Tiesin jo lapsena radion äänen voimakkuudesta, kuinka monta kaljaa tai mittaa Koskenkorvaa on mennyt. Opin millä tyylillä kannattaa perjantai-iltana lähestyä kotiovea ja miten kauas paeta joulun pakkasilla, kun ärräpäitä lentää. Opin myös, miten juominen ja väkivalta annetaan anteeksi. Miten ymmärretään syyt juomiseen. Miten aina aloitetaan alusta.

Suvussani on ollut sukupolvi toisensa perään miehiä, jotka ovat juoneet rankasti. On juotu talot ja tavarat, autot ja terveys. Ja viina on tuonut mukanaan epävirallisen luvan väkivaltaan.

Kuvitteellisesti tasa-arvoisessa suhteessa on määrännyt lopulta viina. Sen saanti, sen puute ja sen käyttö. Siitä on riidelty piilossa, siitä on riidelty julkisesti. Sitä on hävetty vuosikymmen toisensa perään. Yleensä vaieten.

Humalassa on heitelty vaimoja seinille, suistuttu autolla tieltä, pantu keittiö remonttikuntoon ja solvattu puolisoa loputtomasti. On uhkailtu tappamisella. On piiloteltu viinapulloja liinavaatekaappeihin ja kumisaappaisiin. Ahdistuttu nalkutuksesta.

Suomessa ja suvussanikin ryyppäämistä on ymmärretty. Sitä on siedetty. Sitä on myös ihailtu, arvostettu viinapäätä. Viina on ollut miehiä yhdistävä tekijä. Se on häivyttänyt sukupolvieroja. Se on ollut lääke. Se on ollut hyvittäjä, kun puoliso ei ymmärrä. Viinaa on kaadettu kurkkuun niin täyttämään ylitsekäyvää tyhjiötä kuin loiventamaan lohdutonta ahdistusta.

Läheiset joutuvat ottamaan kantaa juomiseen. Joutuvat rajoittamaan omaa elämäänsä. Katsomaan vierestä, kun juopunut väittelee yöllä mielikuvituskaverinsa kanssa. Ihmettelemään, miten juopontuurilla sammutaan portaikkoon mustelmaakaan saamatta.

Puolisot myös joutuvat varomaan sanojaan, ettei saunailta pääty tappouhkauksiin. Piilottamaan auton avaimia, ettei ulkopuolisten henki vaarannu. He joutuvat astumaan väliin, kun ryyppykaverit vääntävät kättä puukosta.

Yhä uudelleen ovat naiset keksineet syitä jäädä suhteeseen. Suhteeseen väkivallan ja viinan kanssa. Omaisuus, lapset, sääli, rakkaus ja oma henki? Lopulta ehkä myös luulo, että on pakko.

Miksi? Mikä on saanut minunkin sukuni naiset jäämään vierelle ja sietämään tällaista väkivaltaa ja henkistä alistamista vuosikymmenestä toiseen?

Ehkä se ei ulkopuoliselle avaudu, jos itse ei ole elänyt viinanhuuruisessa suhteessa tai perheessä. Voi olla vaikea ymmärtää, millaista on sekä rakastaa että vihata samaa ihmistä.

Miten voi järjettömästi kantaa syyllisyyttä toisen juomisesta? Miten voi uskoa, että oikein kovasti rakastamalla voisi muuttaa toista? Ulkopuolinen ei ehkä myöskään ymmärrä sitä sääliä ja huonoa omaatuntoa, joka puristaa jo etukäteen, jos juopottelija jätettäessä päätyisi vaikka ”sillan alle”.

Ja ehkä puolisot myös sairastuvat vähitellen itse sietämisen tautiin. Ehkä he osaltaan osittain mahdollistavat juomisen ja väkivallan jatkumisen.

Itse päätin jo nuorena aikuisena, että elämä yksinkin on parempi kuin tällaisessa suhteessa. Pystyin valitsemaan toisin.

Suomi on naiselle vaarallinen maa. Noin joka kolmas nainen joutuu fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi elämänsä aikana. Väkivalta näkyy jopa kouluterveyskyselyissä. 45 prosenttia niistä tytöistä, jotka ovat seurustelleet, ovat kohdanneet suhteessaan väkivaltaa. Monesti lähisuhdeväkivaltaan liittyy alkoholi.

Miksi meillä yhteiskuntana on niin salliva asenne lähisuhdeväkivaltaan? Vuonna 2018 poliisi sai 26 000 kotihälytystä perheväkivaltatehtäviin. Vain 5 500 niistä johti rikosilmoitukseen. Miksi? Väkivalta on rikos, ei anteeksipyynnöllä kuitattu.

Vuosittain myös 15–30 naista kuolee lähisuhdeväkivallan uhrina. 89 prosenttia lähisuhdeväkivallan tekijöistä on miehiä. Pari- ja lähisuhdeväkivalta lisää terveys- ja oikeuspalveluiden tarvetta ja yhteiskunnallisia kustannuksia.

Ennen kaikkea siitä seuraa monenlaista kärsimystä. Se kulkee aina myös seuraavan sukupolven mukana.