Vaellus Aragoniassa
Matkailu
Vaellus Aragoniassa
Etsitkö uusia, komeita vaellusreittejä helppojen yhteyksien päässä? Espanjan Pyreneillä pääsee nauttimaan vuoristopolkujen hiljaisuudesta ja tunnelmallisista pikkukylistä.
16.11.2017
 |
Mondo

Toivotko lomalta hiljaisia vaelluspolkuja, unohtumattomia vuoristomaisemia ja tunnelmallisia pikkukyliä? Pakkaa reppusi ja lähde Pyreneille Pohjois-Espanjaan.

Paljaaksi tallattu polku kiemurtelee vehreän vuoristoniityn poikki. Laiskasti laiduntava lehmälauma mulkoilee meitä, vaeltajien ryhmää. Pörröinen murmeli vilahtaa polun yli ja piiloutuu pensaan suojiin. Maisema on kuin Alpeilla konsanaan. Sitä hallitsee yli kolme kilometriä korkea Monte Perdido -vuori, jonka huippu on kesälläkin osin lumen peitossa. Eipä uskoisi, että ollaan Espanjassa!

Patikoimme Pyreneiden vuoristossa, Katalonian länsi­puolella olevan Aragonian pohjoisosassa. Vaikka tänne Ordesa y Monte Perdidon kansallispuistoon ajaa Barcelonasta vain noin kolmessa tunnissa, seudulla saa kulkea rauhassa suurilta kävijäjoukoilta.

Polku seurailee puoli kilometriä syvän Ordesan rotkon reunaa. Jyrkänteeltä löytyy tasainen taukopaikka, jossa repun voi heittää hetkeksi nurmikolle. Pian tuuli kuivattaa selkään ­liimautuneen paidan. Kahden kilometrin korkeudessa ei ­kärsitä helteestä, mutta kyllä vuoristopolkuakin tarpoessa hiki tulee. 

Eväsleipiä mutustaessa ehtii hämmästellä ympäröivää maisemaa. Vuoren laella roikkuu jäätikkö, yksi Pyreneiden viimeisistä. Jään sulamisvedet syöksyvät laakson pohjalle ­mahtavina vesiputouksina.

”Tämä paikka on geologisesti ainutlaatuinen. Kansallispuisto ja sitä ympäröivä alue on pieni, mutta täältä löytyy monta erilaista maaperän muodostumaa”, kertoo oppaamme Ana Ruiz. Hän työskentelee puistonjohtajana Sobrarbe Geoparkissa, johon Ordesa y Monte Perdidon kansallispuisto kuuluu.

Geoparkit ovat alueita, joilla on ainutlaatuista geologista arvoa. Unesco voi myöntää geoparkin statuksen maisemallisesti tai tieteellisesti merkittävälle kohteelle, samaan tapaan kuin se listaa ja seuraa maailmanperintö- ja biosfääri-luokituksia saaneita paikkoja. Suomestakin löytyy yksi geopark: Oulun ja Oulujärven välimaastossa sijaitseva, jääkauden muovaama Rokua.

Sobrarbe Geopark on 2 200 neliökilometrin laajuinen eli kaksi kertaa Päijänteen kokoinen alue, jossa on vuoria, laaksoja, kanjoneita, metsiä sekä vuosisatoja vanhoja pikkukaupunkeja. Geologista historiaa, kuten maanjäristysten ja ­mannerlaattojen liikkeiden jälkiä, seudulla voi nähdä arviolta 550 miljoonan vuoden ajalta.

Sobrarbessa yhdistyvät Alppien ja Välimeren olosuhteet, ja vuorilla elää monia uhanalaisia eläinlajeja. Niitä ovat esimerkiksi Kantabrian metso, sivetti­kissoihin kuuluva genetti sekä maamyyrien alalaji pyreneidendesmaani. Geoparkista nauttiakseen ei tarvitse olla sedimenteistä innostunut kivienhalaaja. Sobrarbe ilahduttaa kaikkia, jotka arvostavat jylhiä maisemia ja villiä luontoa.

Evästaukomme keskeytyy, kun aivan näköalapaikan ohitse liitää tumma hahmo. Se on partakorppikotka, yksi koko Euroopan harvinaisimmista petolinnuista.

Uljasta lintua katsellessamme Ruiz kertoo, että partakorppikotka elää syömällä vuorille menehtyneiden eläinten haaskoja. Suurinta herkkua on luuydin, johon lintu pääsee käsiksi pudottamalla luita ilmasta kallioon niin, että ne rikkoutuvat.

Aiemmin näille linnuille riitti ravintoa, kun paikalliset pitivät lehmiä ja muita eläimiä vuoriston kesälaitumilla. Nyt laiduntaminen on vähentynyt, ja kansallispuiston parisen sataa parta­korppikotkaa ovat selvinneet vain säännöllisen ruokinnan ansiosta. Menestyksekkään suojeluohjelman ansiosta partakorppikotka on levinnyt myös uusille alueille.

Pyreneiden vuoristo on unelmakohde lintubongareille ja vaeltajille, ja luonnon lisäksi alueen valtteja ovat kauniit keskia­ikaiset kylät.

”Tämä talo on yli 500 vuotta vanha. Isäni on syntynyt tuossa huoneessa”, kertoo Santiago Nerin innoissaan. ”Kylä oli melkein autio, kun isä palasi remontoimaan taloa 1980-luvulla.”

Pikkiriikkisessä Buerban kylässä majataloa pitävä Nerinin perhe – isä Antonio, äiti Antonia ja kolmekymppinen poika Santiago – on silminnähden ylpeä kotitalonsa tarinasta.

