pienempi valtaistuin hallitsijan istuimen viereltä oli siirretty pois.

Kolmasti prinssi Charles oli istunut sillä, kun prinssi Philip ei vuoden 2016 jälkeen enää osallistunut vuosisatoja vanhaan seremoniaan. Poika oli myös saatellut äitinsä pitämään puhetta, joka esittelee kulloisenkin hallituksen päätavoitteita. Niin Charles teki nytkin, mutta asettui sitten istumaan Cornwallin herttuatar Camillan viereen pari metriä syrjemmälle, molemmilla maskit kasvoillaan.

Pandemia vaikutti seremonian kulkuun Edinburghin herttuan kuolemaa enemmän, osallistujien määräkin oli karsittu kuudennekseen. Silti jokainen katsoja mietti: miten Charles tulee toimimaan hallitsijana?

Hän on perinnetetoinen, tuntee tuskin tarvetta järkyttää ikiaikaisia rituaaleja, mutta kuinka vaikeaa hänelle on hallituksen viestinviejän rooli? Elisabet aloitti sen 25-vuotiaana, Charles on nyt 73, tottunut lausumaan omia mielipiteitään.

Kuninkuus on Charlesin kohtalo, joka on seurannut häntä lapsesta lähtien.

Kuningatar Elisabet on sanonut, että näkyminen ja osallistuminen on tehtävistä tärkein: pitää olla mukana kansalaisten arjessa ja tukea hyväksi katsomiaan asioita, vierailla kouluissa, sairaaloissa, laitoksissa, ihmisten harrastusten parissa, muistaa menetyksiä kokeneita, kannustaa ja välittää. Vain siten voi hankkia oikeutuksen monarkian olemassaololle.

Sitä tehtävää Charles on toteuttanut kaikki nämä vuosikymmenet.

Monet kuninkaallisista ovat nuorina kapinoineet kohtaloaan vastaan, sitten aikuistuneet, motivoituneet ja ryhtyneet osaksi kuningashuonetta. Vaikeinta on ollut kakkospojiksi syntyneillä, näillä jotka ovat tulevan hallitsijan varakappaleita. Toissijaisia, kuten prinssi Andrew ja Harry ja vaikkapa Tanskan prinssi Joachim.

Walesin prinssi Charlesin kapinointi jäi aikoinaan tyngäksi. Siihen sisältyi närää teutonisen maskuliinisen isän vaatimuksia kohtaan, pelkoa omasta riittämättömyydestä, epävarmuutta puolison valinnassa ja kauhua siitä, ettei voi edistää tärkeinä pitämiään asioita. Hän varttui kuninkaallisuuden vanhanaikaisessa pakkopaidassa, jossa omille taipumuksille ja toiveille ei ollut sijaa. Aika hyvin Charles on silti ehtinyt luoda nahkansa, tehdä omia valintoja, korjata virheitään ja aikuistua.

Hänen pojallaan prinssi Harrylla tie ei ole kulkenut yhtä tasaisesti.

Harry kuvailee tuoreessa podcastissa elämäänsä hovissa kärsimykseksi, katseiden kohteena olemista Truman Show’ksi ja eläintarhan eläimen osaksi. Hän syyttää siitä Charles-isänsä ja tämä vanhempien oppien mukaista rakkaudetonta kasvatusta.

Harry itse asiassa puhuu yhdestä syvälle brittimonarkiaan sisäänrakennetusta asiasta.

Nuorta Charlesia pidettiin itsesäälisenä, pessimistisenä, ukkona syntyneenä ja kaavoihin kangistuneena erakkona ja eksentrikkona, edwardinaikaisena hippinä, joka puhelee kasveilleen, kun ei saa ihmisiin kontaktia. Äitiinsä hän suhtautui hermostuneesti ja pelkäsi isäänsä.

Näin puhuttiin 40 vuotta sitten – ja nyt nähdään, että Charles olikin usein aikaansa edellä!

