Ruotsin Lapissa sijaitsee maan kenties kiehtovin ”salaisuus”: Sarekin kansallispuisto. Vaikka puisto on lähes 2000 neliökilometrin kokoinen ja jylhän kaunis, harva matkailija on siitä kuullut. Syynä on se, että Sarekiin ei pääse helpolla.

Puisto sijaitsee kaukana suurista keskuksista, eikä sinne vie edes teitä. Siellä ei ole merkittyjä reittejä tai erityisiä palveluita, mutta pitkä Kungsleden-reitti kulkee alueen kautta. Puistoon saavutaan patikoimalla, ja kaikki tarpeellinen on kannettava mukana (jollei osallistu tyyriiseen helikopteriretkeen).

Sarekin tuntureita ja jäätiköitä pääsee ihailemaan Luulajan tai Kiirunan kautta. Junia ja busseja kulkee puiston lähelle harvoin, siksi parasta on ajaa vuokra-autolla.

Snæfellin niemimaalla sijaitseva kansallispuisto tulivuorineen ja jäätiköineen tarjoaa jylhiä näkymiä ja retkeily­maastoja. Alueeseen on liitetty paljon vanhoja myyttejä, ja tänne Jules Verne sijoitti 1860-luvulla kirjassaan Matka maan keskipisteeseen portin, josta tarinan mukaan pääsisi sisään maapallon ytimeen. 1 446 metriin kohoavalle huipulle nousu sopii kokeneille retkeilijöille ja vaatii varustautumista muuttuviin sääoloihin. Mutta helpompia kävelyreittejä löytyy puiston tasaisemmista osista merellisine maisemineen. Alueelle pääsee parhaiten autolla. Reykjavíkista on tarjolla myös opastettuja käyntejä kuljetuksineen, ja huipulle on tehty moottorikelkkaretkiäkin.

Pohjoisessa Espanjassa, Pyreneiden vuoristoseudulla, ­sijaitsee näyttävä Ordesa y Monte Perdidon kansallispuisto. Tämä Aragonian alue on monin paikoin kuin Alppien komeimpia seutuja, mutta silti puiston poluilla saa ­enimmäkseen kulkea väistelemättä suuria kävijä­ruuhkia. Vielä satakunta vuotta sitten näillä Espanjan ja Ranskan rajaseutujen vuorilla ja rotkoissa ei edes kulkenut monia isoja teitä.

Kansallispuiston maastoista löytyy vaihtelua sekä vaativuudeltaan eri tasoisia ja mittaisia reittejä. Sesonki ulottuu pääsiäisestä marraskuulle, ja kylistä löytyy hyvää ruokaa tarjoavia majataloja. Helpoimmin alueelle pääsee ­Barcelonan kautta. Sieltä voi mennä muutamassa tunnissa vuokra-­autolla tai julkisella liikenteellä esimerkiksi tukikohtana toimivaan Aínsan pikkukaupunkiin.

Valtava eläimenjärkäle tuijottaa takkutukkansa alta. Otus on niin kunnioitusta herättävä, että ­tuntuu parhaalta pysytellä kaukana. Białowieżan kansallispuisto Puolan itärajalla on ainutlaatui­nen paikka nähdä visenttejä eli eurooppalaisia biisoneita. Niitä näkee varmasti visenttien kasvatuskeskuksessa, ja puistossa laiduntaa myös villejä biisoneita.

Alueen toinen tärkeä vetonaula on yksi Euroopan vanhimmista aarnimetsistä. Sen kävelyreiteillä voi ymmärtää millaisia lehtimetsiä koko Euroopassa ihailtiin tuhatkunta vuotta sitten. Puola on tosin uhannut ikimetsiäkin hakkuilla. Puistoon pääsee vuokra-­autolla tai julkisilla välineillä Białystokin tai Hajnówkan kautta.

Vaikka Suomessa ei ole majesteettisia vuoria, Pallas-Yllästunturin kansallispuiston jylhät tunturirivit tekevät vaikutuksen. Pallastunturi onkin yksi maamme virallisista kansallismaisemista ja hyvällä syyllä kotimainen klassikkokohde. Suomen suosituin kansallispuisto on 1 020 neliökilometrin suuruinen, joten erämaan rauhaa löytyy jokaiselle kävijälle. Reittejä on tarjolla niin puolipäiväpatikoinneille kuin pitkille vaelluksille. Nouse ainakin Pallastuntureiden korkeimmalle huipulle Taivaskerolle (809 m). Puiston lähipaikkakunnille Kittilään, Muonioon ja Hettaan pääsee Rovaniemeltä bussilla. Lähimmät lentokentät ovat Kittilässä ja Enontekiöllä.

Kuinka monta vesiputousta mahtuu yhteen kansallispuistoon? Kysymys nousee mieleen Plitvičessä, joka on Kroatian suosituimpia luontokohteita. Puiston pinta-alasta kolme neljäsosaa on metsää, mutta sen tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat juuri vesiputoukset. Alueen halki virtaa Koranajoki, johon on muodostunut 16 turkoosinsinistä järveä ja niiden välille lukematon määrä putouksia. Korkein näistä on 78-metrinen Veliki. Kasvavien yleisömäärien vuoksi puiston luonto on uhattuna, joten kävijän on syytä pysyä merkityillä poluilla. Pahimmat ruuhkat välttää, kun ajoittaa vierailun varhaiseen aamuaikaan ja kesä­sesongin ulkopuolelle. Plitvičeen voi tehdä päiväretken esimerkiksi Zagrebista tai Splitistä, ja kansallispuiston läheltä löytyy myös majoituspaikkoja.

Sutjeskaa pidetään yhtenä Euroopan komeimmista puistoista – ja silti se on melko tuntematon. Alueesta tehtiin kansallispuisto jo Jugoslavian vallan aikaan vuonna 1967. Luonnonystävät ­tulevat tänne näkemään etenkin 2 386 metriä korkean Maglićvuoren ja sen luona kasvavan Perućican metsän, jonka arvioidaan olevan osin jopa tuhansia vuosia säily­nyttä ikimetsää. Maisemissa riittää vaihtelua niityistä vuoristo­järviin, ja Sutjeskaa on kutsuttu jopa Balkanin omaksi Yosemiteksi. ­Maglićille pääsee nousemaan ilman kiipeilyvarusteita, ja puistosta löytyy myös helppoja reittejä. Sutjeskaan tehdään opastettuja retkiä Sarajevosta ja Fočasta, ja periaatteessa vaellukset on kuulunut tehdä oppaan johdolla. Mutta moni kävijä saapuu vuokra-autolla ja patikoi alueella omin päin.

Jos haaveilet hienoista vuoristo­maisemista, harva kansallispuisto tarjoaa yhtä lumoavan kattauksen kuin Berchtesgaden Etelä-Saksan Alpeilla. Terävä­huippuisten vuorten lisäksi houkutuksiin lukeutuvat kauniit järvet, tunnetuimpana vuonomainen Königssee. Seudulla on myös Hitlerin loma­kohteena tunnettu näköalapaikka Kotkanpesä. Patikointi­reittejä puistossa on yli 200 kilometriä, kevyistä kävelyistä vaativiin vuoristoretkiin. Puisto sijaitsee aivan Itävallan rajalla. ­Saksasta ja Itävallasta pääsee junalla Berchtes­gadenin kaupunkiin, josta voi jatkaa puistoon bussilla. Lähin lentokenttä on Salzburgissa, 25 kilo­metrin päässä.