Auto ei ole enää samanlainen statussymboli kuin ennen. Näin puhutaan silloin, kun spekuloidaan, miksi nuoret eivät aja enää ajokorttia, taikka osta itselleen omaa autoa. Tämä on varmasti osittain totta, sillä omaa statustaan voidaan nykypäivänä pönkittää monella muulla tavalla.

Toimin itse vielä opiskelijana ja asun suurehkossa kaupungissa. Opiskelupaikkani on kävelymatkan päässä, ja kaikki tärkeimmät palvelut ovat vähintäänkin bussimatkan päässä, elleivät jopa lähempänä. En varsinaisesti tarvitsisi autoa tällä hetkellä arkielämässäni. Silti minulla on auto, mutta vain siksi, koska ne minua kiinnostavat.

Lukemattomat kaverini ja tuttavani opiskelupiireistä ovat sellaisia, joilla ei ole ajokorttia eikä varsinkaan omaa autoa. Monet kertovat, että vaikka heillä on ajokortti, eivät he ole ajaneet kuin muutaman kerran inssin jälkeen. Muutaman vuoden jälkeen he eivät enää uskalla lähteä liikenteeseen.

Erilaiset asenteet

Eräs tuttavani oli täysin ihmeissään kyydissäni, kun en pysähtynytkään henkilöautolla bussipysäkille. Hänellä taisi olla jo jonkin aikaa siitä, kun oli edes istunut henkilöauton kyydissä. Pointtini on siis, että nuorissa on paljon ihmisiä, joilla ei ole käytännön tarvetta autoiluun.

Monilla opiskelijoilla nykypäivänä myös ympäristöajattelu on iskostunut syvälle selkärankaan. Saan heiltä lähes tuomitsevan katseen jo siitä tiedosta, että minulla on ylipäätään auto. Jyrkimmin ajattelevat eivät näe autoa kuin saastuttavana peltipurkkina.

Tässä vaiheessa haluan mainita, että esimerkkini tulevat urbaanista kaupunkiolosuhteista ja ovat yliopisto-opiskelijoilta. Esimerkkejäni ei voida missään nimessä yleistää kaikkiin nuoriin. Maaseudulla tai pienemmillä paikkakunnilla auto lähes välttämättömyys pitkien etäisyyksien ja puuttuvan julkisen liikenteen takia. Se on kuitenkin fakta, että suuret yliopistokaupungit keräävät paljon nuoria asukkaikseen.

Käytännön elämä sanelee

No entäs ne nuoret, jotka ehkä haluaisivatkin auton, tai jopa uuden sellaisen? Tavallisilla opiskelijoilla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta uuden auton hankintaan. Opintotuella ja opintolainalla vitkuttelun jälkeen rahaa tuskin jää yhtään sivuun.

Ammattikoulusta valmistuneet saattavat päästä aikaisemmin työelämään, jolloin rahaakin alkaa tulla aikaisemmin. Mutta pystyvätkö hekään haluamaansa uutta autoa ostamaan? Nuorten tulotaso nousee vasta joskus 25 ikävuoden jälkeen sellaiselle tasolle, jolloin uuden auton hankinta ei ole täyttä utopiaa.

Harmittavaahan tässä yhtälössä on se, että nuoret kokemattomina kuljettajina tarvitsisivat autoja, jotka olisivat mahdollisimman turvallisia. He kuitenkin joutuvat tyytymään Toyota Corolliin ja Nissan Almeroihin, jotka kolarin sattuessa taipuvat nykyautoihin verrattuna kunnolla makkaralle.

Autoteollisuuden kannattaakin siis miettiä, että onko ”nuorekkaampi ja trendikkäämpi” mallisto avain onneen, jos mielikuvabonuksien lisäksi tällaisia malleja kukaan ei osta. Niillä, joilla olisi varaa ostaa auto, pitävät edellä mainittuja automalleja vain epäkäytännöllisinä turhakkeina.

Niin ja lopuksi totean itsestäni, että vaikka saattaisinkin haaveilla uudesta autosta, tulee koko ajatuksesta vain pahan mieli. Minun on vielä tyytyminen autoihin, joiden arvo on saman verran kuin uusi talvirengassarja.

Autohullun päiväkirja -blogin kirjoittaja on autohullu nuorimies, joka haaveilee tällä hetkellä katsastusmiehen armonannosta.

Tilaa Tuulilasin viikkokirje, joka pitää sisällään automaailman ajankohtaisimmat ja tärkeimmät asiat. Viikkokirje ilmestyy perjantaisin.