Hän varoitti öljyn ylivallasta länsimaisessa elämäntavassa jo 1970-luvulla. Hän puhui ilmastonmuutoksen vaaroista ja lajikadosta, napajäätikköjen sulamisesta ja sademetsien tuhosta – siitä miten Telluksen kantokykyä koetellaan. Hän aloitti 30 vuotta sitten luomuviljelyn omilla maillaan – nykyisin Duchy Originals on 250 luomutuotteen menestystarina, joka pelastaa pientuottajia ja pikkukyliä Cornwallissa, ruokkii käsityöläisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Hän vastusti vanhan rakennuskannan tuhoamista ja ajoi kierrätyksen ideaa rakentamisessa.

Prince’s Trust -hyväntekeväisyysjärjestö, jonka Charles perusti 1970-luvulla, ryhtyi jo alussa tukemaan kyydistä pudonneita nuoria miljoonalahjoituksin, se rahoitti musliminuorukaisten ottamista mukaan brittiyhteiskuntaan. Viimeksi säätiö kanavoi miljoonia Punaisen Ristin kautta pakolaisleirien syyrialaisten avustamiseen Jordaniassa.

Haastatteluissa prinssi on puhunut siitä, että yliviritetty tehokkuus nielaisee kulttuurin: autot ja tietokoneet eristävät ihmiset toisistaan ja luonnosta, ja että teknologia on hyvä renki, mutta kurja isäntä: vauhtisokeus tuhoaa korvaamattomia asioita.

Charles on ehdoton geenimanipulaation ja kantasolututkimuksen vastustaja, joka kirittää lääketeollisuutta keksimään, miten antibioottien käyttöä voisi vähentää, myös eläintuotannossa. Hän potee syvää kelmukauhua ja muovi-inhoa.

Hän omistaa niin laajoja alueita Skotlannin nummilla, että on pystynyt suojelemaan tiettyjä kasveja ja eläimiäkin lajikadolta.

Tulevasta hommastaan hän hihkaisi nuorena: ”En halua, että lapsenlapseni tulevat sanomaan, että miksi hitossa ette tehneet mitään järkevää maapallon eteen!”

Vuonna 1969 hän sanoi, että niin kauan kuin en ota itseäni liian vakavasti, luulisin pärjääväni. Ja parikymmentä vuotta myöhemmin: ”Suurin ongelmani on se, että välillä innostun liikaa, kun yritän mielestäni parantaa asioita.”

”Opin hommani apinoiden tapaan – tarkkailemalla vanhempiani. Ja vakavammin: minun täytyy joka hetki hakea oikeutus olemassaololleni. Jokin niin outo instituutio kuin monarkia selviää vain, jos se ottaa ihmiset huomioon. Loppujen lopuksi: jos ihmiset eivät halua sitä säilyttää, he eivät halua. Ja siinä kaikki.”

”Uskon, että tehtäväni on auttaa, rohkaista, varoittaa, neuvoa, ilahduttaa, jos suinkin mahdollista. Kantaa huolta ja osoittaa kiinnostusta.”

Koska tällä kruununperillisellä oli paljon mielipiteitä ja valtava verkosto, hän oli halunnut vimmatusti kysellä ja vaikuttaa. Virkamieskunta kutsui heitä muistioilla, kirjeillä ja julkilausumillaan pommittavaa kruununperillistä kuninkaalliseksi häiriköksi – ja maan parhaiten informoiduksi lobbariksi. Charles piti yhteyttä poliitikkoihin, monista on tosin ehtinyt vuosikymmenien kuluessa tulla jo entisiä vallanpitäjiä. Dalai-lamaa hän tapasi usein.

Charlesin lapsuuden suuri ihanne ja tukipilari oli lordi Louis Mountbatten, joka oli prinssi Philipin vuonna 1900 syntynyt eno ja Charlesin kummisetä, eräänlainen korvike-isä.

Naisasioissa Mountbatten neuvoi kummipoikaa ihastumaan, hankkimaan kokemuksia ja pelehtimään jännittävien naisten kanssa, mutta kruununperillisenä pitää avioitua siniverisen neitsyen kanssa.

