Kun yritysmaailmaan rekrytoidaan ihmisiä, korostetaan valinnoissa asiaosaamista, mutta yhä enemmän myös kykyä yhteistyöhön. Nykyaikana on tärkeää, että osaa ja pystyy olemaan tiimin jäsen: vahvistamaan sitä, tuomaan sen dynamiikkaan uutta ja samalla myös omalla toiminnallaan kannustaa muita parempiin suorituksiin. Eikä haittaa, jos yhteinen tekeminen on vielä kivaa ja antoisaa muutenkin. Yhdessä olemme enemmän!

Politiikassa on näköjään toisin. Politiikkaan haetaan ”työkavereita”, jotka ivaavat, huutavat toistensa päälle ja haluavat aina saada viimeisen sanan. Siinä samalla yritetään puhua tuleva työkaveri pussiin ja osoittaa muiden edessä tämän tietämättömyys. Minä, minä ja minun puolue!

Kuka sellaisen ihmisen haluaisi työkaveriksi? Miten riitaa haastava työnhakija pärjäisi soveltuvuustesteissä?

Poliitikot päättävät meidän yhteisistä asioistamme, isoista ja tärkeistä sellaisista. Tuntuu masentavalta, että se tapahtuu niiden ihmisten johdolla, joilla ei ainakaan television välityksellä tunnu olevan mitään kunnioitusta toisiaan kohtaan tai kykyä rakentavaan työskentelyyn yhteisen päämäärän eteen. On vaikea kuvitella, miten yritysmaailmassa vastaavalla asenteelle ja käytöksellä saataisiin nykyään mitään edistettyä.

Käytös voi toki johtua myös vaalitenttien rakenteesta ja käsikirjoituksesta. Haetaan draamaa ja vastakkainasettelua. Vanhanaikaista sekin. Silti hyvä poliitikko, johtaja tai tiimin jäsen voisi edes yrittää nousta ivaamisen ja huutamisen yläpuolelle. Nyt rima on niin matalalla, että erottautuminen näissä ”työhaastatteluissa” olisi ainakin helppoa.