Pihlajakoskentie, Kuhmoinen. Kaunis kesäinen ilta. Soratien pinta on pelkkää pyykkilautaa, ja Audi tärisee tuskissaan. Nyt ei olla RS3:n ydinosaamisalueella, ja vauhti täytyy pitää alle viiden kympin. Sitten tuumin, että pikku spurtti voisi piristää tunnelmaa. Pysäytän Audin keskelle tietä ja vilkaisen taustapeiliin: ei ketään. Kytken kaikki ajoavustimet pois käytöstä ja painan kaasun sekä jarrun pohjaan. Audi puhisee tuskissaan, mutta kun nostan jarrun, alkaa silmitön ilotulitus: soraa ja pienempiä irtokiviä lentää kaaressa jokaisesta neljästä pyörästä. Nopeus kohoaa salamavauhtia, vaikka välillä mennään pienessä kylkimyyryssä.

Saan kunnon naurut, mutta teen saman vielä uusiksi. Ei makeaa mahan täydeltä, sanotaan. Parempi lopettaa, kun autokin on vielä ehjä ja renkaat tukevasti vanteillaan.

RS3 on Audin mallistossa tietynlainen muinaisjäänne – ainakin moottorinsa puolesta. Keulapellin alla lepää nimittäin riviviitonen. Nyt kuitenkin poikittain, eikä pitkittäin kuten aikanaan ensimmäisissä quattroissa ja niiden ralliversioissa. Parittoman sylinterimäärän tuottama konsertti on kuitenkin ennallaan. Ja kun sitä säestetään sopivasti turbon paukkeella, käsillä on erittäin karismaattinen voimanlähde.

Eikä numeroarvoissakaan ole valittamista: tehoa on 400 hevosvoimaa ja vääntöä 500 newtonmetriä. Näillä eväillä tämä kovimman luokan A3 kulkee kuin katapultin vetämänä. Kiihtyvyys on väkivaltaista, lähdettiinpä sitten paikaltaan tai kahdeksankympin vauhdista rekan ohitukseen. Kenellekään ei tule varmaan yllätyksenä, että tällä autolla ehtii aina rekasta ohi. Ongelmana on tietysti se, että ohituksen jälkeen nopeutta on sen verran, että kortti lähtisi heti kuivumaan. Mutta nopein ohitus on se turvallisin ohitus – vastaantulijan kaistalla on ihan turha roikkua nopeusmittaria tiukasti tuijottaen.

RS3 edustaa näinä ekoautoilun aikoina katoavaa kansanperinnettä. Monet sähköautot kiihtyvät ihan yhtä rajusti kuin tämä Audi, mutta niistä puuttuu se jokin, eli ääni. Monissa sähköautoissa kabiiniin voi syöttää itse valittua ääniraitaa – vaikkapa veekasin laulua. Audin äänet ovat kuitenkin aidot, ja siksi tämä auto jää mieleen.

RS3:n suorituskyky ja ajettavuus ovat sillä tasolla, että sitä voi aivan oikeutetusti kutsua urheiluautoksi. Huvittavinta on se, että viiden ovensa ansiosta RS3 on huomattavan käytännöllinen auto. Ei takapenkillä eikä ruumassa mitään mahtitiloja ole, mutta kyllä tällä autolla arkiajot sujuvat paljon paremmin kuin jollain tyypillisellä matalanlättänällä Ferrarilla.

RS3 maksaa vajaat 90 000 euroa. Karmea hinta, mutta karmea on autokin. Pelkästään hyvässä mielessä.