Charles otti lordin ohjeista vaarin.

Camilla Shands ja Charles tutustuivat yhteisten ystävien kautta 50 vuotta sitten, alkoivat seurustella vuonna 1972 – Mountbatten tarjosi nuorelleparille kartanoaan salaisten tapaamisten paikaksi.

Kun Camilla oli menossa naimisiin naistenmiehenä tunnetun Andrew Parker Bowlesin kanssa, Charles lähetti Camillalle kirjeen laivastokomennukseltaan Karibianmereltä, että peru häät! Kirje tuli perille vain viikkoa ennen vuoden seurapiirihäiden päivää.

Mountbatten kuoli IRA:n pommi-iskussa 1979. Charles suri kummisetäänsä valtavasti. Ystävät kutsuivat kahden lapsen äidin Camillan hätiin, kun pelkäsivät Charlesin vaipuvan masennukseen.

Camilla myös keksi, että lady Diana Spencer olisi mitä mainioin puoliso Charlesille.

Useita kiihkottomia, pitkällisiin tutkimuksiin pohjaavia kuninkaallisten elämäkertoja kirjoittanut Penny Junor jossittelee tässä kohdin, että jos Mountbatten olisi elänyt, hän olisi nähnyt, ettei Dianan ja Charlesin liitto voi onnistua ja varoittanut avioitumisesta.

Vuosisadan rakkaustarinaksi nimetty Charlesin ja Dianan avioliitto solmittiin spektaakkelimaisesti miljardien katsojien silmien alla heinäkuussa 40 vuotta sitten. Tärkein asia, perillisten saaminen, toteutui nopeasti: William syntyi 1982, Harry 1984.

Diana ja Charles olivat toivottoman erilaisia, eri-ikäisiä, heitä kiinnostivat täysin erilaiset asiat, odotuksissa avioliiton kumppanuuden suhteen ei ollut mitään yhteistä. Peli yleisön rakkaudesta ja median huomiosta yltyi vastenmieliseksi ja se vahingoitti kaikkia, myös monarkiaa.

Avioliitto päättyi käytännössä vuonna 1986, tosiasiallisesti 1992, vaikka ero tulikin vasta 1995, kun kuningatar ilmoitti, ettei kulisseja voi pitää pystyssä Dianan antaman dramaattisen Panorama-haastattelun jälkeen. Tätä onnetonta, petoksella kalasteltua BBC:n haastattelua puidaan yhä 25 vuotta myöhemmin.

Toimittaja ja BBC ovat pyytäneet anteeksi. Mutta William sanoi lausunnossaan kivikasvoisena, että se ei riitä. Ohjelma kasvatti hänen äitinsä pelkoja, vainoharhaisuutta ja eristäytymistä – eikä sitä saa koskaan enää esittää.

Camilla Parker Bowles siirtyi osaksi Charlesin elämää sitä mukaa, kun kuningatar sen hyväksyi – ja hyväksyihän hän: pragmaatikkona Elisabet näki, että Charlesin tulevaa, maailman yksinäisintä hommaa ei pysty hoitamaan onnettomana, eikä ilman kumppanin tukea.

Mutta ennen kuin lupa avioitumiseen tuli, nurkkaan ajettu Charles terästäytyi ja vaaransi kaiken. Hän ilmoitti, että Camillasta ei neuvotella: hän luopuu kruunusta, jos joutuu luopumaan Camillasta. Häät pidettiin Windsorissa huhtikuussa 2005.

Cornwallin herttuatar on asettunut rooliinsa viisaasti. Hän antaa persoonansa näkyä, lämmön, pilkkeen silmäkulmassa, rennon arkisuuden. Ja sen, että Charles on päällikkö ja tähti, Camilla taas tuki, vierellä kulkija, joka osaa lukea päähenkilön mielialoja paremmin kuin kukaan muu. Ihmiset hoidattavat hankalia asioita hänen kauttaan. Camilla sanoo työnsä olevan kuin häävastaanotto, joka ei koskaan pääty – ystävällistä rupattelua kaikkien kanssa, luovimista, kuuntelemista.