Lounasta odotteleville vieraille esitellään seinien sukuvalokuvat ja historialliset dokumentit. Casa Lisa -majatalo avattiin 1999, mutta sähköt tänne saatiin vasta seuraavana vuonna.

Buerban kylä on hyvä esimerkki Pyreneiden syrjäseutujen matkailusta. Nätistä historiallisesta kylästä löytyy Casa Lisan lisäksi pari muutakin majataloa. Niitä kaikkia yhdistävät vieraan­varainen tunnelma ja hyvä kotiruoka. Aivan kylän laidalta alkavat vaelluspolut.

Pääsiäisestä marraskuuhun kestävän retkeilysesongin aikana vieraita saapuu ympäri Eurooppaa, joskus myös ­Suomesta.

”Mutta talvella kylässä asuu vain kourallinen vanhuksia”, Santiago Nerin harmittelee. ”Silloin minä lomailen kaupungissa. Siellä on ihmisiä ja elämää.”

Sata vuotta sitten näihin Espanjan ja Ranskan rajaseudun syrjäisimpiin laaksoihin ei kulkenut edes maantietä. Viime aikoina vuoristo on alkanut vetää puoleensa kaupunkilaisia, jotka saapuvat viikonlopuksi nauttimaan raikkaasta ilmasta ja suorastaan kunnianhimoisten pikkuravintoloiden antimista. Moni palaa yhä uudestaan, ja muutamat menettävät sydämensä seudulle lopullisesti.

Tapaamme Sobrarbessa kulkiessamme esimerkiksi espanjalaisen entisen lukio-opettajan, joka muutti tänne ja ryhtyi vuoristo-oppaaksi. Toinen maallemuuttaja on biologi-­vaimonsa kanssa majatalon perustanut barcelonalainen valokuvaaja. Pariskunta on kunnostanut 1670-luvulla rakennetun O Chardinet d’a Formiga -majatalonsa niin ihastuttavasti, että sitä kelpaisi esitellä sisustuslehdissäkin.

Toisen patikointimme kuljemme täysin erityyppisessä maisemassa kuin Ordesa y Monte Perdidon kansallispuiston seesteiset alppiniityt. Congosto de Entremón -polun kävelemiseen kuluu parisen tuntia. Entremón on karkeapiirteinen rotko, jonka rinteitä peittävät terävät kivikot ja huimaaviin korkeuksiin kohoavat pystysuorat kalliojyrkänteet. Koska täällä ollaan vain 500 metrin korkeudella merenpinnasta, helle tuntuu tukahduttavalta. Silti kokemus on kaiken vaivan arvoinen.

Pysähtelemme puiden varjoon, vesipullo tyhjenee. Korkeita paikkoja kammoksuvalle nämä reitit olisivat haaste. Oikealla puolella pystysuora kalkkikivijyrkänne nousee kohti taivasta. Vasemmalla vaanii parinkymmenen metrin pudotus laakson pohjalla kiemurtelevaan sähkönsiniseen Cinca­jokeen. Rinteeseen louhittu polku on paikoin ainoastaan puolen metrin levyinen. Hurjimmissa kohdissa voi sentään ottaa tukea kallioseinään pultatusta teräsvaijerista.

Vaikka Pyreneillä kävelemämme reitit kulkevat erilaisissa maastoissa, on niillä yhteistäkin. Ne ovat sopivia päiväretkiksi, ja suuri osa Sobrarben muistakin vaelluspoluista on muutaman tunnin mittaisia. Täällä voi lyhyessäkin ajassa kulkea erilaisissa maastoissa ja vierailla päivän aikana monessa suloisessa kylässä.

Vinkit & Hinnat Sobrarben retket

Matka Sobrarbe sijaitsee Ranskan rajan tuntumassa Pohjois-Espanjassa. Helpoin tapa matkustaa alueelle on lentää Barcelonaan ja jatkaa lento­kentältä matkaa vuokra-autolla. Sobrarben matkailun keskukseen, Aínsan pikkukaupunkiin, on kolmen tunnin ajomatka (270 km). Aínsaan kulkee myös busseja Huescan kaupungista, jonne pääsee junalla Barcelonasta ja Madridista (renfe.com).

Sesonki ja sää Parhaita aikoja Pyreneiden rinteillä patikoimiseen ovat kevät ja syksy. Toukokuussa vuoristoniityt peittyvät kukkasiin, lokakuussa metsät hehkuvat ruskan väreissä. Elokuussa alueella on tukahduttavan kuumaa ja sankoin joukoin espanjalaisia lomailijoita.

Varusteet Sobrarben vaelluspolut ovat hyväkuntoisia, joten niillä pärjää tavallisilla maastolenkkareilla. Kivikkoisissa rinteissä (ja sadesäällä) oikeat vaelluskengät ja vaellussauva tulevat tarpeeseen. Osa patikointireiteistä kulkee jopa kahden kilometrin korkeudessa merenpinnasta, varaudu auringonpaahteeseen. geoparquepirineos.com

Majoitus Sobrarben pikkukylistä löytyy yllättävän laadukkaita yöpaikkoja. Hintataso on maltillinen: 2 hh tunnelmallisessa majatalossa (casa rural) maksaa 40–80 euroa. Suositeltavia ovat esimerkiksi Casa Lisa Buerban kylässä (casalisa.info) sekä O Chardinet d’a Formiga Charon kylässä (en.ochardinet.com). Pidemmällä vaelluksella voi yöpyä yksinkertaisissa vuoristomajoissa (refugio). Pelkkä yöpyminen majassa maksaa 12–15 euroa, illallisen ja aamiaisen sisältävä puolihoito 30–35 e. Telttailu luonnon helmassa on sallittu vain vuorikiipeilijöille ja muille etukäteen luvan hankkineille. alberguesyrefugiosdearagon.com

Kommentoi »