Onko tässä maailman yksinkertaisin klassikkoruoka? Roomalaisen cacio e pepen resepti on häkellyttävän simppeli: annos sisältää pastaa, pippuria, pecorinojuustoa ja lorauksen pastan keitinvettä. Vaikka ainesosia on vähän, loppu­tulos maistuu herkulliselta.

Onnistuneen cacio e pepen salaisuus on raaka-aineiden oikeassa suhteessa. Koostumus on täydellinen silloin, kun juuston, pippurin ja keitinveden yhdistelmästä muodostuu samettinen kreemi, johon pasta tarttuu. Pastan tulee myös olla itse tehtyä ja tuoretta ja pecorinon parasta laatua. Hyvän cacio e pepen voi syödä Trasteveren kaupunginosan Trattorio da Enzossa, jossa sitä on tehty samalla reseptillä vuosikymmeniä.

Smørrebrødlounas kuuluu Tanskan-reissuun. Oluen ja ­akvaviittisnapsin kera nautitut ­leivät ovat perin juurin tanskalainen tapa herkutella, ja parhaimmillaan ne ovat kulinaristisia elämyksiä. Pohjoismaisen keittiön nousun myötä smørrebrødit kokivat uuden tulemisen, ja samalla ne keventyivät ja raikastuivat.

Hyvissä smørrepaikoissa raaka-aineisiin panostetaan nyt siinä missä tasokkaissa illallisravintoloissakin. Yksi uuden voileipäkulttuurin edelläkävijöistä on Aamann’s, jonka leipiä on suositeltu Michelin-­oppaassa. Ketjulla on nykyään Kööpenhaminassa kolme toimipistettä. Muita suosituksen arvoisia paikkoja ovat esimerkiksi ravintolat Selma ja Palægade (kuvassa).

Kannattaa muistaa, että hyvää ei saa halvalla, ja edullisimmat smørret kannattaa jättää väliin. Esimerkiksi Palægadessa leipien hinnat alkavat noin 13 eurosta ja Aamann’sin Delissä runsaasta 9 eurosta. Vatsa täyttyy yleensä kolmesta leivästä.

Suomen parhaat korvapuustit saa suurella todennäköisyydellä tamperelaisesta Café Puustista. Paikkaa pyörittävä Heli Rapatti harjoitteli täydellisten korvapuustien tekoa kymmenen vuotta, ennen kuin avasi oman kahvilan Tampere-talon lähistölle.

Rapatin mukaan onnistuneen korvapuustin salaisuus on aineksissa: oikeassa voissa ja luomujauhoissa sekä ceylonkanelissa, joka maistuu paremmalta kuin yleisempi kassiakaneli. Café Puustin korvapuustit leivotaan paikan päällä, ja ne ovat sisältä pehmeitä mutta päältä mukavan rapeita. Täytteiden määrä on juuri sopiva, ja taikinaan on lisätty ripaus suolaa tasapainottamaan makeutta. Perinteisten puustien lisäksi kahvilasta saa suolaisia versioita, kuten fetajuustolla ja tomaatilla höystettyjä kierrepuusteja.

Riisistä, merenelävistä ja kanasta haudutettava paella on espanjalaisille kansallis­ruoka, ja sen nykymuoto on kehittynyt Valencian kaupungin seudulla. Valenciassa paheksutaankin ympäri maailman usein tarjottavaa köykäistä ”turisti­paellaa” niin, että paikalliset perustivat verkko­sivusto Wikipaellan, johon pääsevät aitoa paellaa tarjoavat ravintolat mistä tahansa. Yksi niistä on Valencian klas­sikko­­paikka, Arenasin rannan laidan La Pepica (kuvassa). Sillä on suurissa pannuissa kypsennetyn loistavan paellan lisäksi toinen valtti. Ernest Hemingway tapasi ystävineen syödä täällä. Heming­wayn kerrotaan myös opetelleen paikan kokilta parhaan paella­liemen jujun: siihen tulee rapua.

Viehättävästi aseteltu kattaus. Voileipien ja laatuteen hienostunut happamuus, hilloskonssien makeus. Brittiläisen iltapäiväteen perinne on houkutellut nautiskelijoita 1800-luvun puolivälistä asti.

Brittien mielestä klassisimmat iltapäiväteet löytyvät Lontoossa huippu­hotellien ravintoloista, kuten Claridge’sista ja The Savoys­­ta. Niissä herkuttelusta joutuu vain maksamaan 70–90 euroa. Hieman edullisemmin samanlaisen elämyksen löytää kuitenkin Mayfairin kaupunginosan Brown’s-luksushotellista (kuvassa). Siellä ihanan afternoon tean leipineen, kakkuineen ja lisukkeineen saa noin 62 eurolla. Jos herkkuhetken haluaa viimeistellä lasillisella samppanja, hinta nousee noin 72 euroon.

Japanin suuriin nautintoihin kuuluu huolella kypsytetty ramen: nuudelikeitto, joka tehdään tavallisesti joko liha- tai kalaliemeen. Usein mukana on soijaa tai misoa, ja annoksen päälle viipaloidaan esimerkiksi porsasta tai kasviksia.

Tokion parasta ramenpaikkaa on lähes mahdoton valita, koska ravintoloita on paljon ja monilla on annoksissaan omia vivahteita. Mutta varma valinta on Menya Shono, tuttavallisemmin ­Mensho. Se on pieni ravintolaketju, jonka maine on kiirinyt Japanin ulkopuolellekin: sen kuppila San Franciscossa on kerännyt asiakkaita jonoiksi asti. Omistaja Tomoharu Shono on luonut rameneihinsa salaisia reseptejä, kuten Japanissa harvinaisen lammas–porsas-­liemen. Menshon annokset maksavat 6–9 euroa.