Harmaahapsinen pariskunta nokittaa ahkeruudessa muut kuningashuoneen jäsenet. Kuvista ja videoista välittyy yhdessä tekemisen ilon, omissa nahoissa viihtymisen ja ajankulun tajun ohella myös lievää paniikkia ja yliyrittämistä.

Elämäkerturi Penny Junor on sitä mieltä, että se, millainen monarkki Charlesista tulee, on merkittävästi Camillan ansiota. Camillalta Charles on saanut kaiken sen tuen ja rakkauden, jota on etsinyt koko ikänsä.

Isänsä Philipin kuoleman jälkeen Walesin prinssi ryhtyi ratkomaan monarkian tilaa, toimia ja tulevaisuutta koskevia ongelmia. Kuningattaren työtakkaa piti keventää ja kustannuksia karsia, täytyi keskittää viisaasti. Hän kutsui koolle ydinjoukon, kuningatar Elisabetin, Williamin ja Catherinen pohtimaan jatkoa. Väki oli harventunut, prinssi Philipin eläkkeelle vetäytymisen jättämä aukkokin oli täyttämättä.

Charles ei ehdi hoitaa kaikkea, prinssi Edward sai luvan päättää armeijauransa vasta hermoromahduksen saatuaan.

Charles tiettävästi kaavailee kuninkaallisten linnojen ja kartanoiden avaamista yleisölle – saataisiin lisävaroja ylläpitoon ja se kävisi myös kädenojennuksesta kansalaisille.

Kruununperillinen on murehtinut äitinsä jaksamista ja kantanut oman surunsa taakkaa.

Kipeältä tuntuvat oman Harry-pojan syytökset ja selkäänpuukotus – vaikka vielä enemmän varmasti surettaa nähdä, miten huonosti poika voi, miten silmittömästi tämä vihaa ja haluaa katkoa yhteydet perheeseensä – ja samalla rahastaa juuri sillä: muuta myytävää hänellä ei ole kuin taustansa.

Muutoksen aika on läsnä hovissa, mutta ei estä kuninkaallisia juhlia. Ison-Britannian monarkin syntymäpäivää juhlitaan aina kesäkuun toinen lauantai, oli hallitsijana kuka vain.

Normaalisti monarkkipäivä täyttää Lontoon keskustan, kuninkaalliset vilkuttavat kullatuissa hevosvaunuissa. Katuvarsilla vilkutetaan, puistopiknikeillä skoolataan. Kylätoreilla vietetään vuoden iloisinta juhlaa, joka leviää halki Kansainyhteisön.

Vuonna 2020 pandemia kutisti paraatin Windsorin linnan maille symboliseen mittaan. Kesäkuussa 2021 vietettiin kuningatar Elisabetin 95-vuotispäiviä. Prinssi Philip olisi täyttänyt 100 vuotta 10.6. Se muuttui muisteluksi.

2018 Charles ihmetteli 70-vuotishaastattelussaan sitä, miten päivät kiitävät paljon hurjempaa tahtia kuin ennen.

– Minun tapauksessani on vielä niin paljon tehtävää! Useimmat 70-vuotiaat ajattelevat, että enää ei ole pakko tehdä mitään. Minä taas valmentaudun yhä tehtävääni, siihen mihin olen tavallaan valmistautunut kolmivuotiaasta lähtien, kun äidistäni tuli monarkki.

Hovin sisäpiiriläinen kuvaili Walesin prinssiä samassa jutussa näin: ”Älykkäämpi kuin luulette, lukeneempi kuin tiedätte, valmistautuneempi kuin ikinä voitte arvatakaan.”

Juttua on muokattu. Päivitetty tiedoilla kuningatar Elisabetin kuolemasta 9.9.2022 – Alkuperäinen versio ilmestynyt 9.6.2021