Hanuri, eli ahteri, on taas puutunut. Työmatka heitti Turkuun asti, eikä loskaisessa säässä ajaminen ollut mikään mieltä ylentävä reissu. Mutta – onneksi on tiistai ja edessä illalla on Poliisien maja, sen sauna ja avanto.

Mikään ei nimittäin virkistä ajomatkan jälkeen yhtä paljon kuin pulahdus jääkylmään mereen.

Lauhaa säätä on tänä talvena riittänyt, eikä mereen ole päässyt syntymään kovin pitkäikäistä jäätä. Myös nyt helmikuun alussa meri on avoin ja avanto koko Suomenlahden kokoinen. Se ei silti tee veden lämpötilasta oleellisesti lämpimämpää. Kuten eräs kantasaunoja tiivistää ennen illan löylyttelyitä: avomeressä talvella vesi tuntuu ”virkistävämmältä” kuin avannossa.

Poliisien maja sijaitsee Lauttasaaressa Helsingissä. Saunaan otetaan vain ennakkovarauksella ja -maksulla, eikä vuorolle pääse kuin alle kymmenen miestä ja vähän reilummin naisia. Molemmille on omat saunansa, mutta pulikointialue on yhteinen.

Kiukaan luukku narahtaa auki pienen kirskahduksen säestämänä. Karskin kokoinen äijä könyää lattianrajassa ja heittää pesään polttopuita, eli veduja, kuten Helsingissä vanhalla slangilla sanotaan.

”Puulämmitteisessä saunassa oleellista on, että löyly on kosteaa. Liikaa puita ei saa laittaa, että ei lyö korville”, kuuluu parran takaa lauteilta.

Poliisien maja on rakennettu aivan 1950-luvun alussa. Päärakennus valmistui 1958. Töissä oli rakennustaitoisia poliiseja sekä vapaaehtoisia vankeja. Tällä hetkellä toimintaa pyörittävän yhdistyksen johdossa on kaikille autoilijoille tuttu mies, ylikomisario Dennis Pasterstein.

Pasterstein toimii Helsingin liikennevalvontatoiminnon johtajana ja koska hän viihtyy julkisuudessa ja julkaisee omalla Twitter-tilillään runsaasti materiaalia törttöilevistä autoilijoista, juuri ja juuri tyhjillä kaduilla punaisia päin ajaneista ja muutaman kilometrin yli sallitun tutkaan jysäyttäneistä, palaute on kahtalaista: osa tykkää, osa ei. Kuten Pasterstein on sanonut Apu-lehdessä, hän on kenties ”Suomen vihatuin poliisi”.

Koska Poliisien maja sijaitsee aivan Lauttasaaren kärjessä, sinne pääsee vain autolla. Onneksi edessä on ruhtinaallisesti parkkipaikkoja. Eikä Pasterstein saa vilvoittelevilta miehiltä muita kun kehuja: pysäköinti on ilmaista.

”Ja kai ajoit alas saunan eteen? Siihenkin nimittäin saa ajaa – vain harvemmin käyvät jättävät autonsa ylös”, opastetaan kokematonta.

Tällä kertaa sattumalta paikalla on vain ”kärkisaunojia”. Nelikymppiset miehet ovat tutustuneet Poliisien majalla. Yhdistävä tekijä tuntuu olevan pomppivaa sorttia: puheenaiheet liikkuvat amerikkalaisen jalkapallon, käsipallon ja jääpallon välillä.

On ilmiselvää, että kavereilla on pallonmuotoinen sydän.

”Minulla se tosin on nykyisin pillinmuotoinen”, julmimman kokoinen mies kertoo.

Tuomari on varannut kaksi vuoroa peräkkäin, eli saunottavaa riittää neljäksi tunniksi. Yhteensä käyntikertoja saunalle hänelle on tullut 130.

Yksi kahden tunnin vuoro maksaa 12,50 euroa ja kerrallaan löylyttelemään pääsee miesten puolelle seitsemän ja naisten puolelle 12. Saunapäivät ovat yleensä tiistai ja sunnuntai.

Mutta se uinti!

”Ai bergales, on kylmää!”

Samaan aikaan laiturille tulleet pari miestä naureskelevat, kun karjahtelen portailla. En kehtaa näyttää nössöltä kokeneiden talviuimareiden edessä, joten vaikka aallokko on kova ja tuuli tuivertaa lohkojen välissä, pakitan veteen yhä syvemmälle – ja kyllä: painan lopulta pään pinnan alle, vaikka en oikeasti uskaltaisi.

”Ei ole todellista miten jäistä vettä!”

Onneksi saunalla veduja on lyöty pesään ja kiukaan kylki loistaa mansikkana.

Ja nyt iskee vähän korvillekin. Vaan ei haittaa – enää luita ei kolota.

Palstalla esitellään autoilijan kohteita, jotka ovat oman pysähdyksensä arvoisia.