Kansanedustaja taluttamassa humalaista kollegaansa pois täysistuntosalista. Seuraava ja sitäkin seuraava ilmainen viinilasi EU-parlamentin lentokenttäloungessa. Edustajia hoilaamassa päihtyneinä eduskunnan kuppilassa keskellä päivää tv-kameroille. Tällaisiakin hetkiä on todistettu kansanedustuslaitoksen lähimenneisyydessä.

Eduskunta on yhteiskunta pienoiskoossa. Myös sieltä löytyy kaikenlaisia ihmisiä, sanoo vuonna 1991 ensimmäisen kerran kansanedustajaksi valittu Satu Hassi (vihr).

– Sinne mahtuu rehellisiä ja epärehellisiä, ahkeria ja laiskoja, raivoraittiita ja ryypiskelyyn taipuvaisia.

Näin on, vaikka alkoholikulttuuri on murroksessa koko yhteiskunnassa – siis myös puoluepolitiikassa. Jos palkkasuhteessa oleva ammattilainen törttöilee humalassa, esihenkilö ohjaa hänet varhaisen puuttumisen mallin mukaisesti työterveyteen tai antaa hänelle virallisen varoituksen, jopa potkut.

Kansanedustaja ei ole ammatti vaan luottamustoimi. Hänellä ei ole lähiesimiestä jonka kanssa käydä voimavarakeskusteluja.

Kun perussuomalaisten Teuvo Hakkarainen kävi kovassa humalassa käsiksi kokoomuksen Veera Ruohoon eduskunnan kuppilassa vuonna 2017, hän sai rikostuomion ja sakkorangaistuksen pahoinpitelystä ja seksuaalisesta ahdistelusta.

Hakkarainen sai huomautuksen eduskunnan silloiselta puhemieheltä Maria Lohelalta (sin) ja varoituksen eduskuntaryhmältään, mutta ei potkuja. Hakkarainen luopui tuolloin myös puolueen toisen varapuheenjohtajan paikasta.

Seurauksia siis tuli, mutta väkivaltarikos ei estänyt Hakkaraista nousemasta EU-parlamenttiin toisena puolueensa kahdesta edustajasta vuonna 2019.

Oikeudenkäynnissä Hakkarinen myönsi, että alkoholi on hänelle ongelma. Rikoksen tapahtumahetkellä Hakkarainen oli juhlimassa eduskuntaryhmänsä pikkujouluissa, kun taas Veera Ruoho oli osallistumassa täysistuntoon.

Satu Hassi muistaa tapauksen hyvin, hän oli tuolloin itsekin paikalla kuppilassa. Hakkarainen tuli ensin istumaan hänen viereensä, mutta Hakkaraisen vanhempi kollega tuli “onneksi” taluttamaan tämän pois Hassin vierestä.

Hassin uran aikana eduskunnan kuppilassa on todistettu monia dramaattisia hetkiä, mutta alkoholi näyttelee niissä merkittävää roolia yhä harvemmin.

– On käynyt viime vuosina monesti ilmi, että nuoret ensimmäisen polven kansanedustajat eivät ole edes tienneet, että kuppilasta saa ostaa olutta ja viiniä. Se kertoo tapakulttuurin muutoksesta aika paljon.

Hassin mukaan merkittävin muutos eduskunnan työtavoissa tapahtui vuonna 1994, kun Riitta Uosukaisesta tuli puhemies. Puhemies valittiin kokoomuksesta, ja eduskunnan naiset päättivät yhteisesti, että mikäli kokoomus ei valitse naista puhemiesehdokkaaksi, naiset äänestävät puoluekannasta riippumatta SDP:n varapuhemies Saara-Maria Paakkista.

Kokoomus nimitti puhemiesehdokkaaksi Uosukaisen, ja tämä teki muutoksia täysistunnon rakenteeseen. Äänestykset siirrettiin istunnon alkuun, ja niitä koskevat puheenvuorot oltiin pidetty ja kuultu jo edellisessä istunnossa.

Näin eduskunnan historiassa päättyi pitkä ajanjakso, jonka aikana edustajien oli odoteltava tyhjänpanttina täysistuntojen äänestysten alkamista iltaan ja monesti myös yöhön asti. Eduskunnan kuppila tai eduskuntarakennuksen viereinen ravintola Storyville olivat usein paikkoja, joissa edustajat äänestyksiä odottelivat, välillä huomattavan päihtyneinä.

– Uosukaisen päätöksen yksi tarkoitus oli kai helpottaa perheen ja työn yhteensovittamista. Mutta siitä seurasi myös se, että enää ei ollut tarvetta jäädä odottelemaan viini- tai olutlasin kanssa äänestyksen alkamista. Ei eduskunnassa ole sen jälkeen ryypätty yhtä paljon ja systemaattisesti.

Vuonna 2011 kansanedustajana aloittanut Anna Kontula (vas) kokee, että vaikka edustajia ei ole enää tapaa “änkyräkännissä täysistuntosalissa”, niin aina löytyy henkilöitä, jotka juovat työajalla.

– Mutta se ei ole enää sosiaalisesti ok. Urani alkuvaiheessa oli vielä toisin.

