Olkaa tarkkana liikenteessä! Virolaiset kaahaavat kuin mielipuolet, tuttava varoittaa, kun kerron perheemme automatkasta Muhuun, Saarenmaalle ja Pärnuun.

Vauhdikasta Tallinnan päässä onkin, mutta liikenne rauhoittuu heti, kun vanhankaupungin mukulakivikadut vaihtuvat asvaltoituun maantiehen. Selkeillä opaskylteillä varustettu nelostie halkoo omakotialueita, joiden rakennuskanta on iloinen sekamelska vanhoja puutaloja ja prameita kivipytinkejä.

Onneksi olemme tankanneet auton jo Tallinnan päässä, sillä matkan edetessä bensa-asemia näkyy yhä harvemmin. Suomalaiset radiokanavat sen sijaan toimivat vielä pitkään kaupungista poistumisen jälkeen. Sääennusteet matkaseurueemme haluaa kuunnella viroksi. Meteorologi lupaa poutasäätä ja 22 astetta, siis kuiva ilmaga ja kakskümmendkaks graadi.

Vajaan parin tunnin matkalla Virtsun satamaan ohitamme lehmien valtaamia aakeita peltoja, ruostuneita vanhoja Ladoja ja käytöstä poistettuja kirkkoja.

Hylätyt tuvat saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Vanhaan aikaan pysähtynyt maisema on ollut monen elokuvantekijän kuvauspaikkana, sillä se muistuttaa Viron vuosikymmenistä neuvostovallan alla.

Kesäviikonloppuisin Muhun saarelle liikennöivät lautat ovat usein ääriään myöten täynnä, kun lomalaiset suuntaavat huviloilleen. Mekin etenemme viimeiset kilometrit kävelyvauhtia, mutta eihän tässä kiire ole. Auringon paistaessa ja meren kimmeltäessä mielestä haihtuu kaikki arkinen hössötys.

Kauneimman näytöksen järjestää ylitsemme lentävä merikotka, jonka ei tarvitse lauttaan jonotella. Rannikkotuulen työntämänä se liitää hetkessä meren yli Muhuun.

Viro onkin monen luontoharrastajan unelmakohde. Keväisin ihmeteltävää tarjoavat saariston muuttolinnut, kesällä villiorkideat ja harvinaiset perhoset.

Muhussa tuntuu kuin hyppäisimme jälleen uuteen maailmaan. Vanhat autiotuvat vaihtuvat kaislakattoisiin hirsitaloihin ja säntillisiin puutarhoihin, joiden viimeistellyt kukkapenkit ja seinänvierustoja koristavat köynnökset kielivät kotiseuturakkaudesta.

Muhulaiset ovatkin ylpeitä kansanperinteestään. Parin tuhannen asukkaan saaressa vaalitaan käsityö- ja kalastustaitoja.

Pysähdymme Liivan kylään lounastamaan uuteen Tuul Resto -ravintolaan, jonka sisustus on hyvä esimerkki virolaisten rohkeudesta. Hillitty skandinaavinen somistaja ei ikinä uskaltaisi yhdistää koko sateenkaaren värikirjoa samaan tilaan, mutta täällä kaikki sointuu kauniisti yhteen.

Kodinomaista tunnelmaa lisää mutkaton palvelu. Emäntä Ingrem Raidjõe tarjoilee kotikylän limonadia sillä aikaa, kun odotamme hampurilaistemme valmistumista. Niitä meille paistaa puutarhan grillikatoksessa Viron parhaaksi kokiksi valittu Kert Ränk.

”Kun avasimme alkukesästä, maksupäätteemme eivät toimineet, eikä meillä ollut ensimmäisenä päivänä ainoatakaan asiakasta, mutta nyt ihmiset ovat löytäneet tänne”, Ingrem kertoo.

Virolaisten suoruus tuntuu suomalaisesta kodikkaalta. Täällä ei sorruta turhiin korulauseisiin, vaan sanotaan asiat niin kuin ne ovat. Ehkä rehellisyys on juuri luonteenpiirre, joka kulttuureitamme yhdistää. Meissä on sitkeyttä, jolla ponnistamme töyssyjen yli. Näillä eväillä on selvitty ankeista sotavuosista ja köyhyydestä.

”Muhussa tärkein taito on oppia elämään murehtimatta. Asioilla on tapana järjestyä”, kiteyttää Ingrem.

Maisema muuttuu rehevämmäksi, kun siirrymme Muhusta siltaa pitkin Viron suurimmalle saarelle, Saarenmaalle. Teiden varsia reunustavat vanhat lehmukset, saarnipuut ja villinä kukkivat punaiset unikot. Georg Otsin tunnetuksi tekemä Saarenmaan valssi avautuu kesäpäivässä aivan uudella tavalla:

Siis pyöritä, lennätä pellavapäätä, kun silmissä leikkivät säkenet lyö. Niin kaunista muual ei löytyä saata kuin Saarenmaan nurmien kesäinen yö.

