Tällä juttupaikalla piti olla Liike Nytin puheenjohtajan Harry Harkimon Kohtuuton vaalitentti -haastattelu. Olen haastatellut juttusarjaa varten viime vaaleissa eduskuntaan valittujen eduskuntapuolueiden puheenjohtajia. Jutut on julkaistu Avun verkkosivuilla ja printtilehdessä tammi–maaliskuussa 2023.

Kohtuuttoman vaalitentin väitteet ovat nimensä mukaisesti olleet kohtuuttomia, epäreilujakin. Niihin on kiteytetty mielikuvia ja stereotypioita haastateltavista. Väitteiden tarkoituksena on ollut haastaa poliitikkoja nauramaan itselleen ja kenties paljastamaan itsestään puolia, jotka eivät tule esiin perinteisissä vaalitenteissä.

Harkimo kuitenkin kieltäytyi joulukuun alussa sovitusta haastattelusta. Meidän piti tavata eduskuntatalossa 12. tammikuuta kello 11. Lähetin hänelle räätälöimäni väitteet vuorokautta aikaisemmin luettavaksi. Näin toimin kaikkien haastateltavien kanssa.

Pian viestin lähettämisen jälkeen Harkimon avustajalta tuli lyhyt viesti. ”Puheenjohtaja Harkimo ei osallistu haastatteluun. Haastattelu käsittelee suurelta osin Jokereita, eikä Liikkeen tai Harkimon politiikkaa.”

Lähetin Harkimolle luettavaksi yhteensä 17 väitettä, joista kuudessa sivutaan Jokereita tai venäläisiä liikemiehiä. Voit lukea väitteet tekstin lopulta. Apu julkaisee ne, koska lukijoilla on oikeus tietää, millaisia väitteitä olemme Harkimosta toimittaneet. Lopulliseen juttuun olisi päätynyt kymmenkunta väitettä vastauksineen.

En tiedä todellista syytä kieltäytymiselle, mutta oletan, että väitteet olivat liian kiusallisia hänelle. Harkimo on johdonmukaisesti pitänyt hyvin tiukkaa kommentointilinjaa Jokerit- ja Venäjä-kuvioistaan. Eri viestimien toimittajat ovat joutuneet kaivamaan aiheeseen liittyneet tiedot muista lähteistä, ja hyvää työtä ovat tehneetkin.

Politiikkaan kuuluu julkisuus, ja kaikki poliitikot koettavat hallita sitä – vaihtelevalla menestyksellä. Haastattelusta saa kieltäytyä, mutta vallanpitäjät eivät kuitenkaan voi valita sitä, mistä aiheista media kirjoittaa tai mitä kysymyksiä heille saa esittää.

Siksi Harkimon kieltäytymisen perustelut ontuvat: hän kieltäytyi vasta, kun näki kysymykset. Suomalaisen poliitikon suhteet venäläisiin liikemiehiin on niin tärkeä asia, että siitä pitää esittää kysymyksiä ja niihin on lupa odottaa saavansa myös vastauksia.

Toisaalta Harkimo ei ole juurikaan profiloitunut poliitikkona, joka nauraisi itselleen tai tekemisilleen, eikä hänen tekemisissään paljon naurun aihetta olekaan.

Ehkä hän kieltäytyi siksi.