Silti poliitikon työhön kuuluu jatkuvasti tilanteita, joissa on saatavilla ilmaista alkoholia. Politiikka on kaupunginvaltuttettu Matias Pajulan (kok) mukaan työyhteisönä tiiviydessään poikkeuksellinen: ensin tehdään pitkä ja paineinen työpäivä ja sitten vietetään vielä iltaa yhdessä edustustilaisuudessa. Jos on poliitikko, on sitä 24 tuntia vuorokaudessa, myös vapaa-ajalla.

– Kyllä politiikka tarjoaa mielestäni alkoholin ongelmakäytölle alustan, jos siihen on taipumusta tai riskitekijöitä. Jos mietitään esimerkiksi pikkujoulukautta, niin poliitikolla se todella alkaa heti marraskuun alussa ja loppuu vasta joulun pyhinä. Juhlia on niin paljon kuin niissä jaksaa käydä.

25-vuotias Pajula kokee, että edustustilaisuuksissa on nykyisin hyvinkin sallittua, jopa trendikästä pyytää alkoholitonta vaihtoehtoa. Kosteiden lounaiden määrä on ollut Pajusen uran aikana laskusuhdanteessa.

– Kyllä työaikana mennään aika lailla kuplavesilinjalla. Ehkä isoin positiivinen muutos on, että jos viisi vuotta sitten saattoi törmätä sellaiseen alkoholin tuputtamiseen, että ota nyt, niin viime aikoina en ole sellaista enää todistanut.

Kokoomuksen kansanedustaja Wille Rydman erotettiin puolueen eduskuntaryhmästä luottamuspulan vuoksi kesäkuussa 2022. Syynä oli Helsingin Sanomien artikkeli, jossa useat naiset kertoivat Rydmanin muun muassa tarjonneen naisille alkoholia heidän ollessaan alaikäisiä.

Myös poliittisten nuorisojärjestöjen alkoholinkäytön on uutisoitu olevan reipasta. Esimerkiksi Kokoomusnuorissa vuosina 2007–2010 aktiivisesti toiminut kaupunginvaltuutettu Sini Korpinen on kertonut, että alkoholin rooli järjestön toiminnassa oli hänen aikanaan suuri, ja että sillä on ollut yhteys järjestössä tapahtuneeseen seksuaaliseen häirintään ja ahdisteluun.

Kokoomusnuorissa otettiin käyttöön häirintäyhdyshenkilö vuonna 2017, mikä on saanut kiitosta erityisesti järjestön naisjäseniltä.

Matias Pajula toimi itse Kokoomusnuorten puheenjohtajana vuosina 2019–21. Kausi ajoittui suurelta osin korona-aikaan, jolloin kokoontumisia rajoitettiin. Pajula liittyi Kokoomusnuorten toimintaan 17-vuotiaana vuonna 2015, ja hänen mielestään järjestön alkoholikulttuuri on tervehtynyt niistä vuosista huomattavasti.

– Minun aikanani on aina ollut tarkkaa, että alaikäisille jäsenille ei tarjota alkoholia. Heillä on esimerkiksi ollut tapahtumissa eriväriset rannekkeet kuin muilla. Aika hyvällä pohjalla kulttuuri oli jo silloin kun liityin, mutta entistä paremmaksi se on mennyt. Esimerkiksi häirintäyhdyshenkilöstä kerrotaan kaikissa tilaisuuksissa, ja järjestössä tehdään joka vuosi yhdenvertaisuuskysely.

Alkoholia ei Pajulan mukaan tarjota kaikissa tilaisuuksissa, vaan esimerkiksi vappuna, pikkujouluissa ja juhlaillallisilla. Pajula näkee poliittisten järjestöjen ja opiskelijajärjestöjen toiminnan välillä paljon yhteistä. Kun on kyse alkoholinkäyttöä opettelevista 18–19-vuotiaista nuorista, on selvää, että ylilyöntejä tulee.

– Olennaisempaa on, että ilmapiiri sille mahdolliselle mokailulle on turvallinen. Että jos joku juo vahingossa liikaa, hänestä pidetään huolta. Siinä suhteessa alkoholikulttuuri on Kokoomusnuorissa nykyään terveellä pohjalla. Suurin osa politiikassa toimivista ihmisistä osaa käyttää alkoholia ilman ongelmia.

Silti poliitikkojen alkoholinkäyttö pulpahtaa säännöllisin väliajoin myös uutisagendalle, viimeisimpänä pääministeri Sanna Marinin (sd) bilekohun ja elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk) tapauksessa. Lintilän on väitetty hoitaneen useita edustustilaisuuksia ja muita työtehtäviään humalassa.

Pajulan mielestä päihderiippuvuuden kaltaisen sairauden diagnosointi tai päihtymyksen arviointi ulkoa käsin maallikkopohjalta on ongelmallista.

– En oikein ymmärrä, miten esimerkiksi kokoomuksen puoluejohto voisi lehtitietojen perusteella kommentoida, onko Lintilällä ongelma vai ei, kun hän on itse selkeästi kertonut julkisuudessa, että ongelmaa ei ole. Kyseessähän on työterveysasia.