Aina Saarenmaalla ei ole ollut näin rauhallista. 1200-luvulla maakunnalla oli oma laivasto, jolla tehtiin ryöstöretkiä Itämerelle. Sodissa Saarenmaata on viskottu vuoronperään Ruotsin, Tanskan ja Venäjän keisarikunnan alaisuuteen.

Taistelutahdosta muistuttaa 1200- ja 1300-luvuilla rakennettu Piispanlinna, joka on edelleen Saarenmaan tunnetuin nähtävyys. Mahtipontisten vallihautojen ja muurien ympäröimä linnoitus sijaitsee etelärannikolla Kuressaaressa. Kaunis kylpyläkaupunki on ollut turistien rakastama 1990-luvulta ja Viron itsenäistymisestä lähtien.

Kuressaaren pikkukujia kulkiessa tulee väistämättä mieleen Porvoon ja Rauman kaltaiset rannikkokaupungit. Koristeellisten puutalojen käsityöläispuodeista voi ostaa tuliaiseksi villasukkia, hillopurkkeja ja katajasta veistettyjä soppakauhoja.

Viime vuosina Kuressaari on kehittänyt erityisesti ravintolatarjontaansa. Nautimme cappuccinot kahvila Retrossa, jonka plyysisohvilla ja lankapuhelinten ääressä tuntuu kuin hyppäisi 1960- ja -70-luvuille.

Yöksi majoitumme Georg Ots -hotelliin, joka näyttää vanhan huvilakaupungin rinnalla ensin turhan modernilta. Sisällä arkkitehtuuriset ristiriidat kuitenkin unohtuvat. Tilavista huoneista näkee merelle ja pihan uima-altaalle. Iltauinti hotellin ylellisessä kylpylässä rentouttaa automatkailun jäykistämät lihakset.

Vaikka Viro on pinta-alaltaan vain murto-osa Suomesta, maan upeimpia nähtävyyksiä on mahdoton sulloa lyhyeen lomaan. Saarenmaan kauniilla maaseutureiteillä tekee yhtenään mieli pysähtyä ihastelemaan vanhoja tuulimyllyjä tai pellolla laiduntavia lehmiä.

Saaren eteläosassa sijaitseva Sõrven majakka on yksi elämyksistä. Ajomatkaa pitkulaisen niemen kärkeen kertyy Kuressaaresta neljäkymmentä minuuttia, mutta matka on vaivan väärti. Perillä odottavat sileäksi hioutuneet kivirannat, vanha sotilastukikohta, museo ja kahvila.

Pärnuun saavumme parin tunnin ajomatkan ja Muhun tutun lauttareitin jälkeen. Saarenmaan uneliaan rauhan koettuamme Pärnu tuntuu kuin riehakkaalta pikkuveljeltä, jonka elämänilo pirskahtelee katukuppiloissa musiikkina ja puheensorinana. Jos Tallinnassa englanti on jo yleistynyt turistien palvelukielenä, monissa Pärnun kylpylöissä ja hotelleissa voi asioida yhä suomeksi.

Kilometrin mittainen, sileä hiekkaranta on Pärnun sielu. Matalassa lahdenpoukamassa melotaan sup-laudoilla, leijasurffaillaan ja uidaan. Rannan puolella pelataan lentopalloa, otetaan aurinkoa ja syödään eväitä.

Eniten Pärnusta saa irti vuokraamalla pyörän, sillä kesäkaupungissa on loistava kevyen liikenteen tieverkosto. Ajamme suurten puistojen halki, pysähdymme ostoksille keskuskatu Rüütlille ja palkitsemme itsemme jäätelöillä. Lapset innostuvat Pärnun valtavasta kiipeilypuistosta.

Kun illalla palaan Tervise Paradiis -hotellin kauneushoidosta, tuntuu kuin olisin ollut matkalla pidempäänkin.

1. Viron autoiluloma on kätevä toteuttaa vuokra-autolla. Auton voi tilata suoraan Tallinnan laivaterminaaliin. Hinnat alkaen 25 € / vrk.

2. Polttoaine on Virossa edullista: 95-oktaaninen maksaa reilun euron litralta. Muista kuitenkin tankata jo Tallinnan päässä: maaseudulla bensa-asemia on harvakseltaan.

3. Lauttaliput Viron saaristoon (Virtsu – Kuivastu) voi ostaa etukäteen netistä. Henkilöauto maksaa 8,40 € ja henkilömaksu on 3 € / suunta. Lauttamatka kestää puoli tuntia. Liput: www.praamid.ee

4. Tallinnasta Muhun saarelle on parin tunnin matka, Saarenmaalle ajaa kolmessa neljässä tunnissa.

5. Varaa aikaa Muhun, Saarenmaan ja Pärnun kierrokseen ainakin viikko, sillä siirtymisiin menee aikaa ja nähtävää on paljon.

6. Kylpylähotellit Saarenmaalla ja Pärnussa maksavat 80 – 150 € yöltä. Jos haluat varata ajan kauneushoitoihin, tee se netissä jo Suomessa. Ajat täyttyvät nopeasti

Juttu on julkaistu Eevan numerossa 8/2017.