Minulla notkuu pihassa edelleen kolumneissani useamman kerran esiintynyt E39-kopan BMW 525d Touring, aka ”Rapea Bratwursti”. Kyseinen Bemu oli kiukutellut alkuvuonna sen verran paljon, että paaliinvienti oli jo todella lähellä. Akuuttien ongelmien lista alkoi olla huolestuttava: jokin purkaa akkua normaalia nopeammin, käynnistyksen jälkeen moottorin lämmetessä pakoputkesta tulee paljon valkoista savua, jarrut ovat alamitassa ja uusien etujousien myötä keula ui liian matalalla. Jos veisin auton korjaamolle näistä kaikista, edessä olisi mitä luultavimmin tuhansien euron lasku. Tähän autoon en ole enää niin paljon valmis sijoittamaan.

En ole koskaan ollut erityisen kätevä käsistäni. Ajattelin kuitenkin, että nyt jos koskaan pitää opetella, koska oli pakko. Totesin, että nykyaikana Youtubesta löytyy kaikki mahdollinen. Siellä on varmasti E39:stä lukuisia remppavideoita, joissa fiksataan aivan samoja ongelmia kuin minun autossani. Ja niin olikin.

Olin saanut vihiä, että akun purkaminen voisi johtua viallisesta hehkun releestä. Nyt piti enää selvittää, missä se rele sijaitsee ja kuinka vaikeaa sen vaihto olisi. Selvisikin, että rele sijaitsee konehuoneessa apukuskin puoleisen ilmasuodattimen alla olevassa sulakekotelossa. Homma itsessään ei olisi kovin vaikea, mutta uusi rele maksaa yli sata euroa. Totesin, että itse tekemällä säästöä tulisi varmaan satasia.

Toinen iso stressiaihe oli moottorin valkoinen savutus. Lukuisten YouTube-videoiden ja foorumigooglailujen jälkeen päädyin siihen lopputulokseen, ettei moottori varsinaisesti ollut heti laukeamassa. Ongelmakohdat olisivat mitä luultavimmin BMW:n M57-moottorin tyypilliset vikakohteet: jumiutunut AGR-venttiili tai tukkeutunut huohottimen öljynerotin. Päätin tilata kummatkin saksalaisesta verkkokaupasta. Hintaa tuli yhteensä vain noin sata euroa.

Releen vaihto meni kohtalaisen helposti. 20 vuotta vanhat muoviruuvit olivat sulakerasiassa väsähtäneet, mikä aiheutti jonkin verran harmaita hiuksia. Relepalikan vaihdon jälkeen akussa ovat virrat pysyneet, joten vika korjautui sillä. Hyvä minä! AGR-venttiilin vaihto ei sekään ollut kummoinen homma. Öljynhuohottimen vaihdoin samalla uuteen vortex-malliin. Jännitti, miten kävisi, mutta kyllähän se pelitti. Moottori kävi paljon aiempaa nätimmin, vääntöä oli alhaalla enemmän ja savutus loppui. Itse tekeminen siis kannattaa!

Yllämainituista onnistumisista rohkaistuneena päätin kokeilla, josko saisin myös alamittaiset jarrulevyt vaihdettua itse. Olin aiemmin saanut jarrurempasta hinta-arvioksi 700 euroa, joten motivaatiota riitti. Tämäpä ei vaan ollutkaan niin helppo nakki kuin aiemmat rempat. Nyt tarvittaisiin mm. kunnon tunkki, jolla auton saisi ilmaan, ennestään minulla ei ollut edes kunnon työkaluja renkaiden irrottamiseen. Puhumattakaan oikeanlaisista hylsyistä erilaisten pulttien ja muttereiden irrotukseen. Myös oikeanlaisten jarrupalojen ja -levyjen hankinta vaati yllättävän paljon selvitystyötä.

Hintaa oli kertynyt varmaankin lähemmäs 500 euroa ennen kuin auto nousi ensimmäisen kerran ylös ja ensimmäinen pyörä lähti irti. Kevään jousirempan yhteydessä pyöränpultit oli vedetty niin kireälle, että pultit antautuivat mieluummin pyöreiksi kuin suostuivat väkivallalla avautumaan. Sekin pääsi yllättämään, kuinka paljon erilaisia työkaluja ja kirosanoja tarvitaan jonkin vaikeassa paikassa olevan ruostuneen pultin irrottamiseen. ”Rapea Bratwursti” on kyllä nimensä ansainnut…

Seuraavaksi vuorossa olisi uusien jousien ja iskareiden asennus auton jokaiseen nurkkaan. Palikat on jo hankittu, mutta niiden asennuksen taidan jättää ammattilaisille.