Median tehtävä on kuitenkin selvittää ja kertoa, miten yhteisiä asioita hoidetaan. Jos useat nimettömät lähteet ovat huomanneet Lintilän esiintyneen toistuvasti päihtyneenä, sen ovat ehkä huomanneet myös kollegat. Ei kuitenkaan Matias Pajula eikä Satu Hassikaan.

– En ole ikinä sellaista havainnut. Se ei tarkoita, että sitä ei olisi tapahtunut, Hassi sanoo ja lisää, että ei useinkaan ole tekemisissä Lintilän kanssa.

– Olen kuitenkin itse toiminut ministerinä. Tiedän omakohtaisesti, että se on vaativaa työtä, jossa on käytännössä koko ajan päivystysvalmiudessa. Alkoholi sopii sellaisen kanssa huonosti yhteen, koska tarve ylläpitää kontrollia on jatkuvaa. Ministeri ei voi itse valita, milloin häntä tarvitaan.

Hassin mielestä erityisesti ministerien työssä pitäisi olla jonkinlaista työajan ja kuormituksen seurantaa.

– Valtioneuvoston kanslia voisi laatia suosituksen siitä, paljonko ministerille pitäisi vähintään jäädä lepoaikaa normaalitilanteessa. Poikkeustilanteet ovat toki asia erikseen. Ihminen jaksaa kovaa painetta jonkin aikaa, mutta jatkuessaan sillä on huonoja terveysvaikutuksia. Ja stressi on yksi syy, että käytetään hallitsemattomasti alkoholia.

Matias Pajusen mukaan yhteiskunnassa tarvittaisiin enemmän ymmärrystä siitä, että alkoholiriippuvuus on hoidettavissa oleva sairaus. Kansanedustajan luottamustoimessa ongelmana on, että vaikka eduskunnan työterveyspalvelut ovat kattavat, niihin ei välttämättä hakeuduta, eikä edustajilla ole lähiesihenkilöä, joka voisi palvelujen piiriin käskyvallallaan johdattaa.

Anna Kontula uskoo, että vaikka poliitikko tunnistaisi oman alkoholinkäytön ongelmallisuuden, on siitä käytännössä vielä matkaa hoitoon pääsyyn.

– Kansanedustaja on julkkis, ja päihderiippuvuuteen liittyy edelleen häpeää. Syntyy kynnys hakea apua, koska pelätään, että asia vuotaa vaitiolovelvollisuudesta huolimatta tai että ihmiseen suhtaudutaan terveydenhoidossa jotenkin poikkeavasti. AA-ryhmät ovat tehokas hoitomuoto riippuvuuden hoidossa, mutta ne voivat olla sosiaalisesti poliitikoille ihan poissuljettuja maineriskin vuoksi.

Kontula ei toisaalta myöskään halua väittää, että kansanedustajan mahdollisuudet hakea apua olisivat poikkeuksellisen kehnot. Päihderiippuvuuden hoito on Suomessa ylipäätään “luvattoman huonolla tolalla”, ja hyväpalkkaisen ja verkostoituneen kansanedustajan on mahdollista etsiä itselleen hoitoa myös omaan laskuun. Julkisen terveydenhuollon varassa olevalla rivikansalaisella ei tällaista ohituskaistaa ole.

Kontula on itse tarkka siitä, että ei juo työajalla. Mutta mitä työaika kansanedustajalle edes tarkoittaa?

– Sanotaanko niin, että jos minut on kutsuttu tilaisuuteen vaikka diplomaatti-illalliselle, jossa tarjoillaan kolme tai neljä alkoholikaatoa ruualla, niin juon sen verran että olen nauttinut yhteensä noin yhden annoksen. Enkä vapaa-aikanakaan juo enempää kuin kaksi, kansanedustajan pitää olla valmiina nousemaan junaan.

Silti Kontula tunnistaa paineen “vaihtaa vapaalle” poliittisten toimijoiden illanvietoissa alkoholin käytön muodossa. Hän on ratkaissut asian lisäämällä viinin sekaan vettä. Mutta onko runsaan alkoholinkäytön ja huonon politiikan välillä lopulta yhteyttä? Alkoholi on riippuvuutta, sairauksia ja käytöshäiriöitä aiheuttava hermomyrkky, mutta myös kiistatta sosiaalinen liima ja liukaste.

Satu Hassi kokee, että myös poliitikon työssä on tärkeää voida välillä höllätä, ja alkoholi kuuluu tavallisesti muodossa tai toisessa niihin tilanteisiin. Raja sille, mitä alkoholin varjolla voi tehdä toiselle ihmiselle, on onneksi kuitenkin tiukentunut.

Kontula esittää puolihumoristisesti, että ryyppääminen on käynyt historiallisesti käsi kädessä myös edistyksellisen päätöksenteon kanssa.

– Sodan jälkeinen hyvinvointivaltio on rakennettu kosteiden lounaiden aikakautena. Ja nyt kun kaikki vain urheilevat, hyvinvointivaltiota ollaan hitaasti purkamassa. Ei nykytilanteessa ole minusta varaa paukutella henkseleitä, Kontula hymähtää.