Vielä 1960-luvulla pari senttimetriä karvaa tietyissä paikoissa edusti kurin höltymistä, epäsiisteyttä, velttoutta ja sukupuolijaon hämärtymistä.

Kun poika kasvatti tukan himpun verran korvan päälle ja niskakarvat rahtusen kaulukselle, kyseessä oli järkyttävä ilmiö nimeltä pitkä tukka.

– Isät olivat hirveän vihaisia pojille: mitä homoja ne onkaan, parturi Bror Bäckström kertoo. Hän perusti ensimmäisen parturiliikkeensä Helsinkiin vuonna 1959 ja työskentelee edelleen liikkeessään.

– Isät soittivat minulle, että pojan tukka pitää leikata lyhyeksi. Minä puolustin. Täytyyhän pojan itse saada päättää.

Salon pikkukaupungissa Beatles oli kaiken pahan tai hauskan alku ja juuri. Nuoriso repesi liitoksistaan, kun Beatlesin Twist and Shout -single ilmestyi kauppoihin vuonna 1963. Siitä alkoi kehitys, joka muutti nuorten ulkonäön, arvot ja käyttäytymisen.

Pian moni pää muistutti beatlesmaisesti lattiamopin ja apinan risteytystä. Kodeissa riideltiin ja kaduilla pilkattiin.

”Pitkätukka! Tommoinen pitkätukka! Se metelöinti kesti varmaan kymmenen vuotta”, salolainen Ace Päivärinta kertoo Mikko Vienosen ja Timo Lähteenmäen kirjassa Koit nyt rauhottu! – Tositarinoita pop-villitysten tulosta pikkukaupunkiin.

Tukkasota oli avointa, jopa väkivaltaista.

Kadulla vastaantulija lupasi rahaa, jos nuorukainen menisi parturiin. Parturit saattoivat leikata tukan lyhyeksi ilman lupaa. Iltaisin piti kävellä huppu päässä, jottei saanut turpaansa. Eräs karvapää sai potkut lyseosta. Opettaja painosti jatkuvasti ja uhkaili rusetin sitomisella.

Kun naisten muotiin tuli nyrhitty poikatukka, beatlestyylin pituus korostui entisestään.

”Partureilla oli erikoistarjouksia: pitkätukkaiset saivat halvemmalla tukanleikkuun. Joku hattukauppa teki myös kytkyn: jos leikkautat tukkasi, saat hatun. Se oli kauhean nöyryyttävää”, muistelee Harri Huhtamäki.

Viha pitkätukkia kohtaan juonsi juurensa sodasta, Bäckström arvioi. Pojat elivät 60-luvulla eri maailmassa kuin isänsä, jotka olivat keski-ikäisiä sotaveteraaneja.

Lue myös: Naisten railakas tukkamuoti 60-luvulla – Muistatko nämä nutturat?

– Valitettiin katkerina sitä, etteivät nuoret arvosta sotaveteraaneja. Nuoret sanoivat: mitäs menitte sinne. Toisaalta vanhemmat haukkuivat nuoria hirveästi.

Osa isistä oli asiakkaina aggressiivisia, vaativia ja ärhenteleviä.

– Nuoruus oli mennyt sodassa. Sota oli vienyt mahdollisuudet opiskella. He suhtautuivat poikiinsa jyrkästi.

Kun isät olivat hädin tuskin toipuneet Beatles-tukasta, 1960-luvun lopussa iski mini vogue -villitys. Se oli permanentti, joita tehtiin myös miehille.

– Tarkoitus oli tehdä hiuksista vain hiukan taipuisat, mutta kyllä se ihan tavallinen pienillä rullilla tehty permanentti oli, Bäckström sanoo.

1970-luvulla isät sitten jo matkivat poikiaan ja kasvattivat pulisongit.

Kiharretut miehet saattoivat käydä naisten kampaamossa laittamassa hiuksensa. Siksi alalle tuli unisex-liikkeitä. Bäckströmkin piti liikettä Meeri-puolisonsa kanssa.